Deo Optimo Maximo - Das ist der Morgen Denach

Nojjå. Tässä sitä sitten ollaan tietämättä, mitä tehdä, kuollako vai juoda kahvia kun suosikki-pub on käynyt tiensä loppuun.. Mitä on elo ilman D.O.M Munkhousea? Kärsimystä, veikkaisin. Kuka nyt osaa kaataa minulle sitä japsi-viskiä, jonka nimeä en ikinä muista? Perhana, liikaa hienoja iltoja siellä tuhlattu. Muisteloinen paikka ja hauskaa on ollut.

Sitten pakollinen biisi kaikille Morning Aftereille:

Ja noin. Taas yksi syy vähemmän kuulua Vaasaan. Enää on Brändöö ja muutama nurkkaus, jotka ovat korvattavissa. Viimeiset kusipäätkin muuttavat syksyä vasten pois paria supersaamatonta lukuunottamatta ja heidänkin jäämisensä johtuu vain, noh, saamattomuudesta. täytynee nyt itsekin sitten muuttaa puheet todeksi.

Ok. Pääsin niihin typeriin pääsykokeisiin siihen ympäristöhippiyskouluun. Toivottavasti allergiareaktiot eivät iske ylle liian vahvasti jo ovesta sisään astuessani... pelastakaa minut ja antakaa paikan olla olematta täynnä maailmanpelastajamimmejä liian isoissa pipoissaan ja juuttisäkeissä (vai hä :P)

Nyyh, hukkasin pienen mustan kirjani, jota ihmiskunta yrittää aina lurkkia. Nyt joku iloinen löytäjä saa tehdä sitä mielin määrin ;___; kiinnyn aina muistikirjoihini ja niissä on aina tarpeistoa aika hemmetin moneen runoon, joten on aika persiistä kadotella niitä. Ihmetelköön nyt joku kaikkia parin säkeen heittojani.. toivottavasti edes joku tuttu löytäisi, joka tunnistaa käsialani. Voisin jopa saada sen joskus takaisin... anyways. rauha sille. Pitäisi varmaan liittää aina osoite mukaan tai jotain.

Uskomattomat säät hivelevät pyöräilyn kivettämää pyllyäni (320 kilometriä ma-ti -aikana oli aika hanurimurhaa sanan koko rumassa merkityksessä. Jopa lomadösän pehmeät penkit tuntuivat raastavan anaalia juustohöylällä). Joka tapauksessa sekin on alta pois. Aamut vähenee ja elämä hiljalleen palailee. Muutamia tauluja kehittyy ja runosarjat kokoontuvat jälleen papereille ja sähköruudulle.