Syyskatsaus & Paluu ingen livetnettiin

Olen Vaasassa. Näköjään blogitekstini kirjoittuvat ainoastaan täällä. Edellisestä on kulunut noin puolivuotta, mutta näköjään en ole silti kuollut. En tunne oloani edes zombie-maiseksi. Siitä huolimatta ajattelin tehdä katsauksen, kun teitä kuitenkin kiinnostaa (menkää siitä vasaroinenne heleveteen! En minä kolauttelusta hiljene).

Olen nykyään vähän kaikkea. Peligraafikosta (rikkinäiseen)matemaatikkoon ja runoilijaksi. Asiat, josta saan rahaa, ovat edelleen kuvataide, mutta uutena kokeiluna on tullut Art Designer, joka on aika kiinnostava pesti. Tienaamiseen on tavallaan paremmat mahdollisuudet kuin perinteisellä kuvallisella tuotannolla, mutta se on myös vastapainona aikaa vievempää. Eli jos produktiosta tulee floppi, olen PA puolen vuoden edestä, enkä viikon, jonka käytän keskimäärin isomman ja monimutkaisemman maalauksen valmiiksi saattamiseen. Tähän pisteeseen oli kuitenkin tie, ja siinä tiessä on muutamia mainittavia osioita:

1) HOMODISKONATSIPITSAROBOTTI! Nimenmukaisesti... Kyseessä oli siis robotti, joka oli puolen vuoden mittainen projektimme liittyen opintoihimme. Voi kuulostaa hienolta, kun sanoo, että kokoonnuimme tarkkaan suunniteltuihin produktiotiloihin maanantaisilla tuotekehityspäivillä tehtävänämme tuottaa robotti, joka on ratkaisu arjen pulmiin... Niin, arjen pulmiin. Koska kaikki meni pieleen päätimme, että arjen pulma on mikropitsan leikkaaminen, jota varten kehitimme sitten robotin. Robotin heppoisuusväitteen täydelliseksi kumoamiseksi loimme siis järjestelmän, joka soitti esimerkiksi tätä:




Lisäominaisuutena saimme tahattomasti sitten ominaisuuden, jonka vuoksi leikkuri ei halkonutkaan pitsoja, vaan leikkasi niihin hakaristejä.... onneksi saimme virheen korjattua juuri ennen esittelytilaisuutta! Olisi mm. saattanut olla noloa esittää Ylen uutisissa hakaristejä leikkelevää lurittelijaa :P

2) Olin vähän liikaa ihmissuhdesurffauksella. Nyt vähän asetetaan taas kiinnepisteitä. Viimeinen tikki oli, kun heräsin jonkin valasmaisen asian vierestä hyvin vaaleanpunaisesta huoneesta toiselta puolelta kaupunkia rahattomana... Onneksi ei sentään seksin jälkeistä fiilistä, joten sen olin tajunnut jättää pois. Ehkä ensimmäinen morkkis aiiiiikoihin. En halua toista. On ehkä aika hiukan esimerkiksi aikuistua ;)

Nyt ollaan kuitenkin tässä. Joulussa. Suklaa on hyvää & Lovecraft.

Mä muutan, Baby! (osa I)

Kirjoitan nyt, koska saatan olla elossa.

Minua odottaa Turkuun muutto, ha! Tosin asiaa sotkee se, että kaikki Turkulaiset ovat hitaita hippejä, enkä ole saanut sen enempää hylkäävää kuin puoltavaakaan vastausta asuntohakemuksiini parin viikon odottelun lomassa, joten pitäisihe mennä ja kiskoa rastapäitä tukasta, kun luusereita ovat. Aina. Poikkeuksetta.

Ylipäätään lähtöfiiliksistä voin sanoa sen, että eniten kyrpii se, että pyllyn juurruttaminen toiselle puolelle Suomea maksaa niin stanasti, etten voi tehdä mitään koko kesänä... ainakaan ennen, kuin tiedän paljonko takuuvuokra maksaa, pah. Toisaalta on ihan kiva kadota kujilta, joita lampsinut pääasiassa viimeiset 20 vuotta.

Myös muuttoavun ruinaaminen voi olle kovin hankalaa puuhaa. Olen saanut pakettiauton, mutten ehkä ketään, joka osaa ajaa sitä! Lisäksi kantoavuksi ilmottautui n. 50 kiloinen mimmi, joka saa ehkä mukaansa saman teholuokan ystävänsä, beibee! On se kiva, kun södet mimmit jelppii, mutta kirjahyllyn ja sohvan roudaaminen yksin on hieman perseestä siitä huolimatta. Läskeille jätkillä taas pitää tarjota jotain kaljaa muka. Tosin Turun päästä saatan saada partaisen ystäväiseni apua, mutta saa nyt nähdä, löydänkö sitä ilman krapulaa.Faija myös on vaihtoehtoapu, mutta se kuitenkin venäyttää taas reitensä ja kuolee mun nurkkiin, no thanks.
Kuolkoon kotonaan.

Anyways, kun kuitenkin ootte paskoja tyyppejä, ja tuutte joskus kylään väkisin, niin vaikutukseni Vaasassa lakkaa 20.8 mennessä! Hyvästi Brändöö, sinä paska saari opiskelijaliejussa. Mä runoon muualla!

Sis, japsit ja rahan edestä

Keittiökeskustelusta kerran

Broidi: Helvete, meillä on kyllä aina huono zägä. Aina kun on rahaa tehdä jotain, päästy pulasta tms, joku kusee niskaan.
Minä: Murphy rakastaa meitä.
Systeri: nojaa, minä ja S ainakin tahdotaan Japaniin kävi, miten kävi.

Jep. Systeri pääsi Japseihin. Nyt. Kahden viikon loma päättyi tähän. Suljetussa hotellihuoneessa ilmastointilaitteet kiinni. Paluulennon piti lähteä perjantaina. Se lähtee maanantaina. Ainakin systeri on elossa.

Ai, mitä minä teen? (ihan hiukan vain) ironisesti piirrän rahasta japsivaikutteista BDSM:ää pervertikkojen makuuhuonetauluiksi täällä söpössä pohjolassa, kun artin luojat yrjöävät verta vastakkaisella puolella palleroa.

Tape me

On asioita, joista on puhuttava vain kuvin. Niihin kuuluvat mm. muovitetut ruumiinosat:


































































































































...ja koska olemme teipatut, emme voi puhua enempää.

Sinetti

Vuoden 2010 jälkipuoliskon kuvamateriaali huipentui vihdoin näyttelyyn ja tammikuu löi kivasti sinetin menneelle vuodelle (pahoittelut kaikille, joihin en ole projektin kevytrankkuuden vuoksi jaksanut olla yhteydessä. Mentaalia on pitänyt teippailla välillä ihan sillä, että yksinäistyy hieman). Toivottakaa minulle myyntiä ja happea, niin jaksan taas lähteä kiertämään inspistä uuteen materiaaliin. Siihen on sitten taas aikaa, kun saan tämän projektin jälkeisen masennuksen pois alta (pakollinen tauti, prkl!)

Hmm, pelkäänpä, että saan ulosheiton Mac:ltä. En vain osaa pitää söpöä turpaani kiinni, kun asiakkaat muistuttaa mentaaliltaan pyllyä. Tosin, jos eivät tajua minua erottaa, otan loparit. Miksi ääliöallergikko ikinä päätyy tuollaiseen duuniin? Kolme kuukautta on lobotomia. Tahdon välillä vaikka landelle (voi ei, taas tämä tauti!)

Minulla on myös kivaa. Olen maksanut suurimman osan maksettavista murhista pois, leikkautin Näckebrödin ja ensi kuussa ostan postiluukun tuohon ammottavaan reikään ovessani. Sitten voin vakavoitua helveteen -suunnitelman kanssa. Paskaduuneja on kaikkialla. Ehkä yritän taas hakea niitä muistakin kaupungeista.