Sinetti

Vuoden 2010 jälkipuoliskon kuvamateriaali huipentui vihdoin näyttelyyn ja tammikuu löi kivasti sinetin menneelle vuodelle (pahoittelut kaikille, joihin en ole projektin kevytrankkuuden vuoksi jaksanut olla yhteydessä. Mentaalia on pitänyt teippailla välillä ihan sillä, että yksinäistyy hieman). Toivottakaa minulle myyntiä ja happea, niin jaksan taas lähteä kiertämään inspistä uuteen materiaaliin. Siihen on sitten taas aikaa, kun saan tämän projektin jälkeisen masennuksen pois alta (pakollinen tauti, prkl!)

Hmm, pelkäänpä, että saan ulosheiton Mac:ltä. En vain osaa pitää söpöä turpaani kiinni, kun asiakkaat muistuttaa mentaaliltaan pyllyä. Tosin, jos eivät tajua minua erottaa, otan loparit. Miksi ääliöallergikko ikinä päätyy tuollaiseen duuniin? Kolme kuukautta on lobotomia. Tahdon välillä vaikka landelle (voi ei, taas tämä tauti!)

Minulla on myös kivaa. Olen maksanut suurimman osan maksettavista murhista pois, leikkautin Näckebrödin ja ensi kuussa ostan postiluukun tuohon ammottavaan reikään ovessani. Sitten voin vakavoitua helveteen -suunnitelman kanssa. Paskaduuneja on kaikkialla. Ehkä yritän taas hakea niitä muistakin kaupungeista.

Karpalolikööriä ja hunajaa

Karpalolikööriä ja hunajaa. Se on tämän päivän resepti. On nimittäin uskomaton tukkoisuus ja flunssa. Toimii myös hyvin. Pieni alkoholi helpottaa nielemistä kurkkukivussa, kunhan ei käytä mamáni keinoa:
- Raaka viina, se on halvempaa.
Sai vain krapulan, oma on syynsä. Itsekään tosin en tuhlaillut, sillä tuo on se sama pullo, joka vappumiitissä roikkui. Jotain hyötyä siitäkin. Toivottavasti oikea omistaja ei tule kinuamaan sitä takaisin, ennen kuin keksin sille jostain uuden.

Tekisi mieli viskaista tuo kiimaileva kissanlainen ikkunasta, sillä tuota mouruntaa ja asioidenhinkkausta ei kestä kallo- ja silmäsärkyisenä hullukaan. Tuloksena vaan sattuisi olemaan tuhatkunta mini-Knäckebrödiä, ja se tarkoittaisi ydintuhoa, pyrin siis välttämään intoa, mutta hmmm. Olisi ainakin pihvilihaa kuukaudeksi (miltähän kissa maistuu).

Flunssan suurin vika on, ettei vain jaksa tehdä mitään. Olen röhnöttänyt tässä koko päivän, kuin läski apina, enkä ole vastannut puhelimeen tai mihinkään. Tänään olisi ollut pelipäiväkin ja zombiekampanjan toinen osa, mutta ei väkisin, höh. Ehkä yritän kirjoittaa omaani, Usvatyttö -WoD kampanjaa, mutta jaa. Saa nähdä kohoavatko sormet tämän jälkeen näppäimistölle.

Ps.
Ollapa ollut lapissa
Kaiken voi pölliä

Omnom, ötökkää, mm.

Kevään tulon tietää siitä, että saan pyörän kuntoon ja ensimmäisen ötökän kurkkuuni, joka maistuu yhtä pahalta kuin kaikkina edellisinäkin vuosina!! Jeah, hieno fiilis.

Ennakot alkavat olla viimein paremmalla puolella viivaa, ja tänä yönä luulen, että saan tämän osion valmiiksi, joka on paremmin piirretty kuin ensimmäinen, jossa katsottiin nimenomaan värin ja viivan käyttöä, mutta jee. Eiköhän se riitä kuitenkin hyväksytyksi tulemiseen ainakin. Teen uudestaan, jos jää aikaa. (keskiviikkona oltava postissa ehtiäkseen perille). Tiistaina ottanen valokuvat, ellen huomenna saa kameraa käännetyksi jostakin. Nekin on pääosin suunniteltu. Huomenna ostan vielä joitain juttuja, joilla saan viimeisteltyä tämän toisen tehtävän ja muutaman rekvisiitan viimeiseen (jumalattomasti harsoa ja jotain, josta kehittelen kaukoputken, ehkä. Toivottavasti osaan ideoida paremmin isoäitikuvan. Tungen kaiken näytille, kun valmistuu).

Marsu raukka

Hmm, himmeä sähellys Last.fm:n toimimaan-saamisessa! Hiki melkein, mutta nyt toimii... ainakin melkein... sen mielestä Dave Lindholm on minulle varsin suositeltava artisti o_O ei ole, jos saan sanoa (en ilmeisesti saa).
Sitten varsinaiseen tragediaan:

Viimeinen kissankäpäläpensselini näyttää raiskatulta marsulta! Kauheassa kiireessä päivällä unohdin sen pesemättä väärinpäin (kuinka helvetessä!?) astiaan ja nyt yritin pelastaa sen ja se räjähti. Ei siinä muuten mitään, se oli jo valmiiksi paska ja pitää ostaa uusi, mutta kun ylimääräistä rahastusta ei ole ja ennakot pitäisi olla viimeistään ensi torstaina Tampereen päässä, niin murhaaaah!
.....
Hmm, ensin uutisessa mainittiin, että 12 kuoli ammuskelussa Yhdysvalloissa. Nyt kuolleet lisääntyvät yksi kerrallaan. 14 on tämän hetken lukema. Amerikkalaisia vähemmän okei, mutta... En viitsi olla noin kusipää. Rauha heille.

Korni II (Recontre Le Moi)

Eilen kyrpiinnytti, tänään myös kyllästyttää. Jotenkin epämääräisen epämääräinen päivä sisältäen roolipelaajia, kovettuneita mandariinia, pahaa&hyvää kahvia, tiger nutseja & elämäni ensimmäinen migreenikohtaus!

Paah, veikkailen, että tämä yleiskäristys johtuu varsin meuhkaavasta männäviikosta ,ja nyt pitäisi laskeutua normitasolle, eli ts. täytyy olla itsensä kanssa. Ei ole yhtä lailla järkättyä tekemistä all-the-time, ja pitäisi jaksaa rauhoittua& olla itse aktiivinen. Käy yhtäkkiseltään kunnon päälle kun seurana myös asioita, jolle nyt ei vain mitään mahda. Typerää ihmiseloa se. Perseestä ajottain, mutta huomenna on aina aamu.
.....

Koskahan Ropeltajaporukka ymmärtää lyödä vetoa kuolemastani, sillä peleissä kerran minulta on meinannut lähteä taju, kerran katkesi verisuoni ohimolta, kerran oli 39.5 kuumetta ja nyt näin asiat kahtena ja alkoi uskomaton päänsärky ts. eloni ensimmäinen migreenikohtaus, hard fuck.
En tosin viitsinyt sanoa siitä ääneen.
Enkä kyllä myöskään kaipaa seuraavaa.
.....

Eilen palautin myös nuo päähäni Turunreissuksi unohtuneet silmälasit ja olen vaihtelun vuoksi sokea kuin käpy. Meneehän se näinkin. Toivottavasti kovin moni auto ei kolhiinnu vuokseni.

Videohärdelli

On kätevää nukahtaa yöllä kymmenen asteen pakkaseen, kun odottaa kaveria baarista. Onneksi en ehtinyt koisimaan siinä kuin puolisen tuntia, ennen kuin heräsin (se rosoinen tiiliseinä oli niiiin mukava), mutta yllättävästi flunssan oireita uhkaa ilmetä :P

Aamulla oli kauhea kiire kuvauskeikalle (Taitaja 2009, keikkaa koko viikko, jee!) ja huomasin, että rakas ystäväiseni Knäckebröd oli katsonut asiakseen yrjötä viimeisten puhtaiden housujeni päälle!! Likaisetkin olin jättänyt mamoskalle kuivumaan (omaan kämppääni ei mahdu pesukonetta :P), joten lievässä kiirettä muistuttavassa tilassa soitin ensin toimitukseen (sori, myöhästyn, viimeiset vaatteeni ovat kissan oksennuksessa), ja sitten hätäpäissäni faijalle, että etsämilläänviitsisi, ja viitsihän se...

Tai olisi viitsinyt, mutta autonsa hajosi,levisi,tuhoutui o.O Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä faija sai kiinni kaverinsa jolla on jumalaton pakettiauto, jonka avustuksella ajettiin toimituksesta hakemaan kamerat ja sitten keikkapaikalle, jonne meinasin nukahtaa :P Videomuunnin toimii onneksi jälleen, joten pätkät saa jopa intärnettiin ilman suunnatonta ylimääräistä hässäkkää ja mikrotukiMcGaiverin häirintää.

Venäläistä rahaa

Venäläiset ovat taas vauhdissa. He keksivät nimiä lapsilleen, jota heidän ei missään tapauksessa tulisi tehdä. Siinä, missä 20-30 luvulla ristittiin nimillä Traktor ja Stalina, niin nyt satelee kehiin nimiä kuten Vyborina (vaalit) ja Kosmos (avaruus).

Volja (tahto) oli itse asiassa ihan hyvä, mutta Privatizatsia (yksityistäminen) oli HCn huippu! On se koulussa sitten hieno esitellä itsensä, "Terve olen Yksityistäminen ja olen ruma lapsi".

Hienoihin keksintöihin on luettava myös laihduttava t-paita. Sitä mainostetaan ylipainoisille miehille ja se puristaa läskit piiloon. On se maailma hieno. (hitto, en löytänyt siitä kuvaa tahdon kuvan, jos joku löytää)

Päivän absurdimpaa puolta esittää se, että tililleni on jostain helvetestä ilmestynyt 120€! Ne ovat siirtyneet tililleni 12.38, enkä lähettäjää ole saanut selville. Alla lukee vain TILISIIRTO. Ehkä vain olemassaoloni hehkeys on ansainnut apurahaa ;)

Plimm. Kymmenen sivua Happy Evil Tentacle Monstereita on uudelleenpiirretty (Dig a Grave!) 20 sivua on tarkoitus saada valmiiksi viikon loppuun mennessä ja sen jälkeen ne alkavat hiljalleen ilmestyä.

Juon bluesini kylmennetystä lasista

Otsikkona on lause, jota olen tuijottanut viimeiset viisi tuntia. Haluan käyttää sen, mutta en saa sen ympärille lihaa, PLÄÄH. En ole myöskään vielä ymmärtänyt, ettei saman ysärilevyn kuuntelu viittä kertaa putkeen tuota välttämättä inspiraatiota vaan räjäyttää sen rippeetkin, muttah!

Kun vein kirpputorille tavaraa (olen vihdoinkin saanut aikaiseksi ottaa kirpparipöydän!) niin selaillessani tavarapaljoutta löysin Cardigansin Gran Turismon ja meinasin saada sydänkohtauksen, sillä se oli kakara-ajan yksi kuunnelluimpia mahtavuuksia. Nyt olen aivan taivaissa sen kanssa ja kuuntelen sitä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja kohta varmaan kalloni hajoaa sillä muistan nämä biisit yhä lähes ulkoa :P

Hah, viikonloppu meni mammalla ja sekoitin siellä ihmiskunnalle pinkkejä drinkkejä, jotka menivät rumuudestaan huolimatta kiitettävästi alas. Kehitin myös hienon uuden juoman mahtilistalleni:

RÄJÄHTÄVÄSYDÄN (SHOTTI)

• 2cl kylmää absinttia
• 2cl kylmää punaista Curacaota
• tabascoa

absintti ja Curacao sekoitetaan, kaadetaan kylmennettyyn lasiin ja päälle tabascoa.

RÄJÄHTÄVÄSYDÄM (COCTAIL):

• sinisiä jääpaloja (Curacao)
• kylmää absinttia
• kylmää punaista curacaota
• 1/2 veriappelsiinin mehut

Jäädytä sinisestä Curacaosta jääpaloja (ne ps. sulavat melko nopeasti, sulaessaan antaa juomalle lilan sävyn) purista veriappelsiinin mehut siivilän läpi lasiin, kaada päälle kylmä Curacao ja absintti, sekoita, lisää jääpalat.

Että sellaista. Ärsyttää tosin, kun kittasin kaverin jägermaisterit... ei olisi pitänyt, epäkohteliasta.

Nyt pitäisi jaksaa mennä töihin piipahtamaan. Pitää editoida pari pätkää, sen jälkää murhata lisää kalloaan Kylmä kaupunkibluesilla.

Hmm, hukkasin taitavuudessani tietokoneeni viime sunnuntaina. Olen paikantanut sen, mutta sitä hakemaan pitäisi kävellä kymmenen kilometriä, eikä oikein iske. Pääsen paikalle ENSI sunnuntaina, joten tulee täysi viikko koneetta (okei, huijaan. Käyn tämän kirjoittamassa kirjastolla).

Tästä johtuen olen saanut asioita aikaan aika helvetesti. Kiitettävä määrä romaaneja on kulunut näissä käsissä, ja jokunen varsin pätevä runo on vääntynyt muistikirjan sivuille... varamuistikirjan, sillä MOLEMMAT varsinaiset katosivat tietokoneen mukana. Samassa laukussa oli myös luonnoslehtiö ja kymmenisen arkkia laadukasta paperia (itseasiassa ainoat arkkini laadukasta paperia), joten kopiopaperitöitä tässä tehdään kun tyhjiä kankaitakaan ei enää ole.

Tämä kopiopaperityöskentely on ollut minulle jotakuinkin hyvästä, sillä en ole voinut tehdä mitään tosissani, ja olo on kuin lomalla. Paniikki iskenee ensi sunnuntaina, sillä silloin on kolme päivää aikaa saada Kylmä kaupunkiblues valmiiksi, ja muistan, että lauantaiyönä kirosin sanallista paskuuttani, sillä en yltänyt monessakaan sfääreihin, joihin kaipailin. Korjailtavaa siis vielä on ja kuvitusta ilman jäänee Kylmis, mutta enköhän hengissä selviydy.

Tietokoneenkäyttöni taitaa vähentyä myös koneen kotiinpaluun jälkeen, sillä tämä tietotekniikatta heiluminen on varsin vapahduttavaa. En ole ollut pitkään aikaan jaksavainen vaappumisessa kaupunginviivan ulkolaidoille, mutta nyt sekin tapahtui. Harmi, kun en enää polta. Se sammalkivi, käkkyräpuut ja ulappa vaatisivat sen. Muistorikas paikka, siellä on aina mahtia käydä.

Pidemmällekin olisin tahtonut, mutta työkeikkoja on pitkästä aikaa eteeni langennut, ts. rahaa on jälleen tienattavissa. Se estää talvimakuupussin kainaloon nappaamisen, mutta hyvä on näinkin. Tukikohta on kätevä pitää alla, ja se pysyy rahalla. Minuakin tullaan kuvaamaan yhdelle keikalle Seinäjoelta. Tyypit ovat korkeammalle koulutettuja, ja niillä on paremmat kamat mutta he kuvaavat minun työskentelyäni ja tekevät siitä toimittajantyöjuttua jonain harjoittelujuttuna. Minulle tämä on okei, sillä tykkään olla kuvassa, mutta huvittavaa on, että olen perjaatteessa epäpätevä työhön, jota teen, ja johon he olisivat päteviä. Mukana meidän päästä on myös kirjoittava ja valokuvaaja jotka sentään ovat päteviä.

Eipä tässä muuta, sillä kirjastossa olen, ja seuraavat kaipaavat koneelle. Kirjoittanen jotain järjellisempää (kuten valitan kirjoittajapaskuuttani :P) taas, kun oman muruisen näppämistöntapaisen eteeni saan, mutta siihen asti näillä eväillä.

Kaiva kaivinkone perseestäsi ja syö saippuaa

Olipa kerran Batman, joka poltti muistiinpanonsa, eikä ollut enää Batman vaan Jokeri ja imuroi kissan. Nojoo, tuossa se vielä makaa läskinä ja syö housujani, mutta ei siinä mitään, se on sen tapa, tai jotakin. Kynttilät olen kuitenkin siirtänyt sivuun ja yritän kehitellä käden ulottuville mukavia muistikirjapinoja, ettei tarvitse tyytyä kuittien kääntöpuoliin, niille kun pakkaa käydä huonosti ja nahkakantista muistikirjaa ei ole lainkaan yhtä mielyttäväntuoksuista polttaa (dunkkaa poltetulle tukalle ja rasvalle, koettakaa hyvät ihmiset, koettakaa, sitäpaitsi kuitit, köyhän miehen suitsuke, miksei kukaan ole keksinyt savunhajuista suitsuketta?)

Maailmankaikkeuden viimeinen hulluus on se, jos työpaikalla ei ole kahvia. JA TÄMÄ KAUHEUS OSUI KOHDALLENI! Rakkaana työkaverinani työskentelee viiskikymppinen silikoninen suolistokaasuhirviö, joka litkii kymmenen kuppia kahvia päivässä, muttei itse viitsi ikinä ostaa pakettia taukotiloihin, ja kun työnantajakaan ei sitä tee, on vihanmaljani YLITSEVUOTAVA. Väännän jauheliharisottoa rouvan persuksista ja syötän vaaleanpunaisille avaruusnorsuille, nih. Taukohuoneen roskasanko koki lievää pahoinpitelyä tilanteessa, sillä olin psyykannut itseni kepeänhymyilevään kahvihetkeen WC:n jynssäysten välissä ja tuossa ihanassa auvossa avasin tarvekaapin, kahvipaketti oli nätisti asetettu sinne, ja lusikkakin helposti käden ulottuvilla, asetin suodatinpaperin keittimeen ja avasin kahvipaket... VOI SITÄ INFERNAALISTA TUSKAA! Tulin hulluksi ja lähdin töistä, sain saippuaa silmään ja menin nukkumaan. Se oli tiistaipäivän kauneutta se.

Nyt on siis mielestäni keskiviikon ja torstain välinen yö ja unohdin aamulla mennä sairaalaan. Jollain plääpläävatsatulehdusrumilusnorsuilulla on uusiutumisvaara ja olisi pitänyt mennä happy-evil-tentacle-hai! -testeihin ja ne eivät kuulosta miellyttäviltä. Letku reikään ja rokkenroll! No, joka tapauksessa se on nyt käymättä ja huomenna soittanee äkäinen sairaalatäti ja lähettää MILJOONA LASKUA! Mitähän minä sitten teen? Jatkan uniani, kait.

Niin ja joo. Tämä on siis blogi. Ensimmäinen tekstini tähän internetin riettauden osioon, huraa! Vapiskaa kanssani ja syökää mandariineja, tuokaa minullekin sillä ruokakaapissani on vain valkosipuleita... menenkin keittämään ne, omnom.