Tyrmäystä köyhyysvinkkien säestyksellä

Köyhän miehen bluesin yksi säkeistö on se, kun on jyrättävä rahattomana baaritielle imagon ylläpidon ja ihmisseuran vuoksi. Silloin on käytettävä syvää mielikuvitustaan ongelmassa nimeltä Juomaa pöytään, ja tähän ongelmaan olen kehittänyt vallan erinomaisen ratkaisun: Ryöstän muiden juomia.

Homman pystyy hoitamaan muutamalla tavalla:

• Voit mennä jonkun tupakoivan ystäväisesi seuraksi tupakkahuoneeseen ja lähtiessään nappaat ronskisti jonkin ulkopuolelle jätetyistä juomista.
• Pöytiin jää ihmisiltä usein juomia. Voit täytellä niistä omaa tuoppiasi (jonka olet kääntänyt jostain) ja omistaa siten Never Ending Pintin.
• Menet tanssilattialle, nappaat sopivan yksintanssijan, heilut kanssaat hetken, nappaat viereen jääneen tuopin, sanot jotain hassunhauskaa ja katoat. (ps. älä tule huomatuksi)

Viime perjantaina tuota perinteistä aktiviteettia harrastaesani onnistuin sitten nappaamaan jollekin neitoselle varatun annoksen tyrmäystippoja.

Fiilis oli sinänsä mielenkiintoinen. Juoma oli jo osin juotu ja siemailimme loppuja erään toisen köyhimyksen kanssa, joten fiilikseni eivät olleet niin pahat kuin olisivat voineet olla (ja taisin myös pelastaa jonkun tyttösen raiskaukselta, olkoon kiitollinen), mutta eräänlaista kuukahtamista silti tapahtui, onneksi lopullisesti vasta kotisohvalla. Pientä jälkiraukeutta on vielä jäljellä, mutta eiköhän se viikossa katoa.

Juon bluesini kylmennetystä lasista

Otsikkona on lause, jota olen tuijottanut viimeiset viisi tuntia. Haluan käyttää sen, mutta en saa sen ympärille lihaa, PLÄÄH. En ole myöskään vielä ymmärtänyt, ettei saman ysärilevyn kuuntelu viittä kertaa putkeen tuota välttämättä inspiraatiota vaan räjäyttää sen rippeetkin, muttah!

Kun vein kirpputorille tavaraa (olen vihdoinkin saanut aikaiseksi ottaa kirpparipöydän!) niin selaillessani tavarapaljoutta löysin Cardigansin Gran Turismon ja meinasin saada sydänkohtauksen, sillä se oli kakara-ajan yksi kuunnelluimpia mahtavuuksia. Nyt olen aivan taivaissa sen kanssa ja kuuntelen sitä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja kohta varmaan kalloni hajoaa sillä muistan nämä biisit yhä lähes ulkoa :P

Hah, viikonloppu meni mammalla ja sekoitin siellä ihmiskunnalle pinkkejä drinkkejä, jotka menivät rumuudestaan huolimatta kiitettävästi alas. Kehitin myös hienon uuden juoman mahtilistalleni:

RÄJÄHTÄVÄSYDÄN (SHOTTI)

• 2cl kylmää absinttia
• 2cl kylmää punaista Curacaota
• tabascoa

absintti ja Curacao sekoitetaan, kaadetaan kylmennettyyn lasiin ja päälle tabascoa.

RÄJÄHTÄVÄSYDÄM (COCTAIL):

• sinisiä jääpaloja (Curacao)
• kylmää absinttia
• kylmää punaista curacaota
• 1/2 veriappelsiinin mehut

Jäädytä sinisestä Curacaosta jääpaloja (ne ps. sulavat melko nopeasti, sulaessaan antaa juomalle lilan sävyn) purista veriappelsiinin mehut siivilän läpi lasiin, kaada päälle kylmä Curacao ja absintti, sekoita, lisää jääpalat.

Että sellaista. Ärsyttää tosin, kun kittasin kaverin jägermaisterit... ei olisi pitänyt, epäkohteliasta.

Nyt pitäisi jaksaa mennä töihin piipahtamaan. Pitää editoida pari pätkää, sen jälkää murhata lisää kalloaan Kylmä kaupunkibluesilla.

Hulluutta ja humalaa (kirjaimellisesti)

Jaahas, joku sitten keksi eilen, että olisi hauskaa juottaa Morgan humalaan ja onnistuikin tavoitteessaan. Ei mitenkään hienoa, sillä minä olen vakaasti päättänyt olla olematta taas vähään aikaan aineistosta vaikuttuneena, mutta jooh. Niin kävi! Toki suostuin parille, mutta jotenkin se vaan kolahti ja sitten... noh, mentiin ja lujaa. Jos joku ps. törmäsi minuun netissä, jonka ilmeisesti osasin avata kotiini eksyttyäni, niin sori. Olin kuulemma yöllä jossain kuuden? maissa messengerin sankari :P

Hmm, ja joo. Sain toissa päivänä kehittyneelle Tappakaa Harry Potter (älkää kysykö miksi) punkbändille jo keikan :D Unohdin tosin kertoa, että biisejä ei ole kuin kaksi... hmm, taitaa vähän venähtää tämä väli! Biisit ovat kuitenkin Tappakaa Harry Potter ja... Tappakaa Harry Potter. Bändin jokaisen biisin on tarkoitus olla nimeltään Tappakaa Harry Potter ja niitä tehdään kymmenen, nih.