Vaasassa. Kaikkea sitä. Vielä kun saan houkuteltua mamán palauttamaan Knäckebrödin. Oli napannut sen kissanloukulla välikatosta.
Matkaa en jaksa tässä uudelleenkirjoittaa koska siinä olisi paljon sanoja. Lukijat saavat nauttia sen sijaan Turkurunosta:
400-vuotinen kivinen hemafrodiitti
Asfaltti riiputtaa
historian lihaa
ja kaikessa suojelukohteen leima
naakkojen
persuksiin sitä sentään vielä kukaan painanut,
lintujenko
paska ei linnaa valkoiseksi kalkinnut?
siinä meni viimeinen lapsuuden usko
Kadut
sentään tältä vuosituhannelta &
niin kuumia että
munia paistaisi
Siksi en istukaan
vaan kävelen kantapäissä
vesikellojen kilinää ja nenää
viihdyttää hurmaava
kaupunkipuiden tuoksu kuin
paikallinen politiikka ja
yleisöään kauhistuttavat
taidenäyttelyt
joissa usvalapset
katselenevat haikeasti merelle
kauaksi ruiskukille
osoitetuista parkkihalleista
______________________
Eilen viihdytin itseäni painumalla D.O.Miin ja hukkasin puhelimeni, hienoa. Ennätin tutustua joihinkin Ukista saapuneisiin road trippailijoihin ja viihdyttyvyys oli taattua. Kiipesin puuhun, enkä jaksanut tulla alas. Joku EskoSankari päätti kiivetä seuraani, mutta lipesi ja putosi kaupungin saastaisimpaan lampeen sinilevän ja saasteiden sekaan. Söpöä.
EskoSankari 2 koetti pelastaa EskoSankari 1:n haisukuolemalta, mutta lipesi ja putosi ensimmäisen seuraksi. Puusta oli hauska seurailla. Onnistuivat lopulta pääsemään ylös ja minä alas ja kehitimme jostain yöpaikan. Loistoretki. Nytpä tiedän, missä nukun, jos jostain hiton syystä eksyn joskus Ukiin (missä lieneekään on). Esineiden hukkailun voisin tosin lopettaa.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
maanantai 15. kesäkuuta 2009
No olkoon koko laukku
Olen etsinyt laukkuani kaupungin jokaisesta varteenotettavasta pusikosta ja baarista eikä löydy. Hyvin häiritsevää. Suhteellisen paljon merkittävää tavaraa nimittäin, eikä nyt oikein olisi intoa lähteä piirtämään mm. Happy Evil Tentacle Monstersia uudestaan... (tärkeät KELA-papereiden katoaminenhan on jööttiä siihen verrattuna ;) ). Nojaa, ainakin tiedän, mitä piirtää kun aloitan taas piirtämään, jos nyt jotain negatiivispositiivista on pakko lähteä etsimään. Käyn vielä selaamassa löytötavaratoimiston tällä viikolla. Se olkoon viimeinen toivoni.
Paperipuolella on jäljellä lähinnä kopiopaperia. Siitä ei ole kuin luonnosteluun ja jonkinlaiseen sarjakuvailuun. Onneksi on ollut jotain pikkukiinnostusta pariin epämääräistyöhöni. Jos pyydän niistä jotain nimellistä kymppiä tai kahta, ehkä pääsen niistä eroon ja saan ostettua lisää paperia, kätevää.
Huomasin, että maalaustaitoni on hirveä verrattuna piirroksiini. Pitäisi saada kaiketi pari uutta kelvollista pensseliä ja väriä, niin pääsisi taas vauhtiin ja kirimään välimatkaa grafiittitöihin kiinni.
Paperipuolella on jäljellä lähinnä kopiopaperia. Siitä ei ole kuin luonnosteluun ja jonkinlaiseen sarjakuvailuun. Onneksi on ollut jotain pikkukiinnostusta pariin epämääräistyöhöni. Jos pyydän niistä jotain nimellistä kymppiä tai kahta, ehkä pääsen niistä eroon ja saan ostettua lisää paperia, kätevää.
Huomasin, että maalaustaitoni on hirveä verrattuna piirroksiini. Pitäisi saada kaiketi pari uutta kelvollista pensseliä ja väriä, niin pääsisi taas vauhtiin ja kirimään välimatkaa grafiittitöihin kiinni.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Takaisku
Tymyys on sallittua... joissain määrin. Uskomattoman tyhmyyden kanssa on sitten vähän niin ja näin.
Juttu menee näin:
On päivä, jona päivä menee pieleen. Kiroilet ja päätät, että on kunnon lärvien hetki. Menet lähikauppaan ja ostat kahdentoista pakkauksen olutta. Juot sen ja huomaat, ettet ole vielä tarpeeksi humalassa, mutta kello on kymmenen. Lähdet siis baariin. Huomaat, että baari on täynnä tuttuja eikä käytännössä yhtään vierasta kasvoa. Se ottaa päähän vielä enemmän ja kiskot uskomattoman määrän tuoppeja. Tuloksena on se, että heräät kello kuusi hautausmaalta kylmissäsi ja tajuat, että olet hukannut laukkusi jossa on:
Juttu menee näin:
On päivä, jona päivä menee pieleen. Kiroilet ja päätät, että on kunnon lärvien hetki. Menet lähikauppaan ja ostat kahdentoista pakkauksen olutta. Juot sen ja huomaat, ettet ole vielä tarpeeksi humalassa, mutta kello on kymmenen. Lähdet siis baariin. Huomaat, että baari on täynnä tuttuja eikä käytännössä yhtään vierasta kasvoa. Se ottaa päähän vielä enemmän ja kiskot uskomattoman määrän tuoppeja. Tuloksena on se, että heräät kello kuusi hautausmaalta kylmissäsi ja tajuat, että olet hukannut laukkusi jossa on:
- mp3 soitin
- KAIKKI Happy Evil Tentacle Monstersien sivut
- HUOMATTAVA osa erään projektin kuvituksesta
- muistikirja, jossa muistiinpanot viimeiseltä kolmelta kuukaudelta
- HYVIN TÄRKEÄT Kela-paperit
- Haravanaisen käsikirjoitus
- osa Midnight cafén käsikirjoituksesta
- kaksi olutta
tiistai 2. kesäkuuta 2009
HC-punk äänikirja ja muita projekteja
Bloginpitämiseeni on iskenyt pieni laiskuus, mutta ei se mitään. Mennään uusimpiin projekteihin:
HC-punk äänikirja. Se on hienoin, kaunein ja jumalaisin. Se syntyi skumpan ja markettioluen voimalla hovioikeuden rannassa. Oikeastaan se ei ollut edes synnyttämäni, vaan se tartutettiin minuun. Kertojaäänestäni kerrankin jotain hyötyäkin. Se muistettiin, ja minut signattiin mukaan. Hoidan proosan, lukemisen ja ainakin osan kuvituksesta. Jätkät hoitelee musiikkipuolen. Ehkä vielä äänitetään koko hoito yhdessä alikulussa, jossa oli teininä tapana juoda piilossa oluitaan.
Uusi äänirunosatsikin on tulossa. Kylmä kaupunkibluesin epäonnistuttua piti takertua uusiin tuuliin ja nyt kehittyy Väsähtäneen vaginan vaseliinikosteus ja Lyyrisen vitutuksen oireet. Äänikokoelmat tulenee molemmista jne. Ehkä jonkinlaista taustajuttuiluakin jaksaa rakennella tällä kertaa.
Kaikki palaa taas kovin tuttuihin uomiinsa. Projekteja syntyy ja ne etenee, sormet liimautuu bassoon ja viiniä on. Ruokaakin. Eilen tuli kotiovelle kavereiden tuomana avustuspaketti. Rocks.
HC-punk äänikirja. Se on hienoin, kaunein ja jumalaisin. Se syntyi skumpan ja markettioluen voimalla hovioikeuden rannassa. Oikeastaan se ei ollut edes synnyttämäni, vaan se tartutettiin minuun. Kertojaäänestäni kerrankin jotain hyötyäkin. Se muistettiin, ja minut signattiin mukaan. Hoidan proosan, lukemisen ja ainakin osan kuvituksesta. Jätkät hoitelee musiikkipuolen. Ehkä vielä äänitetään koko hoito yhdessä alikulussa, jossa oli teininä tapana juoda piilossa oluitaan.
Uusi äänirunosatsikin on tulossa. Kylmä kaupunkibluesin epäonnistuttua piti takertua uusiin tuuliin ja nyt kehittyy Väsähtäneen vaginan vaseliinikosteus ja Lyyrisen vitutuksen oireet. Äänikokoelmat tulenee molemmista jne. Ehkä jonkinlaista taustajuttuiluakin jaksaa rakennella tällä kertaa.
Kaikki palaa taas kovin tuttuihin uomiinsa. Projekteja syntyy ja ne etenee, sormet liimautuu bassoon ja viiniä on. Ruokaakin. Eilen tuli kotiovelle kavereiden tuomana avustuspaketti. Rocks.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)