Sis, japsit ja rahan edestä

Keittiökeskustelusta kerran

Broidi: Helvete, meillä on kyllä aina huono zägä. Aina kun on rahaa tehdä jotain, päästy pulasta tms, joku kusee niskaan.
Minä: Murphy rakastaa meitä.
Systeri: nojaa, minä ja S ainakin tahdotaan Japaniin kävi, miten kävi.

Jep. Systeri pääsi Japseihin. Nyt. Kahden viikon loma päättyi tähän. Suljetussa hotellihuoneessa ilmastointilaitteet kiinni. Paluulennon piti lähteä perjantaina. Se lähtee maanantaina. Ainakin systeri on elossa.

Ai, mitä minä teen? (ihan hiukan vain) ironisesti piirrän rahasta japsivaikutteista BDSM:ää pervertikkojen makuuhuonetauluiksi täällä söpössä pohjolassa, kun artin luojat yrjöävät verta vastakkaisella puolella palleroa.

Bloody moods? borin'

Syksy on mitä hienoin aika valaa itsensä kyllästyneisyyteen. Itse en ole kauheasti syysmasennuksesta kärvistyvää tyyppiä, mutta ihmiset alkavat usein kallottaa. On jännä saada kännykkäänsä viestejä jotka kuuluu jotakuinkin näin (yksi esimerkki, suora lainaus):
"Olen saapunut nyt elämässäni pisteeseen, josta en enää itse selviä. Kaipaan apuasi, rukoile puolestani"

Tällaista materiaalia siis ihmiseltä, josta en ole oikeasti kuullut mitään yli puoleen vuoteen. Kerran käynyt ohimennen kahvilassa. Hienoa. Jos itse en jaksa jatkuvasti inistä jokaisesta ylisuuresta laskusta tai muistutuslaskukirjeestä, niin se ei tarkoita, että en niitä saisi ja sen kaiken voi oksentaa niskaani. Ja mitä jumalaa minä hänelle rukoilen? sitäkään en tiedä.

Väillä on väsyttävää olla se tyyppi, joka säätää jännää ja heiluu ja jolle nyt voi avautua kun sillä on aina kivaa. Paskat. Toivon minäkin, että joku kävisi välillä ihan kääntymässä ja sanomassa "Tänään oli hyvä päivä" vaatimatta mitään. Sitä ei kuitenkaan tapahdu, joten voipi tässä yhtä hyvin uida takaisin vanhaan perjaatteeseen:

My favored drink? Broked relationships and bleeding hearts with a little tip of misery.

Lokakuuhun? okei

Asettuminen lokakuuhun oli takapihallanikin viimein asettuminen syksyyn. Vaahtera tajusi viimein muuttua keltaiseksi ja tekikin sen sitten kerralla.

Lauantaina asuntoni valtasi kamera pin up -malleineen. Kammioni on kuulemma tarpeeksi rappioromanttinen, mitä sillä sitten tarkoittivatkaan. Ilmeisesti myös olivat taulustostani kiinnostuneita, joka ei ole lainkaan huono asia. Ehkä ei tarvitsekaan seurata suurta suunnitelmaani viihtyä kaksi kuukautta Vaasassa säästellen rahoja... Tietäisi nimittäin ylimääräisiä satasia & kehystysjuttuja, joka taas tarkoittaisi näyttelyn julkistamista, joka taas (toivottavasti) tarkoittaisi hieman lisää rahaa... Onneksi maalaustyylilläni on omat rakastajansa.

Olen kirjoittanutkin. Yritin tehdä novellia, mutta tulikin proosaruno. Arrgh. Ehkä jätän proosan niille, joilla on sille jotain sisäistämiskykyä, mutta välillä pitää koettaa.

Näen paljon vanhoja tuttujani nykyään. Joitain on mukava nähdä, mutta esim. baarissa tavatessa huomaa, että osa ei ole muuntunut yläasteen jälkeen minnekään ja toimivat edelleenkin kuin järkijätöt. Aivan kuin mitään ei voisi tehdä olematta umpihumalassa.

Muistan myös syödä.

Zinggg! Ajatus x2!!

Zinggg I

Olen päässyt Vaasaasn - joten kuten hengissä melkein satasen maksaneen junasähläyksen jälkeen. Kyllä vain! Suora hinta Savonlinnasta Vaasaan on nykyään 72€ jonkin uuden kilometrikäytännön vuoksi, joka on n. 20€ enemmän, kuin viimeisimmästä täysihintaisesta retkestäni! Sairasta! Käteiseni ei riittänyt siihen kerralla, joten jouduin pysähtymään Parikkalassa ja Riihimäellä. Loppuhinta oli n. 90€!!!

Olen yleensä aika konfortisti tällaisia asioita vastaan huutaessani, mutta on tässä jutussa jos toisessa noussut hiljalleen aktivismini esille, murrr! Jos tahdotaan vihreää liikennettä, niin sitten keksitään myös hintoja sen mukaan.

Sen sijaan, että värkkäillään kuntoon ratoja, joilla ajellaan pari kertaa vuodessa - niin rakennetaan vaikka edes yksi länsi-itä suuntainen juna jonnekin keskikohdin Suomea. Kilometripohjaisia hintoja pakollisille kiertoteille? MITÄ PASKAA!!!

***

Zinggg II

Viihdytyin varsin paljon matkasta. Hitto vie! Pidän ihmisistä! Kuka tällaisen sopimattoman ajatuksen pisti päähäni O o Yleensä moisia ei sinne kauheasti mahdu, pöh.

Oli aivan mahtavaa saada esim. kakkua! Mitäs ihmettä. Se, että joku minulle sellaista vaivautuu askartelemaan, on aika cool. On aika kummallista, että ihmisolioihin yleensä varsin kyynisesti suhtautuvalla paskiaisella rakentuu sata astetta mukavampi asenne niinkin pienen asian johdosta, kuin syntymäpäiväkakku (jossa on lisäksi kumkvatteja). Anyways. Se pisti minut muokkaamaan proosaani ystävällisempään suuntaan. Oudoilla asioilla on väliä.

Sovin myös uuden tapaamisen, tällä kertaa yhden, ja aion pitää sen jopa niin.

Matti Nykänen on isäntä

Yleensä voisi luulla, että on kovinkin humalassa, kun laulaa yökerhon hevi karaokessa Matti Nykäsen Elämä on laiffii... Syy tosin voi myös olla yleinen karaoke-kansa, joka aina ajoittain käy lievästi hermoille. Kostoni oli siis laulaa parrakkaan siperialaisen kanssa duettona Matti Nykästä. Ehkei järin hyvä kosto, mutta kosto kuitenkin. Ainakaan ei tarvinnut sen jälkeen huolehtia, että naisia olisi tunguksi.

Olen taas hyvin yököttynyt kaupunkini pienuudesta. Ok. On tämä parempi, kuin esim. Seinäjoki, joka kutsuu jumalattomia peltoalueitaan asuinalueiksi ja "lähiöiksi", mutta argh! Kaikki ihmiset ovat samoja vuodesta toiseen, käyt ulkona, niin tapaat vain tuttuja. Onneksi sentään on tuo yliopisto, niin syksyisin vaihtuu naamat. Miinuksena tosin, että pääosa on talousalan tyyppejä. Ovat usein nimittäin lievästi tylsiä...

Toisaalta tämä on myös kaunis kaupunki ja täällä olen aina pitänyt HQ:tani, jonne voi paeta hieman yksinäistymään ja työskentelemään. Toivoisin vain, että sitä käytettäisiin enemmän hyödyksi, eikä aina pitäisi olla itse se, joka tekee jotakin... toisaalta esimerkinnäyttäjiä tarvitaan. Ihmistykset lähtee sitten parhaimmillaan jopa mukaan, vau.

Rajoitteista

Maailman paskin herätys on jotakuinkin se, että heräät siihen, että krapulaisen kallosi yläpuolella keikkuu lähemmäs 200 kiloa taidevalokuvaajaa, ja se huutaa "mun täytyy varmaan raiskata sut."

Voisi vaikka sanoa, että tulipa kohdattua taas todellisuus.

Vsa - Tre -Tku ja takas

Olen palannut Vaasaan. Masentavaa ahtautua taas näihin kortteleihin tietäen, että huomenna paluu teh Mäntykaupunkiin - Kajaaniin... Reissuni oli kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä. Oli maukasta hailuilla pitkin Treen katuja ja maistella eksyen asuinalueita joille, noh, ei ennen ole eksynyt. Ne lehmät asuinkortteleiden väleissä ovat kyllä äärimmäisen viihdyttäviä. Citylehmiä... pumppaakohan ne bensaa.

Pääsykoe ei mennyt ihan niin kuin halusin, sillä myöhästyin vähän liian pirullisesti. Älä suunnista GoogleMapsin avulla on sääntö nro 1 kaupungeissa, joita ei täysin muista.

Loppuviikosta Turku oli kyllä varsin onnistunut. Rakastan sen Miljöötä, ja vaikka kaikki nurkat tursuavatkin hippihemmoja, olivat ne silti tosi kivoja hippihemmoja. Pidin heistä kyllä vaikka usein moisia möllejä hieman vitsillä dissailenkin... Viivi ja runokeikka ja lopun jamit. Tosi hienoutta. Ajattelin koko illan, että mitä hittoa nämä jamit tulevat mieleen. Tänään junassa keksin sen!! Jos kukaan muistaa/oli tilitykseni uhri, kun hukkasin laukkuni luonnoksineen hautausmaalle? Siellä oli käsikirjoitus nimeltä Kuutamo Café. Kuutamo Café:ssa oli tämäntyylinen kohtaus. Yökahvilan runokohtaus muuttuu uskomattomiksi jameiksi keskellä yötä nukkuvassa korttelissa ja tyypit tanssii ympäri aluetta. Hupaisa yhteissattuma.

uutta levyäkin tuli ostettua. Jotain siltä:

Joku runokin syntyi... ei suoranaisesti Turusta, mutta Turussa kun tiistaina pääsykoepäivänä jäi yllättäen jumahtamisaikaa:

Tänä aamuna se oli kahvi
joka asettui käteeni, Take away
ja varastettujen vertausten luettelo
kun Aurajoki
kuljetti muovisia esineitä merellepäin
Niin kuhisi tekemättömyyteni
uskomattomalla sykkeellä
kesäpäivän pysähtyneisyyttä

Runo jatkuukin, mutta nyt, tätä kirjoittaessani, päätin, että loppu on kyllä perseestä. Jääköön tuo säe kuitenkin tuohon, sillä en jaksa sitä kummata.

opas pahantuulisuuteen, eli kovin lyhyt sairaskertomus.

Kajaani teki sen! Tiivisti sata syytäni yököttyä pikkukaupungeista yhteen ainoaan: Kaikki ovat liian kiinnostuneita tekemisistäsi.
Tarkentaen:

1. on ok ottaa tila haltuun ja tulla huomatuksi saapuessaan tilaan, mutta ei ole ok, että tilaan saapuminen aiheuttaa seitsemän ihmisen kymmenen minuutin tuijotuksen
2. kun tilaa kahvia ja heittää muutaman repliikin tiskittären kanssa, se ei vaadi mummoilta niin suurta kiinnostusta, että voivat puistella päätään jälkeenpäin sanomisilleni.
3. kun täydessä kahvilassa istuu toiselle puolelle samaa pöytää jonkun kanssa, se ei tarkoita, että aion murhata tai ryöstää hänet. "uhrin" ei tarvitse nojautua kiinni seinään, piiloutua lehden taakse (jossa myydään traktoreita) ja kietoa matkalaukkujaan ties mistä hihnoista käsiinsä ja vyöhönsä kiinni kaiken varalta.

tähän kaikkeen ehti siis kulua noin viisitoista minuuttia. kunnioitettavaa sinänsä. Muistutti minua jostain olennaisesta.


dängdäng. Hieno keuhkotulehdus on nyt saanut jänniä käänteitä, kun sisälmyksistäni pumpattiin kolmisen desiä nestettä. Reikä selän kautta keuhkoon ja ruiskuun materiaa. Näytti söpösti järvivedeltä. olisi varmaan saanut pikantin drinkin siitä... jokatapauksessa. Se johti myös 11 päivän kotihoitoon - eli käytännössä suht hyvän tilani laskien - 11 päivän lomaan. parasta on myös, etteivät lomapäivät kulu ja saan myös ylimääräistä rahaa, rock'n'roll.

Kuituinvaasio ja olemassaolon vyöhyke

Äääh, teen kohta asunnostani kuiturastattoman vyöhykkeen! Olen imuroinut ja maalarinteipillä vedellyt sähkönsinisiä ja hopeanvärisiä tekokarvoja asunnosta puoli päivää! Voisi muka olla parempaakin tekemistä (ei oikeasti)... toinen kirottu asia oli postissa käydessäni ihmiset, jotka tunkevat kaulaansa hajuvettä niin, että sillä määrällä voisi vaikka kylvettää hyperaktiivisen marsun! Mansikkavanilijasössöllä itsensä sotkeneet hyypiöt.... miksi -_- Noh, ainakin se toimii taattuna Morgan-karkottimena, jos sitä välttämättä tarvitaan. Painakaapa mieleenne, lukevat hyypödet.

Anyways, olen myös jotakuinkin hengissä, jos jotakuta tätäselaavista kiinnostaa, sillä ainakin joistain suunnista on tullut jotain puheluita, että mitä teen kun ei minusta kuulu mitään! Noh, viettelen leirielämää valtiolla, jos ei ole vieläkään sitä sisäistänyt ja lomilla roikun päivärahojen armoilla, joten en paljoa liikukaan eikä nettiäkään ole, nih! Se saattaa aiheuttaa pientä maailmankartalta katoamista, jota en itsekään hirveämmin arvosta.

Kuolema ja paskatarina

Mitä tekisit, jos uskoisit kuolevasi? Minä en tekisi ainakaan samaa kuin kaverini tässä taannoin - joka hyvät kännit kiskottuaan päätti kuolevansa. Ratkaisu oli, että hän murtautui toisen kaverin kämppään ja paskoi kaikkialle ennen kuin sammui... minä sentään vain tutustun jääkaappeihin ja viimeksi kun meinasin kuolla, vain kiroilin lääkärille ja kaatuilin kaikkialle ennen kuin menin sairaalaan.

Nämä silmälasit ovat hanurista. Ne pilaavat moshpit -fiilikset, kun ne saattaa tippua ja hajota. Hemmetti, kun haluan niistä eroon! Tuolla apinalandiassa taas ei oikein piilarit tepsi, joten huoh. Mutta ensi kesää ajatellen pitää hankkia varasto! Kaipaan pärstääni näiden muovimötiköiden takaa jälleen nähtäväksi ja kammotukseksi, nii!

Olen muuttanut paappaa tässä viikonlopun, enkä ole ikinä nähnyt ihmistä, jolla olisi niin paljon tavaraa! Löysin seitsemän vedettävää pöytäkelloa, joita olen pitkään etsinyt yhtä projektia (kovin salaista vielä) varten. Nyt taidan tietää, kuka ne kaikki on kirpputoreilta vienyt kun en ole puoleen vuoteen nähnyt yhtäkään. Nyt on siis noin armadallinen tikittämässä ikkunapöydällä. Lievästi aivotoimintaa murskaavaa toimintaa.

Kolme pointtia vuodelta

Hmm, ehkä olen menettämässä otettani joillakin saroilla. Mummini haudattiin eilen ja taisin itkeä hieman hautajaisissa. Olen itkenyt kolmasti kuluneen vuoden aikana. Ilmeisesti olen muuttumassa tunteelliseksi, tai jotain - sinänsä hämmentävää. Olen myös muistellut ja miettinyt ihmisiä, joissa ei ole paljoakaan miettimistä tai muisteltavaa! Ihmisiä, jotka olen tavannut ehkä kerran tai pari, mutta he ovat olleet jollain tavoin erityisiä. Minulla on ikävä muutamia oikeastaan. On hämmentävää, kun minulla ei ole heihin mitään yhteystietoja tai mitään... Pitäisi ehkä tuhlata kuukausi jossain Helsingin, Tampereen tai Turun kahviloissa/kulmissa, joissa olen moisiin törmännyt. Ehkä törmäisin uudestaan.

Kirotut ennakkotehtävät vyöryvät taas syliini näinä ihastuttavina kevään ensikuukausina! Ne ovat haisevia, typeriä ja päänkivistystä aiheuttavia, mutta ne on silti tehtävä. Typerä valtionpalvelus vielä mukavasti monimutkaistaa tätä urakkaa, joten kunnon solmuvyyhti lojuu nyt edessäni. Eiköhän se jotain kautta lähde jälleen purkautumaan.

Kirjoitan nykyään kirjeitä, suhteellisen paljon... ainakin aikaisempaan verrattuna. Vuoden sisällä olen paukuttanut selkeästi toista kymmentä menemään. En tiedä, mistä moinen sössötys sikiää. Ennen tätä olen vuosiin kirjoittanut ehkä kolme. Ihan hauskaa olisi, jos tämä nyt pysyisi päällä

Ihmistelyistä

Ihmiset eroilee. Niillä on buumi. Se tarkoittaa, että minulle kerrotaan paljon asioita ja minulle tarjotaan viinaa, että kuuntelisin paljon asioita, mutta unohtaisin ne myös.

On hankalaa, kun noiden katkenneiden juttujen molemmat osapuolet ovat usein hyvinkin lähipiiriä. Molemmat osapuolet sitten avautuvat minulle sadan vuoden stoorin pahimmillaan, ja kuuntelen sitten molempia... Ei siinä mitään. Itse en asetu oikeastaan ikinä erityisesti kummankaan puolelle vaan annan selvittää sotkunsa itse... Se on vain intressanttia.

En tiedä. Itse en ole mikään joka kulman takana rakastuja, niin kuin osa lähipiiristä. Ainakin he ovat suhteellisen onnellisia asian kanssa. Surevat hetken ja aloittavat sitten uuden jutun. Minäkin olen siis tyytyväinen loppujen lopuksi.

Huomenta kymmenluku!

On nyt tammikuu ja minäOlen Vaasassa. Mamalla on sauna ja systerillä Playstation. Kaksi asiaa, joihin en ole koskenut liian pitkän aikaan. Ne ovat virkistäviä.

Viime vuosikymmenen ilmiöt olivat kuulemma iPod, Radioheadin In Rainbows -levy (antoivat suuntaa uudelle musiikkikulttuurille); Youtube & Idols -tyyliset ohjelmat edustivat taas vuosituhannen "jokaisesta julkkis" ideaa.Gootit, Pissaliisat ja lopussa tarjoillut Emot kuulemma ilmensivät muotisuuntauksia Vintagen ohella. Tästä lisää Billboardin listalla. Oma vuosikymmeneni taas sisälsi kaikenlaista muuta, mutta en nyt jaksa siitä sen enempää tässä. Nautin menneestä. Uuteen vuosikymmeneen voi nyt lähteä hyvin mielin, ja miettiä, että Psycho- & Rockabilly tulevat kaiketi merkitsemään jotain uuden kympin alussa enteiden mukaan. Näin Morganin muotisuuntausennustus menköön.

Sitten muihin uutisiin:

Uusi vuosiTampereella ei sammuttanut sosiaalikuumettani. Tällä hetkellä kiroan vuotta valtion koirana sillä huvittaisi hankkia jotain harrastusta, josta mukavasti voisi kaivaa vähän uusia ihmissuhteita. Voisi käytetyt heittää pois (eikunhä?)

Pidin Valosta, kahvilasta Tampereella. Istuin siellä kaksi tuntia, ja olisin istunut kauemminkin, mutta ajattelin ehtiä junaan. Kuitenkin löysin sen (kiitos Vehkalle, suositteli sitä jollekulle muulle, kuin minulle, mutta minä tartuin syöttiin, ha!), ja se oli hauskaa, sillä muualla kuin Vaasassa ei ole Café de Parisia, mutta kaikkialta olisi löydettävä korvikepaikka, missä voi luppoajallaan tehdä asioita. Nyt minulla on sellainen Tampereella.

Armeijassa ihminen muuttuu kirjenistiksi. Minulla vain on kovin vähän osoitteita ja kirjoittaisin mielellään useammalle ihmiselle kuin nyt, sillä muutamaa naamaa ei huvita hukuttaa kirjeisiin, joita tylsänä viikkona saattaisi paukuttaa useamman menemään. Hyvät ihmiset, ketkä vain, jotka haluatte turhaa lukemista, antakaa osoitteenne, niin voin ruokkia riippuvuuttani, ja lähettää kirjeitä. Osoitteita otetaan vastaan mm. sähköpostilla.

Vaasassa, kaiketi

Vaasassa. Kaikkea sitä. Vielä kun saan houkuteltua mamán palauttamaan Knäckebrödin. Oli napannut sen kissanloukulla välikatosta.

Matkaa en jaksa tässä uudelleenkirjoittaa koska siinä olisi paljon sanoja. Lukijat saavat nauttia sen sijaan Turkurunosta:

400-vuotinen kivinen hemafrodiitti

Asfaltti riiputtaa
historian lihaa
ja kaikessa suojelukohteen leima
naakkojen
persuksiin sitä sentään vielä kukaan painanut,
lintujenko
paska ei linnaa valkoiseksi kalkinnut?
siinä meni viimeinen lapsuuden usko

Kadut
sentään tältä vuosituhannelta &
niin kuumia että
munia paistaisi

Siksi en istukaan
vaan kävelen kantapäissä
vesikellojen kilinää ja nenää
viihdyttää hurmaava
kaupunkipuiden tuoksu kuin
paikallinen politiikka ja
yleisöään kauhistuttavat
taidenäyttelyt
joissa usvalapset
katselenevat haikeasti merelle
kauaksi ruiskukille
osoitetuista parkkihalleista
______________________


Eilen viihdytin itseäni painumalla D.O.Miin ja hukkasin puhelimeni, hienoa. Ennätin tutustua joihinkin Ukista saapuneisiin road trippailijoihin ja viihdyttyvyys oli taattua. Kiipesin puuhun, enkä jaksanut tulla alas. Joku EskoSankari päätti kiivetä seuraani, mutta lipesi ja putosi kaupungin saastaisimpaan lampeen sinilevän ja saasteiden sekaan. Söpöä.

EskoSankari 2 koetti pelastaa EskoSankari 1:n haisukuolemalta, mutta lipesi ja putosi ensimmäisen seuraksi. Puusta oli hauska seurailla. Onnistuivat lopulta pääsemään ylös ja minä alas ja kehitimme jostain yöpaikan. Loistoretki. Nytpä tiedän, missä nukun, jos jostain hiton syystä eksyn joskus Ukiin (missä lieneekään on). Esineiden hukkailun voisin tosin lopettaa.

AS 32, jossain Wolffintiellä

On olemassa iki-ihana ihmistyyppi, joka ei tiedä mistään juuri mitään, mutta kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Löysin sellaisen hirvityksen takapihaltani, "Mini-Olympialta", niin kuin tuota asuntokompleksia tuossa aidan toisella puolella kutsutaan.

Hyypiöt saivat päähänsä kutsua minut seuraansa juomaan viskiä ja punkkua. Minulla oli tylsä ilta, enkä jaksanut junnata kämpillä, joten loikkasin nätisti aidan yli ja rojahdin solukompleksinsa keittiöön paikalle, jossa kaikki oli mukavasti kädenulottuvilla.

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun huomasin, että jätkillä on huono viinapää, ja viinapäissään he ovat hieman, hmm... hieman raflaavia ja epärelevantteja. Siinä kohtaa nimittäin, kun miespuolinen hyypiö hyppää varoittamatta kaulaani ja pussaa edes poskelle, saattaa nyrkinheilahdus olla hyvin lähellä.

Onneksi kädessäni sattui olemaan mukava viskilasillinen, jota en viitsinyt tuhlata, joten tyydyin kiskaisemaan tyypin irti, joka oma-aloitteisesti törmäili rautatolppaan. Sen jälkeen onneksi joku ehti väliin, ja sanoi, että se on vain idiootti, ja minä menin uskomaan sen, ja oikein teinkin. Tarkoituksensa oli kuulemma provosoida minua, kun oli saanut päähänsä, että olen satanisti (O__o). Aika pahuksen hyvin onnistuikin. Itsesuojeluvaisto on sallittua.

Varsinaiset illan huippukohdat olivat kuitenkin siinä, kun asunnon varsinainen asukas keksi lähteä väittelemään filosofiasta, ja puolen tunnin järjettömän ja suunnattoman keskustelun päätti lopulta se, että kävi ilmi, että jätkän filosofinen "oppineisuus" oli käytännössä siinä, että hän oli lukenut Platonin valtion kahdesti ja se siitä. Hitto mitä skeidaa.

Vielä parempi oli seksuaalikeskustelu, jossa sankari esitti jykeviä mielipiteitään naisvartalosta, jonka toinen kuittasi toteamalla:
- Mutta sinähän olet neitsyt!
Sitä seurannut hiljainen hetki oli ehkä maailman vaivautunein hiljainen hetki, joka huvitti minua ehkä hieman liikaa, ja katsoin parhaaksi poistua :P kiskaisin siis viskipullosta pohjat, ja painelin Siwalle dyyggaamaan leipää.

Aamulla, mukavassa kevytkrapulassa, kirjoittelin haastot tämän päivän videojutulle (hitto, mitä tuubaa tuli), ja tienasin suloisen satasen. Epämääräisen juttukeikan, ja kevytkrapulan yhteisvaikutuksesta saisi myös ihan oman blogijuttunsa, mutta nyt en jaksa. Tämäkin venyi ihan tarpeeksi :P

-Isti

Ististä, jos jostakin, voin sanoa, että hän rakastuu renttuihin. Kaksi edellistä suhdettaan olivat punkkarinistejä, ja vaikka he rakastivatkin häntä, oli rakkaus todellista lähinnä silloin, kun he sanoivat:

- Oikeasti, vaikka olisin viisi vuotta selvinpäin niin jos jonain päivänä huomaisin, että säästössä lojuu vaikka 7000€ lomarahoja, eikä kuukuteen olisi mitään tekemistä, pumppaisin itseni niin täyteen, että makaisin haudassa ennen kuukauden loppua.

Omasivat riippuvuuksistaan huolimatta enemmän tahdikkuutta kuin minä, joka en ikinä jää, koska pelkään sitä enemmän kuin lähtemistä. Outo negaatioasetelma tässä.

Entä -Isti? Hän ymmärtää liikaa ihmisiä, hyväksyykin, naivisti.

Näimme ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, sanoi:

- Et ole muuttunut.

Ei hänkään. Lupasin jäädä vielä muutamaksi päiväksi, mutta lähdin. Olisin tarvinnut julkisiin neljä euroa Minulla ei ollut.