torstai 15. huhtikuuta 2010

opas pahantuulisuuteen, eli kovin lyhyt sairaskertomus.

Kajaani teki sen! Tiivisti sata syytäni yököttyä pikkukaupungeista yhteen ainoaan: Kaikki ovat liian kiinnostuneita tekemisistäsi.
Tarkentaen:
  1. on ok ottaa tila haltuun ja tulla huomatuksi saapuessaan tilaan, mutta ei ole ok, että tilaan saapuminen aiheuttaa seitsemän ihmisen kymmenen minuutin tuijotuksen
  2. kun tilaa kahvia ja heittää muutaman repliikin tiskittären kanssa, se ei vaadi mummoilta niin suurta kiinnostusta, että voivat puistella päätään jälkeenpäin sanomisilleni.
  3. kun täydessä kahvilassa istuu toiselle puolelle samaa pöytää jonkun kanssa, se ei tarkoita, että aion murhata tai ryöstää hänet. "uhrin" ei tarvitse nojautua kiinni seinään, piiloutua lehden taakse (jossa myydään traktoreita) ja kietoa matkalaukkujaan ties mistä hihnoista käsiinsä ja vyöhönsä kiinni kaiken varalta.
tähän kaikkeen ehti siis kulua noin viisitoista minuuttia. kunnioitettavaa sinänsä. Muistutti minua jostain olennaisesta.


dängdäng. Hieno keuhkotulehdus on nyt saanut jänniä käänteitä, kun sisälmyksistäni pumpattiin kolmisen desiä nestettä. Reikä selän kautta keuhkoon ja ruiskuun materiaa. Näytti söpösti järvivedeltä. olisi varmaan saanut pikantin drinkin siitä... jokatapauksessa. Se johti myös 11 päivän kotihoitoon - eli käytännössä suht hyvän tilani laskien - 11 päivän lomaan. parasta on myös, etteivät lomapäivät kulu ja saan myös ylimääräistä rahaa, rock'n'roll.

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Näköjään et ole sopeutunut hyvin pikku kaupunkien elämään, jossa halutaan pysyä erossa kaikista keinolla millä hyvänsä. Mun mielestä se on viehättävää. Ehkä tykkään etäisyydestä ja siitä, että saan pitää turpani kiinni.

Morgan B. kirjoitti...

Hai. Aivan totta. En tule varmasti ikinä sopeutumaankaan siihen. En pysty sisäistämään sen ideaa.