EskoSankareita ja muinaisia monstereita

Tänä päivänä ratkaistiin muinaisten hirviöiden taistelu, sillä Näckebröd, kissain mun, yritti ryöstää minttukeksini! Vähemmästäkin on saatu ydinkärkiä perseeseen, että sietäisi varoa. Ydinkärkiä ei kuitenkaan mihinkään tugettu, sillä lukitsin itsemurhakandinaatin syömisprojektin ajaksi toiseen huoneeseen ja nautin, ah niin ihanista, keksosita YKSIN MWAHAHAHAA! Nyt tuo rakastettava olento nukkuu taas jossain viittani alla lämpöisessä kulmassa, sillä asunto on lievästi viileä, lämmitys ei toimi (minä tykkään) ja on kerrankin riehumatta!

Viimeyö oli suden yö. Heräsin kolmelta, enkä enää nukkunut. Iskin siis Nurmion Tangomanifestin soittimeen ja kiepuin pitkin lattioita Näckebrödin kera (onko eloni tylsää, jopa tanssin kissani kanssa o.O ). Näckebröd vain oli maailman paskin tanssija ja sillä on sitäpaitsi huono itsetunto. Kun askeleensa meni sekaisin, se vain puri kantapäähän saadakseen minutkin luopumaan, mutta sitä iloa en hänelle suonut! Neljän aikaan aloitin sitten siivoustuokion ja nyt pöydälle mahtuu laskemaan lautasen WAU! Kuuta en sentään ulvonut (pitää vielä joskus kiipeillä katolle ulvoilemaan, naapurit arvostaisivat musiikillista lahjakkuuttani, jeah)

Keskiyöllä on sitten Nanonanonanonanonanonanoilun aika! Saattaa virrata intressanttia sälää näytölle, sillä pohjasuunnittelun toteuttamisen suunnittelua pohdin, mutten toteuttanut. Olen siis täysin tyhjän päällä (joka vissiin jopa on asianmukaista) ja valmis kirjoittamaan vaikka Batmanin Spidermankalsareiden häpeällisyydestä. Vaaleanpunaisten elefanttien vadelmatanssi saattaa myös olla suosittu aihe.

Päivän sana on EskoSankari.
Ai, että mikä on Eskosankari? No se on se tyyppi, joka kiipeää talvipakkasilla lyhtypylvääseen ja nuolee huipulla rautaista tankoa. Jos pudottautuu vielä riippumaan kielensä varaan, on vähintään muinainen norjalainen!

Kaiva kaivinkone perseestäsi ja syö saippuaa

Olipa kerran Batman, joka poltti muistiinpanonsa, eikä ollut enää Batman vaan Jokeri ja imuroi kissan. Nojoo, tuossa se vielä makaa läskinä ja syö housujani, mutta ei siinä mitään, se on sen tapa, tai jotakin. Kynttilät olen kuitenkin siirtänyt sivuun ja yritän kehitellä käden ulottuville mukavia muistikirjapinoja, ettei tarvitse tyytyä kuittien kääntöpuoliin, niille kun pakkaa käydä huonosti ja nahkakantista muistikirjaa ei ole lainkaan yhtä mielyttäväntuoksuista polttaa (dunkkaa poltetulle tukalle ja rasvalle, koettakaa hyvät ihmiset, koettakaa, sitäpaitsi kuitit, köyhän miehen suitsuke, miksei kukaan ole keksinyt savunhajuista suitsuketta?)

Maailmankaikkeuden viimeinen hulluus on se, jos työpaikalla ei ole kahvia. JA TÄMÄ KAUHEUS OSUI KOHDALLENI! Rakkaana työkaverinani työskentelee viiskikymppinen silikoninen suolistokaasuhirviö, joka litkii kymmenen kuppia kahvia päivässä, muttei itse viitsi ikinä ostaa pakettia taukotiloihin, ja kun työnantajakaan ei sitä tee, on vihanmaljani YLITSEVUOTAVA. Väännän jauheliharisottoa rouvan persuksista ja syötän vaaleanpunaisille avaruusnorsuille, nih. Taukohuoneen roskasanko koki lievää pahoinpitelyä tilanteessa, sillä olin psyykannut itseni kepeänhymyilevään kahvihetkeen WC:n jynssäysten välissä ja tuossa ihanassa auvossa avasin tarvekaapin, kahvipaketti oli nätisti asetettu sinne, ja lusikkakin helposti käden ulottuvilla, asetin suodatinpaperin keittimeen ja avasin kahvipaket... VOI SITÄ INFERNAALISTA TUSKAA! Tulin hulluksi ja lähdin töistä, sain saippuaa silmään ja menin nukkumaan. Se oli tiistaipäivän kauneutta se.

Nyt on siis mielestäni keskiviikon ja torstain välinen yö ja unohdin aamulla mennä sairaalaan. Jollain plääpläävatsatulehdusrumilusnorsuilulla on uusiutumisvaara ja olisi pitänyt mennä happy-evil-tentacle-hai! -testeihin ja ne eivät kuulosta miellyttäviltä. Letku reikään ja rokkenroll! No, joka tapauksessa se on nyt käymättä ja huomenna soittanee äkäinen sairaalatäti ja lähettää MILJOONA LASKUA! Mitähän minä sitten teen? Jatkan uniani, kait.

Niin ja joo. Tämä on siis blogi. Ensimmäinen tekstini tähän internetin riettauden osioon, huraa! Vapiskaa kanssani ja syökää mandariineja, tuokaa minullekin sillä ruokakaapissani on vain valkosipuleita... menenkin keittämään ne, omnom.