Hmm, ehkä olen menettämässä otettani joillakin saroilla. Mummini haudattiin eilen ja taisin itkeä hieman hautajaisissa. Olen itkenyt kolmasti kuluneen vuoden aikana. Ilmeisesti olen muuttumassa tunteelliseksi, tai jotain - sinänsä hämmentävää. Olen myös muistellut ja miettinyt ihmisiä, joissa ei ole paljoakaan miettimistä tai muisteltavaa! Ihmisiä, jotka olen tavannut ehkä kerran tai pari, mutta he ovat olleet jollain tavoin erityisiä. Minulla on ikävä muutamia oikeastaan. On hämmentävää, kun minulla ei ole heihin mitään yhteystietoja tai mitään... Pitäisi ehkä tuhlata kuukausi jossain Helsingin, Tampereen tai Turun kahviloissa/kulmissa, joissa olen moisiin törmännyt. Ehkä törmäisin uudestaan.
Kirotut ennakkotehtävät vyöryvät taas syliini näinä ihastuttavina kevään ensikuukausina! Ne ovat haisevia, typeriä ja päänkivistystä aiheuttavia, mutta ne on silti tehtävä. Typerä valtionpalvelus vielä mukavasti monimutkaistaa tätä urakkaa, joten kunnon solmuvyyhti lojuu nyt edessäni. Eiköhän se jotain kautta lähde jälleen purkautumaan.
Kirjoitan nykyään kirjeitä, suhteellisen paljon... ainakin aikaisempaan verrattuna. Vuoden sisällä olen paukuttanut selkeästi toista kymmentä menemään. En tiedä, mistä moinen sössötys sikiää. Ennen tätä olen vuosiin kirjoittanut ehkä kolme. Ihan hauskaa olisi, jos tämä nyt pysyisi päällä
