Jääkaapit ovat vessanpönttöjä

Maailmassa on joitain sääntöjä. Yksi niistä kulkee jotenkin niin, että älä mielellään kuse kaverisi jääkaappiin... joskus tällaisia sääntöjä on kuitenkin vaikea noudattaa, sillä ne ovat hieman absurdeja.

Itse epäonnistuin nimenomaisen säännön noudattamisessa viime viikonloppuna. Kävin nimittäin unissani laskemassa Golden showerit kaverin jääkaappiin ja kebabinjämälle, mikä siellä lojui. Sitten suljin jääkaapin, ja menin takaisin nukkumaan. Tilannetta seuranneilla oli ilmeisen mielenkiintoisia hetkiä... ja itsellä varsin intressantteja öisiä siivoushetkiä, ja mitä-helvettiä -tunnelma.

Ei muuta erityisempää ilmoitettavaa. Paitsi, että on pitkä loma.

Jotain nyt

Sitten muihin uutisiin.

Kylmä kaupunkiblues etsii jälleen tulostinta. Järjestelyä vaille valmis oikeastaan. Muutama koneella oleva runo saattaa korvata muutaman tekstissä olevan, mutta tahdon tulostaa ensin, ennen kuin teen lopullisen päätöksen. Aivoni käsittelevät helpommin paperia kuin sähkönäyttöä.

Golden Arse

Armeijan pikakahvi. Se on uskomatonta. Se on pahaa. Se on firmalta, jonka vastustuslappuja ammattikoulun vaatetus-, ja kulttuurilinjan maailmanpelastajaneitoset tunkivat aikanaan kouriini, että levittäisin. En levittänyt, mutta kyllä niillä nuotion sytytti... joka tapauksessa sillä hirveydellä on tultava toimeen, sillä parempaa ei ikinä ehdi keittämään, eikä kyllä huvita kantaa mukanaankaan. Rinkassa jo muutenkin paljon tuubaa, ja puolikin kiloa tsuffea melkein kävisi ärsyttämään. Muista soturinkorvikkeista kahvinlitkimiseni on tosin kovinkin hauskaa. He tunkevat minulle omat pikakahvinsa, ja nyt minulla on sitä jo useampi sata pussia. Enemmän melkein kuin SiRadien ylijäämävarastossa!

Minä kuuntelen Trip Hop:ia. Kyllä! Teen sen. Kuuntelen sitä! Pidän siitä! Löysin artistin, joka on hyvä. Sen musiikkia oli jossain Wong Kar Wain leffan (oliko Blueberry Nights, en jaksa tarkistaa, vaikka juutuubiin pääsisi klikkauksella), enkä voinut muuta sanoa kuin HELMI! Artisti on Tricky ja se laulaa (hyvästä) kahvista mm:ssa.

Pistetäänpä vaikka Black Coffee esimerkkinä, kun siitä kuitenkin puhunut olen, ugh!

Homotarina

Koska olen intissä, on suorastaan velvollisuuteni heittää jotain läppää hinteistä. Ja mikä olisikaan parempaa läppää kuin kertoa tositarina kahdesta ruotsalaisesta homosta, jotka tunkivat marsun perseeseensä? (jep)

Anyways. Näillä kahdella sankarilla oli vähän jännemmät leikit. Tunkivat pahviputken toisen hanuriin, ja houkuttelivat marsun sinne. Tuo eläinkunnan viisain ei paljoa kehottelua tarvinnut, vaan asteli onnellisesti ruotsalaiseen pyllyyn, ja halusi ilmeisesti perustaa pesänkin sinne, sillä sankarit eivät meinanneet saada sitä millään pois. Tämän seurauksena toinen homosankari otti sytkärin ja kurkkasi kaverinsa perseeseen, jos saisi vaikka marsun ulos... Eihän siitä mitään tullut. Pahviputkessa ollut pierukaasu syttyi, ja samoin kävi suolissa ja sen, jolla oli marsu perseessä, perse räjähti ja marsu lensi sytkärihomon naamalle, ja sytkärihomolta murtui nenä. Ei muuta. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Musiikkipläjäys

Black Tape for a Blue Girl julkaisi uuden levyn aargh, ihanaa, koolia ja muita tällaisen vakiintuneen fanitytön huutoja (eikuhä?) Anyways. Tätä on odotettu ja sitten se hyppäsi puun takaa eteeni. Olen iloinen kuin sika pienenä, ennen kuin joulukinkuksi muuttuu, ellei joku kotisikaa aio kasvattaa... jeah. Löysin tuubista pari esimerkkipätkää:







Muitakin kivoja levyjä tulossa, mutta tämä on nyt hypetyksessä,hah! Myös Zombie Girliltä on tullut uusi EP. Hienoa kamaa.

Havuja, perkele!

On likainen tusina. Hyvin likainen ja väsynyt tusina, joka selvisi SiRad puolen havukokeesta kunnialla loppuun. Nyt komeilee yönsä nukkuneen ja ruokaa & suihkunkin jopa saaneen SiRadin käsivarressa tuo tappelun takana ollut riimu. On kuivaa ja lämmintä. Kaikki on vähän turhankin mukavaa. Melkein hävettää. Välisotaankin enää viikko, ja ensi viikon alussa sähkötysliikenteeseen ja sissiradioasemanperustamiseen liittyvät kokeet. Dibolihaarat siis viuhumaan ja lyhenne& salakieliliikenne hyörimään. Jos vaikka sen toisen tason alkajaisiksi nappaisi, tai jotain.

En oikein käsitä itsekään, miten pirussa rahtasin päälle 40 kg:n rinkkaa 80km & 32 km partioreppua, joista 5km vaarakiipeilyä umpimetsässä ja vielä pimeässä & katsoin että hitain pysyy perässä ja tuin suunnistusta samalla. Näköjään tein sen sitten, kun tässä istun eikä hartiat edes niin kipeät kuin luulisi... Toisaalta mikään ei ole myöskään niin siistiä kuin pommit, joten se kai kanssa selittää kiinnostusta tuohon hommaan. Mikään ei ole vekkulimpaa, kuin saada huollontuhoamistehtävä, ja luvan hyökätä minkä tahansa SAINTin ajoneuvon kimppuun nallipanoksin, väijytyksin ja savukranaatein. Huoltomiehet, ja se osa johtoa, jonka ajoneuvot naamioitiin metsään etsittäväksi rakastanee meitä ikuisesti.

Ps. Halvin tapa tienata viskiä on ilmeisesti rahdata pirusti vettä mukaan, ja kun apinoilta, jotka varaa leirille litran lisävettä loppuu juoma, niin eiköhän joku heistä tarjoa vesiensä täytöstä varttia rad labelia litrasta ilmaista litkua.

Päivystystuskaa ja kasarmipohdintaa

On ehkä jälleen sanottava jotain.

Kahden viikon pätkät ovat suhteellisen sopivia palveluspätkiä. Aika tuntuu kuluvan nopeasti, kun ei koko ajan ehdi miettiä seuraavaa lomaa... Toisaalta taas kahden viikon jälkeen se yksi kokonainen päivä lomaa, ja kaksi päivää bussissa istumista on aika perseestä. Länsisuomeen saisi joku vähäpää keksiä perustaa sen kirotun prikaatin.

Viime viikolla oli tuo päivystystehtävistä hirvittävin. PÄIVYSTYS!! Sen vuoksi kasarmin seinään muodostui uusi nyrkinmuotoinen epämuodostuma. Kapteeni haukkui minua firman flegmaattisimmaksi ja epäkiinnostuneimmaksi päivystäjäksi, eikä ollut edes väärässä. Unohdin tervehtimisen, ja kaiken muun paitsi pyyhekumista, kumilenkistä ja parsinneulasta rakentamani jousipyssyn ja ammuin sillä kyniä pitkin käytävää. Sen päivän jälkeen minun teki vain mieli viskiä, hirvittävää.

Anyways. Nyt on viikonloppu takana, ja on jo kiire seuraavaan kahden viikon erään. Ammuntaleiri ja kasarmillanukkumisleiri odottaa :P

Blaargh-stad

Kylläpä on perseestä oleva kaupunki. Tai sitten sen asukkaat ovat perseestä, tai minä olen perseestä (joka tosin on mahdotonta), mutta yksikään ihminen ei tunnu olevan tapaamiskelpoinen tässä haisevassa kaupunkiloukussa. Ei siinä mitään, joskus käy niin, mutta kun kolmatta lomaa tuntuu menevän näin, niin on se aika ärsyttävää. Vapaalle tuolta armeijaloukusta kun niin harvoin pääsee. Ei niitä päiviä huvita viettää jollain koneella tai työpöydällä tai ainakaan lenkillä.

Näin. Nyt on hoidettu pakollinen avautuminen, ja ilmoitettu olemassaolosta. Niin ja TÄTTÄRÄÄÄ!!! Tämä blogi on ollut yli vuoden pystyssä, ou jeah!

kilpikonnajoukko-osasto

Suomen valtio on kaikessa viisaudessaan päättänyt naamioida sissinsä kilpikonniksi. Niitä on ehdottomasti mahdoton erottaa Suomen tiheiköstä, paitsi jos heidän perseensä hirttää marssiessa kiinni. Näin tapahtui ryhmämme johtajalla marssin aikana, ja vaseliinin puutteessa hän päätti suuressa viisaudessaan korvata seikan tunkemalla huulirasvapuikon perseeseensä... Ei siinä mitään. Huvinsa kullakin. Ryhmän muilla jäsenillä luultavasti suuremmat kuin asianomaisella sankarilla, joka kaiken lisäksi putosi vesistönylityksessä keskelle lammikkoa, ja sitä sitten kalasteltiin sieltä kaikin luvallisin ja luvattomin keinoin.

P-kausi on vihdoin päätöksessä ja sain ikioman morsetusohjelman kotiinkin. Voi kuin kivaa. Nyt voin piipittää illat ja aamut vapaa-aikanakin, kun en muuten saa tarpeeksi sitä tehdä. Myös käskytystä olen saanut treenailla, joka on suhteellisen vapauttavaa parin kuukauden kuuntelemisen jälkeen. Sanottakoon, ettei ole minua varten, jos joku juuri ja juuri kahdeksantoistavuotias vyötärömittainen kaljuuntuva ihraperse huutaa minulle naama punaisena, että levon väli on kengän mitta. Siviilissä tunkisin sen kengän asianomaisen asiattomiin aukkoihin, mutta intissä joutunee välttämään.

Valtion koira

Vala on nyt lausuttu... tosin otin vapauden muutella sitä hieman. Kun parituhatta innokasta isänmaanpuolustajaa huutaa koirina perässä, ei yhtä maltillisella tasolla pidettyä soraääntä huomata joukosta. Lupasin parhaani mukaan levittää epäsopua, terroria ja anarkiaa yleisen hyvinvoinnin hyväksi.

Kesällä vannotuissa valoissa on tietenkin pakollista, että joku vähäpää pyörtyy. Harjoituksissa tällaisia isänmaan sankareita löytyi vierestäni. Oikealla puolella seisoskeli nipottava epämääräisen nössö alikersantti, jonka kaatumista huvitti avittaa kevyellä rynkynperällä kalloon -liikkeellä, mutta päätin yleisen hyvän nimessä olla ystävällinen. Nappasin siis vain niskavilloista ja tökkäsin polvilleen. Siihenkin väliin oli sitten jonkun pahuksen kokelaan ahdattava. Ignorasi sitten kaiken sanomani, ja teki samat jutut uudestaan, mitä minä olin jo hoitanut. Sitä taas olisi pitänyt siinä kuuluisassa yleisessä hyvässä lyödä rynkyllä aivoon.

SiRadina tähän mennessä kovin komennus on ollut saunaan. Ikkunasta näkyi hyvin sateessa suunnistajat. Kostautuu varmasti jossain välissä, kun päästään kunnolla hommiin.


Sitä odotellessa vaikka vähän todellisuutta:

Alokas SAATANA

Jostain syystä minut ajoittain ylennetään itse pääpahan paikalle, vaan onhan minusta tullut SiRad, eli ei terrorimies, vaikka siltä kuulostaa, vaan sissisadisti, eli radisti, joka pääasiassa sissi olla. Olen siis vuoden mies, eli pussatkaa persettäni ja morsetetaan kun tavataan. Kannetaan kilpaa radiota ja muuta söpöä. Jos tässä nyt erityistä plussaa pitää hakea, niin saanpa sissiteltassa sen himoitun reunapaikan, kun radion täytyy mahtua. Tilaa siis on enemmän myös muulle romppeelle.


Meillä on sotilasmestari, joka on yhdessä ruumiissa Tero Nuppi ja Esa Nahka, ja huutaa, "En voi sietää ÄLÄMÖLÖÄ!" Aamutunneilla suhteellisesti levottomuutta aiheuttavaa. Meillä on myös rouva luutnantti, joka näyttää siltä, että mässyttäisi purutupakkaa, ja vääntää kieltä kuin amerikkalaisen sotaelokuvan kersantti. Rouva alkaa näyttää kovin seksikkäältä 2-3 viikon kiinnityksen jälkeen. Toivottavasti osaamme jatkossa ilmaista tätä pienemmällä volyymilla.

Ensi viikolla minulla on mahdollista päästä jo toisen kerran morttileirille, hallulujaa. Sissiradistit nimittäin koulutetaan jostain helvetin syystä erillisenä osastona viestin, eikä tiedustelun puolella, joten meihin pätee osin viestinnän aikataulu, eiväkä he ymmärtääkseni ole vielä mortteilleet. Jee, lisää paukkupatruunoita ja rynkyin suojautumista sotahelikoptereita vastaan. Edellisessä tällaisessa hukkasin jo kännykkäni (kyllä vain, taas), joten voi vain miettiä, mitä tällä kertaa katoaa. Ehkä unohdan perseeni riu'ulle, tms. laadukasta.

Imekää sitä hymyä kuin Tiinan munaa!

Huomenna paluu kasarmille, ja heti aamulla metsään. Siellä haistaan pahalle perjantaihin asti ja sitten kotiin. Toimii. Siellä kallottaa huomattavasti vähemmän kuin kasarmilla, jolla ei ole muuta tekemistä kuin syödä, pokata ja paskoa.

Alokas Norrgranista koulutetaan sissi. Lyödään rinkka selkään ja laitetaan suolle juoksemaan. Mikäs sen hauskempaan. Olemme kolmannen joukkueen ensimmäinen ryhmä, ja jostain helveten syystä ryhmääni on osuneet tyypit, joiden on pakko ehtiä ensimmäisen kuuden ryhmän edelle kaikkialle. Suolla juokseminen on siis kirjaimellista ja varsin jännää tetsarin ja taisteluvarustuksen kanssa. P-kaudella kun tetsaria, sirpaa ja kypärää kun on pakko käyttää sissinkin.

Meidän komppaniasta koulutetaan tarkka-ampujia, mutta itseltäni taitaa se homma jäädä välistä... ainakin niin pitkään kun varmistimeni on niin löysä, että se täytyy parin laukauksen jälkeen varmistaa uudelleen... Muuten tapahtuu sarjatuliefekti. Tulee tosi jännätarkkaa ammuntaa. Osun joka numeroon.

Hain sitten sissiradistin hommiin. On se fiksua lähteä keräämään lisäpainoa muutenkin rinkkaan, ja tuplata vielä lenkkimatkat... tai ei oikeastaan edes niin paha, pitää vain päästä valittamaan. Vuoden nakki voi enemmän mietityttää, mutta lähinnä mahdollista rauhanturvahommaa ajatellen. Katsoo, kuinka pää pokkailua kestää.

Aamuja on

Huomenna alkaa laitos. Itse asiassa ei jaksa edes kallottaa. Kävi ilmi, että sauvakävelemään joutuvat vain huonokuntoisimmat. En todellakaan usko, että siihen joukkoon kuulun. Kunnon hölkkä vaan piristää, sitä paitsi sen jälkeen saa kahvia, HAH!

Nyt ei ole mitään sen ihmeellisempää. Illan hiljaisuus... käynen sanomassa näkyillään hyypiöille, ja sitten suoraan asemalle. Junassa ehtii nukkua. 8 tuntia matkaa edessä. Bussillakin pääsisi, mutta tajusin liian myöhään,että paikasta olisi pitänyt soittaa ja varata.

Jep. Aamuja on. Laitan jossain välissä osoitteen tänne, kaiketi, ja asioita saa lähettää ;) Kunhan sellaista, ettei seulota helvettiin :D

(parta on ps. vielä ajamatta. Jos oikein alkaa vituttaa, ajan sen vasta junassa. En oikein tykkää luopua, sillä se on naamassa viimeiset viisi vuotta!)

Hyvä sähkönsininen yö

Ok. Knäckebröd tykkää syödä johtoja. Ajattelen sitä ja yritän olla onnellinen. Se on nimittäin jäystänyt tietokonejohdon miltei poikki ja ajoittain se räiskyy hassunkurisia sinisiä kipunoita (johto siis), mutta ne on ne häviäjät, jotka pelkäävät sähköpaloja. Minä en ole häviäjä, minä en pelkää. MINÄ, HITTO VIEKÖÖN, TAHDON TÄMÄN RUNOSÄÄDÖN VALMIIKSI & sitä on aika paha tehdä ilman tietokonetta.
Sitten muihin, vähintään yhtä mielekkäisiin uutisiin:

HÄMÄHÄKKI! Maailman isoin, kuolettavin ja haisevin hämähäkki kömpi esiin lavuaaristani kun kaaduin sinne polttavaa vettä. Hitto, se on varmaan kuoleman äiti. Sen perse jumittui niihin reikiin ja yritin saada sen pois ja tappaa, mutta se vetäytyi ja tuli taas siihen lillumaan. Hyvää yötä ja päivää. Täytyynee aloittaa tuon vihannesaltaankin käyttö, eikä vain kaadella sinne kuumia nesteitä haisukuolemalta pelastamaan.

Vielä yksi asia:


Nauttikaa musiikista.

Meno kuin R'lyeh:ssä

Nyt tarvitaan kiukkuista vanhaa freiherr-Thompsonia ja sen lyijyryöpettä. Naapuri sammui ja stereot jäivät tilttiin johonkin Eppu Normaalin itkubiisiin. Liian hirvittävä mythos korvieni niellä. Insanity on sitä luokkaa, että seinät alkavat paloittumaan sähköbasson törkeässä väärinkäytössä suhteellisen lyhyen ajan kuluttua.

Sitä ennen voisin mainita, että löysin kirjahyllystäni kirjan, jonka luulin lukeneeni, mutten ollutkaan. Henry Milleriä. Suosikkejani. Loistavaa! (tosin insanity voi hankaloittaa aiottua lukutoimenpidettä).

Nyt menen rikkomaan seiniä.

Ps. Kaverini on ottamassa Cthulhu-tatuointia. Ehkä maailman hienoin läppä. Tatuoi myös elder-signejä! Kohta porukan jokainen Lovecraft-hullu kuolee kateudesta. Ehkä saadaan viimein se zombiekampanja pystyyn.

Vaasassa, kaiketi

Vaasassa. Kaikkea sitä. Vielä kun saan houkuteltua mamán palauttamaan Knäckebrödin. Oli napannut sen kissanloukulla välikatosta.

Matkaa en jaksa tässä uudelleenkirjoittaa koska siinä olisi paljon sanoja. Lukijat saavat nauttia sen sijaan Turkurunosta:

400-vuotinen kivinen hemafrodiitti

Asfaltti riiputtaa
historian lihaa
ja kaikessa suojelukohteen leima
naakkojen
persuksiin sitä sentään vielä kukaan painanut,
lintujenko
paska ei linnaa valkoiseksi kalkinnut?
siinä meni viimeinen lapsuuden usko

Kadut
sentään tältä vuosituhannelta &
niin kuumia että
munia paistaisi

Siksi en istukaan
vaan kävelen kantapäissä
vesikellojen kilinää ja nenää
viihdyttää hurmaava
kaupunkipuiden tuoksu kuin
paikallinen politiikka ja
yleisöään kauhistuttavat
taidenäyttelyt
joissa usvalapset
katselenevat haikeasti merelle
kauaksi ruiskukille
osoitetuista parkkihalleista
______________________


Eilen viihdytin itseäni painumalla D.O.Miin ja hukkasin puhelimeni, hienoa. Ennätin tutustua joihinkin Ukista saapuneisiin road trippailijoihin ja viihdyttyvyys oli taattua. Kiipesin puuhun, enkä jaksanut tulla alas. Joku EskoSankari päätti kiivetä seuraani, mutta lipesi ja putosi kaupungin saastaisimpaan lampeen sinilevän ja saasteiden sekaan. Söpöä.

EskoSankari 2 koetti pelastaa EskoSankari 1:n haisukuolemalta, mutta lipesi ja putosi ensimmäisen seuraksi. Puusta oli hauska seurailla. Onnistuivat lopulta pääsemään ylös ja minä alas ja kehitimme jostain yöpaikan. Loistoretki. Nytpä tiedän, missä nukun, jos jostain hiton syystä eksyn joskus Ukiin (missä lieneekään on). Esineiden hukkailun voisin tosin lopettaa.

No olkoon koko laukku

Olen etsinyt laukkuani kaupungin jokaisesta varteenotettavasta pusikosta ja baarista eikä löydy. Hyvin häiritsevää. Suhteellisen paljon merkittävää tavaraa nimittäin, eikä nyt oikein olisi intoa lähteä piirtämään mm. Happy Evil Tentacle Monstersia uudestaan... (tärkeät KELA-papereiden katoaminenhan on jööttiä siihen verrattuna ;) ). Nojaa, ainakin tiedän, mitä piirtää kun aloitan taas piirtämään, jos nyt jotain negatiivispositiivista on pakko lähteä etsimään. Käyn vielä selaamassa löytötavaratoimiston tällä viikolla. Se olkoon viimeinen toivoni.

Paperipuolella on jäljellä lähinnä kopiopaperia. Siitä ei ole kuin luonnosteluun ja jonkinlaiseen sarjakuvailuun. Onneksi on ollut jotain pikkukiinnostusta pariin epämääräistyöhöni. Jos pyydän niistä jotain nimellistä kymppiä tai kahta, ehkä pääsen niistä eroon ja saan ostettua lisää paperia, kätevää.

Huomasin, että maalaustaitoni on hirveä verrattuna piirroksiini. Pitäisi saada kaiketi pari uutta kelvollista pensseliä ja väriä, niin pääsisi taas vauhtiin ja kirimään välimatkaa grafiittitöihin kiinni.

Takaisku

Tymyys on sallittua... joissain määrin. Uskomattoman tyhmyyden kanssa on sitten vähän niin ja näin.

Juttu menee näin:
On päivä, jona päivä menee pieleen. Kiroilet ja päätät, että on kunnon lärvien hetki. Menet lähikauppaan ja ostat kahdentoista pakkauksen olutta. Juot sen ja huomaat, ettet ole vielä tarpeeksi humalassa, mutta kello on kymmenen. Lähdet siis baariin. Huomaat, että baari on täynnä tuttuja eikä käytännössä yhtään vierasta kasvoa. Se ottaa päähän vielä enemmän ja kiskot uskomattoman määrän tuoppeja. Tuloksena on se, että heräät kello kuusi hautausmaalta kylmissäsi ja tajuat, että olet hukannut laukkusi jossa on:

• mp3 soitin
• KAIKKI Happy Evil Tentacle Monstersien sivut
• HUOMATTAVA osa erään projektin kuvituksesta
• muistikirja, jossa muistiinpanot viimeiseltä kolmelta kuukaudelta
• HYVIN TÄRKEÄT Kela-paperit
• Haravanaisen käsikirjoitus
• osa Midnight cafén käsikirjoituksesta
• kaksi olutta

Niinpä niin. Sanotaanko, että lievästi masentaa, ärr.

HC-punk äänikirja ja muita projekteja

Bloginpitämiseeni on iskenyt pieni laiskuus, mutta ei se mitään. Mennään uusimpiin projekteihin:

HC-punk äänikirja. Se on hienoin, kaunein ja jumalaisin. Se syntyi skumpan ja markettioluen voimalla hovioikeuden rannassa. Oikeastaan se ei ollut edes synnyttämäni, vaan se tartutettiin minuun. Kertojaäänestäni kerrankin jotain hyötyäkin. Se muistettiin, ja minut signattiin mukaan. Hoidan proosan, lukemisen ja ainakin osan kuvituksesta. Jätkät hoitelee musiikkipuolen. Ehkä vielä äänitetään koko hoito yhdessä alikulussa, jossa oli teininä tapana juoda piilossa oluitaan.

Uusi äänirunosatsikin on tulossa. Kylmä kaupunkibluesin epäonnistuttua piti takertua uusiin tuuliin ja nyt kehittyy Väsähtäneen vaginan vaseliinikosteus ja Lyyrisen vitutuksen oireet. Äänikokoelmat tulenee molemmista jne. Ehkä jonkinlaista taustajuttuiluakin jaksaa rakennella tällä kertaa.

Kaikki palaa taas kovin tuttuihin uomiinsa. Projekteja syntyy ja ne etenee, sormet liimautuu bassoon ja viiniä on. Ruokaakin. Eilen tuli kotiovelle kavereiden tuomana avustuspaketti. Rocks.

AS 32, jossain Wolffintiellä

On olemassa iki-ihana ihmistyyppi, joka ei tiedä mistään juuri mitään, mutta kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Löysin sellaisen hirvityksen takapihaltani, "Mini-Olympialta", niin kuin tuota asuntokompleksia tuossa aidan toisella puolella kutsutaan.

Hyypiöt saivat päähänsä kutsua minut seuraansa juomaan viskiä ja punkkua. Minulla oli tylsä ilta, enkä jaksanut junnata kämpillä, joten loikkasin nätisti aidan yli ja rojahdin solukompleksinsa keittiöön paikalle, jossa kaikki oli mukavasti kädenulottuvilla.

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun huomasin, että jätkillä on huono viinapää, ja viinapäissään he ovat hieman, hmm... hieman raflaavia ja epärelevantteja. Siinä kohtaa nimittäin, kun miespuolinen hyypiö hyppää varoittamatta kaulaani ja pussaa edes poskelle, saattaa nyrkinheilahdus olla hyvin lähellä.

Onneksi kädessäni sattui olemaan mukava viskilasillinen, jota en viitsinyt tuhlata, joten tyydyin kiskaisemaan tyypin irti, joka oma-aloitteisesti törmäili rautatolppaan. Sen jälkeen onneksi joku ehti väliin, ja sanoi, että se on vain idiootti, ja minä menin uskomaan sen, ja oikein teinkin. Tarkoituksensa oli kuulemma provosoida minua, kun oli saanut päähänsä, että olen satanisti (O__o). Aika pahuksen hyvin onnistuikin. Itsesuojeluvaisto on sallittua.

Varsinaiset illan huippukohdat olivat kuitenkin siinä, kun asunnon varsinainen asukas keksi lähteä väittelemään filosofiasta, ja puolen tunnin järjettömän ja suunnattoman keskustelun päätti lopulta se, että kävi ilmi, että jätkän filosofinen "oppineisuus" oli käytännössä siinä, että hän oli lukenut Platonin valtion kahdesti ja se siitä. Hitto mitä skeidaa.

Vielä parempi oli seksuaalikeskustelu, jossa sankari esitti jykeviä mielipiteitään naisvartalosta, jonka toinen kuittasi toteamalla:
- Mutta sinähän olet neitsyt!
Sitä seurannut hiljainen hetki oli ehkä maailman vaivautunein hiljainen hetki, joka huvitti minua ehkä hieman liikaa, ja katsoin parhaaksi poistua :P kiskaisin siis viskipullosta pohjat, ja painelin Siwalle dyyggaamaan leipää.

Aamulla, mukavassa kevytkrapulassa, kirjoittelin haastot tämän päivän videojutulle (hitto, mitä tuubaa tuli), ja tienasin suloisen satasen. Epämääräisen juttukeikan, ja kevytkrapulan yhteisvaikutuksesta saisi myös ihan oman blogijuttunsa, mutta nyt en jaksa. Tämäkin venyi ihan tarpeeksi :P

-Isti

Ististä, jos jostakin, voin sanoa, että hän rakastuu renttuihin. Kaksi edellistä suhdettaan olivat punkkarinistejä, ja vaikka he rakastivatkin häntä, oli rakkaus todellista lähinnä silloin, kun he sanoivat:

- Oikeasti, vaikka olisin viisi vuotta selvinpäin niin jos jonain päivänä huomaisin, että säästössä lojuu vaikka 7000€ lomarahoja, eikä kuukuteen olisi mitään tekemistä, pumppaisin itseni niin täyteen, että makaisin haudassa ennen kuukauden loppua.

Omasivat riippuvuuksistaan huolimatta enemmän tahdikkuutta kuin minä, joka en ikinä jää, koska pelkään sitä enemmän kuin lähtemistä. Outo negaatioasetelma tässä.

Entä -Isti? Hän ymmärtää liikaa ihmisiä, hyväksyykin, naivisti.

Näimme ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, sanoi:

- Et ole muuttunut.

Ei hänkään. Lupasin jäädä vielä muutamaksi päiväksi, mutta lähdin. Olisin tarvinnut julkisiin neljä euroa Minulla ei ollut.

Karpalolikööriä ja hunajaa

Karpalolikööriä ja hunajaa. Se on tämän päivän resepti. On nimittäin uskomaton tukkoisuus ja flunssa. Toimii myös hyvin. Pieni alkoholi helpottaa nielemistä kurkkukivussa, kunhan ei käytä mamáni keinoa:
- Raaka viina, se on halvempaa.
Sai vain krapulan, oma on syynsä. Itsekään tosin en tuhlaillut, sillä tuo on se sama pullo, joka vappumiitissä roikkui. Jotain hyötyä siitäkin. Toivottavasti oikea omistaja ei tule kinuamaan sitä takaisin, ennen kuin keksin sille jostain uuden.

Tekisi mieli viskaista tuo kiimaileva kissanlainen ikkunasta, sillä tuota mouruntaa ja asioidenhinkkausta ei kestä kallo- ja silmäsärkyisenä hullukaan. Tuloksena vaan sattuisi olemaan tuhatkunta mini-Knäckebrödiä, ja se tarkoittaisi ydintuhoa, pyrin siis välttämään intoa, mutta hmmm. Olisi ainakin pihvilihaa kuukaudeksi (miltähän kissa maistuu).

Flunssan suurin vika on, ettei vain jaksa tehdä mitään. Olen röhnöttänyt tässä koko päivän, kuin läski apina, enkä ole vastannut puhelimeen tai mihinkään. Tänään olisi ollut pelipäiväkin ja zombiekampanjan toinen osa, mutta ei väkisin, höh. Ehkä yritän kirjoittaa omaani, Usvatyttö -WoD kampanjaa, mutta jaa. Saa nähdä kohoavatko sormet tämän jälkeen näppäimistölle.

Ps.
Ollapa ollut lapissa
Kaiken voi pölliä

Paluu

Ottakaapa ensin taustamusiikkia:
Lacrimosa - Einsamkeit
Älkääkä antako nimen häiritä. Se on yksinkertaisesti hyvä biisi eikä tulossa ole masisteluviestiä. Tuo on ollut hyyvin kovassa soitossa viimeaikoina, mutta sitten itse asiaan:

Jälleen asunnolla. On ihanaa huomata, kuinka Knäckebröd arvostaa olemassaoloani sillä olemassaolottomuuteni tuottaa intressanttia kissanpissalampea puhtaille pyykeille, pyykkikassille ja kirjekuorille... Nojaa, johdot säilyivät ja pyykkäily toimittuu siihen verrattuna suhteellisen yksinkertaisesti.

Miitissä viihdyynnyin, sillä seurani oli varsin arvostettavaa ja intressanttia. Kovin usein ei tule mietittyä, onko enemmänkin sokea kuin opaskoira, greatful ja upeaa.

Kotikaupungin asemaporteilla onnistuin aiheuttamaan lievää hämminkiä, sillä ilmeisesti kovin matkustelematon friidu etsi hätäpäissään jotain kaveriaan, jonka kanssa oli saapunut, ja käveli päin nyrkkiäni... hittovie! Luulin, että tuollaista tapahtuu vain Tenavissa... Ihan hupaisa tilanne silti. Onneksi ei kolauttanut kovin kovaa, mutta ainakin rauhoittui, toimivaa.

Toteamus

Krapula on perseestä, silloin vain vituttaa ja panettaa.

Tästä ei ole haastetta minulle, vaiko liikaakin?

Valvotun inspiraationtäyteisen yön jälkeinen aamu on ehkä maailman huonoin hetki kirjoittaa blogimerkintä, mutta kirjoitan sen silti:

Olen täynnä tätä kaupunkia. Olen sylkenyt sen katupölyä sisuksistani viimeiset seitsemän vuotta, ja viimeiset viisi Bräntööltä, jossa nyt asun, yliopistolaishelvetissä - elämättömien pikku nilkkien keskellä, joista tulee taloushallinan uuden sukupolven kyrvänimijöitä söpöissä pikkuporvaripiireissään, joissa käydään kahdesti vuodessa aurinkorannoilla käristymässä, pettämässä ja ryyppäämässä kuin rantautuneet valaat (tosin tämä rinnastus loukkaa valaita, niillä on sentään munaa). Lisäksi nämä älykääpiöt eivät edes itse halua sitä, vaan soittavat minulle vaikka keskellä yötä saadakseen kuulla vittuilua ja makupaloja lääkeannostuksiensa väliin jostain tylsistyttävästä kahvilasta, kadunkulmasta, keikasta, matkasta - ja pitävät sitä jonain helveten elämäntäyteisenä ihmeenä!?

Vittu

Tämä on yhtä saamarin piiriä, jossa menneen idiootin tilalle eksyy aina uusi, jonka kaavin jossain keikalla notkuessani baaritiskiltä sammuneena ja taas mennään. Olen luusereiden, vätyksien ja tylsimysten tarttumapiste, halleluja! ...ja seksuaalifriikkien. Minä en vittuunnu hinteistä, lesboista tai transuista, mutta oikeasti! Jos joku tuntee tarvetta kertoa, kuinka hänen intohimonsa on nähdä tappamiensa eläinten eritteitä ja sisälmyksiä kaadettuna lateksipukuihin pukeutuneiden naisten ylle, niin miettiköön kahdesti, ennen kuin avaa turpansa, hitto. Pahoinvointiraja on minullakin.

Minä pidän eläimistä.
Enkä ole ihan niin kusipää, kuin annan ajottain ymmärtää.

Tällä hetkellä olisin helveten onnellinen, jos joku saisi minut uskomaan, ettei minun tarvitse yrittää olla enemmän kuin olen, tai luoda koko maailmaa.

Onnistuisi raapimaan jotain inhimillistä esiin nihilistisen kivipinnan takaa.

Saisi minut rauhoittumaan edes helveten sekunniksi.

White Wolf loves you (really'amnfuckin'does)

Roolipelaajat huomatkoon, että DriveThruRPG:llä on taas paras kampanja ikinä päällä! Eli saatpa ladata Exaltedin 2.editionin rulebookin ILMAISEKSI aina 12.4. asti. Parasta supermättöä ikinä! (expaa mm. siitä, kuinka hienosti kuvailet tekemäsi tekemisesi ja ps. aika hiton kikkoihin pystyy puolijumalilla ;) )

muistat vain wwlovesyou -tunnuskoodin

Ennakkojuttuilu nro viimeinen

Hah, kun käytiin voittamassa pubivisa (neljättä kertaa putkeen, saatiin T-paidat \o/) niin törmäsin samalla kaverin tyttöystävään, jonka sain nakitettua lopulta malliksi viimeistä ennakkotehtävää varten! Homma valmistui tuossa about kahden aikaan yöllä, eli muutamaa tuntia ennen, kuin jutut pitää saada postiin, että ne hyväksytään hakuun, halleluja! Jonain päivänä maailmankaikkeudessa tulen vielä hulluksi tässä tilanteiden ailahtelussa, mutta ei se mitään, se päivä ei ole tänään! (kai)
....

Kaverit muuttaa landelle koiralaumansa kanssa ja ne vähän niin kuin tilailivat minulta läjää taideteoksia olohuoneensa koristukseksi määrittämättä mitään sen tarkemmin. Ei siinä mitään, kiittäköön itseään, raukat, kun saavat seinälle riippumaan möhkäleen, johon on kiinnitetty mm. pinkkejä C-kasetteja ja Dannyn LP-levyjä sotkettuna tekovereen, jee : P

Mutta loppuun tuo kirousta tuottanut kuvasarja, joka on varsin antieeppinen sisällöltään:






Älkää kysykö, parempi niin, hitto. Piti tehdä edes jotakin :D

Omnom, ötökkää, mm.

Kevään tulon tietää siitä, että saan pyörän kuntoon ja ensimmäisen ötökän kurkkuuni, joka maistuu yhtä pahalta kuin kaikkina edellisinäkin vuosina!! Jeah, hieno fiilis.

Ennakot alkavat olla viimein paremmalla puolella viivaa, ja tänä yönä luulen, että saan tämän osion valmiiksi, joka on paremmin piirretty kuin ensimmäinen, jossa katsottiin nimenomaan värin ja viivan käyttöä, mutta jee. Eiköhän se riitä kuitenkin hyväksytyksi tulemiseen ainakin. Teen uudestaan, jos jää aikaa. (keskiviikkona oltava postissa ehtiäkseen perille). Tiistaina ottanen valokuvat, ellen huomenna saa kameraa käännetyksi jostakin. Nekin on pääosin suunniteltu. Huomenna ostan vielä joitain juttuja, joilla saan viimeisteltyä tämän toisen tehtävän ja muutaman rekvisiitan viimeiseen (jumalattomasti harsoa ja jotain, josta kehittelen kaukoputken, ehkä. Toivottavasti osaan ideoida paremmin isoäitikuvan. Tungen kaiken näytille, kun valmistuu).

Marsu raukka

Hmm, himmeä sähellys Last.fm:n toimimaan-saamisessa! Hiki melkein, mutta nyt toimii... ainakin melkein... sen mielestä Dave Lindholm on minulle varsin suositeltava artisti o_O ei ole, jos saan sanoa (en ilmeisesti saa).
Sitten varsinaiseen tragediaan:

Viimeinen kissankäpäläpensselini näyttää raiskatulta marsulta! Kauheassa kiireessä päivällä unohdin sen pesemättä väärinpäin (kuinka helvetessä!?) astiaan ja nyt yritin pelastaa sen ja se räjähti. Ei siinä muuten mitään, se oli jo valmiiksi paska ja pitää ostaa uusi, mutta kun ylimääräistä rahastusta ei ole ja ennakot pitäisi olla viimeistään ensi torstaina Tampereen päässä, niin murhaaaah!
.....
Hmm, ensin uutisessa mainittiin, että 12 kuoli ammuskelussa Yhdysvalloissa. Nyt kuolleet lisääntyvät yksi kerrallaan. 14 on tämän hetken lukema. Amerikkalaisia vähemmän okei, mutta... En viitsi olla noin kusipää. Rauha heille.

Korni II (Recontre Le Moi)

Eilen kyrpiinnytti, tänään myös kyllästyttää. Jotenkin epämääräisen epämääräinen päivä sisältäen roolipelaajia, kovettuneita mandariinia, pahaa&hyvää kahvia, tiger nutseja & elämäni ensimmäinen migreenikohtaus!

Paah, veikkailen, että tämä yleiskäristys johtuu varsin meuhkaavasta männäviikosta ,ja nyt pitäisi laskeutua normitasolle, eli ts. täytyy olla itsensä kanssa. Ei ole yhtä lailla järkättyä tekemistä all-the-time, ja pitäisi jaksaa rauhoittua& olla itse aktiivinen. Käy yhtäkkiseltään kunnon päälle kun seurana myös asioita, jolle nyt ei vain mitään mahda. Typerää ihmiseloa se. Perseestä ajottain, mutta huomenna on aina aamu.
.....

Koskahan Ropeltajaporukka ymmärtää lyödä vetoa kuolemastani, sillä peleissä kerran minulta on meinannut lähteä taju, kerran katkesi verisuoni ohimolta, kerran oli 39.5 kuumetta ja nyt näin asiat kahtena ja alkoi uskomaton päänsärky ts. eloni ensimmäinen migreenikohtaus, hard fuck.
En tosin viitsinyt sanoa siitä ääneen.
Enkä kyllä myöskään kaipaa seuraavaa.
.....

Eilen palautin myös nuo päähäni Turunreissuksi unohtuneet silmälasit ja olen vaihtelun vuoksi sokea kuin käpy. Meneehän se näinkin. Toivottavasti kovin moni auto ei kolhiinnu vuokseni.

Korni (on myös kieli)

Tänään lievästi sanottuna kyrpii.
Ai mikä?
No ihan minä itse.
Joinain päivinä on hienoa huomata olevansa varsin kyvykäs typeryyteen ja ajattelemattomuuteen & väsähtäneen olemassaolonsa hikisyyteen.

Minulla on ikiaikainen häiritsevä piirre ajautua viihdyttämään ihmiskuntaa yleisesti, ja sitten jäävät jutut, joilla saattaisi olla henkilökohtaista merkitystä sivummalle. Se on helveten ärsyttävää, kun ei sitä ole oikeastaan edes huomannut, kunnes on jo myöhäistä! Hooh... On aina lopulta hetki, kun asioista tulee liian myöhäisiä ja vittu... sitä ennen tarvitsen potkun takaraivoon, mutta joo. Varmaan 90% ei nyt sisäistä, mitä tarkoitan, enkä jaksa siksi enempää asiasta soosata, joten muihin juttuihin.

My Dying Bride on potkinut uuden tuotoksen esille eikä se kuuleman mukaan ole edes haiseva vaan jotakuinkin jopa hyvä, joka on ihan kiitettävä saavutus sadan tonnin ulostekuorman jälkeen. Onnea sille ja halleluja, tosin en itse sitä uskalla hankkia, ennen kuin tiedän, mitä se oikeasti on.
.....

Resident Evil massatykitys (uusia leffoja ja pelejä, jee!) on saavuttanut sellaisenkin pisteen, että påskina asian tiimoin vaatettuneina heilumme moisina Vaasan rumuudessa. Odottaen sitä ja siitä hauskuutusta nyt tässä möllöilenlöllöilen.
.....

Tänään oli suuri pyrkimykseni hankkia omistukseeni suomi-saksa -sanakirjan (pikavippiä on vielä jäljellä), mutta kirjakaupan hyllyyn sitä ei oltu saatu tungetuksi, vaan sen sijaan se oli täynnä kaiken maailman suomi-swahili/hindi/islanti/mikälie sanakirjoja, joita varmasti joka toinen kaipaa hyllyynsä, mutta olisi sinne nyt yhden suomi-saksan voinut ahdistella!

Nooh, löytyihän sellainen varastokaluamisen jälkeen, mutta kostoksi en edes ostanut, kun 30 yrittivät siitä nylkeä. Haistakoon mammutin kärzää!

ps

Videohärdelli

On kätevää nukahtaa yöllä kymmenen asteen pakkaseen, kun odottaa kaveria baarista. Onneksi en ehtinyt koisimaan siinä kuin puolisen tuntia, ennen kuin heräsin (se rosoinen tiiliseinä oli niiiin mukava), mutta yllättävästi flunssan oireita uhkaa ilmetä :P

Aamulla oli kauhea kiire kuvauskeikalle (Taitaja 2009, keikkaa koko viikko, jee!) ja huomasin, että rakas ystäväiseni Knäckebröd oli katsonut asiakseen yrjötä viimeisten puhtaiden housujeni päälle!! Likaisetkin olin jättänyt mamoskalle kuivumaan (omaan kämppääni ei mahdu pesukonetta :P), joten lievässä kiirettä muistuttavassa tilassa soitin ensin toimitukseen (sori, myöhästyn, viimeiset vaatteeni ovat kissan oksennuksessa), ja sitten hätäpäissäni faijalle, että etsämilläänviitsisi, ja viitsihän se...

Tai olisi viitsinyt, mutta autonsa hajosi,levisi,tuhoutui o.O Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä faija sai kiinni kaverinsa jolla on jumalaton pakettiauto, jonka avustuksella ajettiin toimituksesta hakemaan kamerat ja sitten keikkapaikalle, jonne meinasin nukahtaa :P Videomuunnin toimii onneksi jälleen, joten pätkät saa jopa intärnettiin ilman suunnatonta ylimääräistä hässäkkää ja mikrotukiMcGaiverin häirintää.

Pinkit aurinkolasit

Hah, löysin kirpputorilta eurolla pinkit aurinkolasit (okei, ruusunpunaiset) enkä voinut jättää niitä yksinäisyyden häpeään, vaan haalin omakseni ja nyt aiheutan pahennusta kulkemalla ne päässä pitkin keväisiä katuja, se on varsin hauskaa.
....

Tutussa kynässä tuttu sointi
raavustuu paperille päivän syömää sävelkirjoa
Se
mitä Minä soitan:
1. Kahvilaneidin herkullinen mekko
2. Kuinka ilmassa kevyt sateen kosketus
3. Liukuporrasmaiden, nainen
joka tervehtii kuin kissa
vastaan
kuin kissa
vaikka emme muuten tunne

Miksi tuntisimme?
Nimet ovat vain
tekaistuja
pintoja ihmisyyden yllä.

Mahtukoon tuohon vaikka koko eilispäivä, tosin soosasin muuallakin, mutta tuo oli paras runo, jonka yhdestäkään eilispäivän sattumuksesta kirjoitin, muut ovat liian huonoja tähän ahdettaviksi :P
....

Lilabror päätti täyttää tänään 17 vuotta ja se tarkoittaa kakkua ja kahvia (omnom) tosin jostain hiton syystä minut rahdattiin mamoskalle jo aamusta ja olen jo joutunut juomaan norsukuormallisen kahvia (ja saamaan lievää sydämentykytystä) ihan pysyäkseni hereillä.
....

Sitten musiikkiasiaan, nimittäin Lacrimosan uuteen levyyn!! Woo,jee jne.

Lacrimosa - Die Sehnsucht in mir

/\ kuunnelkaa sieltä sinkkulohkaisua. Itse levy ulostuu 9.5. Siihen asti käristyskärsimys ja odotus.

Moneymoneyhoney

• Ensinnäkin minulla on rahaa ja tulen Turkuun.
• Toiseksi minulla on rahaa ja ostan levyjä.
  
• Kolmanneksi minä saan silmälasit!
• (Neljänneksi yritän avata internetin ;) )

Tämä on ihan hyvä suunta loputtomasti jatkuneen epämääräisyysininäputken jälkeen. Silmälasit minua vain arveluttavat, mutta joo. Ihan plussaa on se, että alan nähdä jotakin. Ei tarvitse enää haahuilla ympäriinsä arvaillen mihin päätyy tai mitä kaupasta ostaa (tosin siinä on omat jännityksensä, hmm)

*

Tulevista levyistä sen verran, että Diary of Dreams, jota olen ihastellut levyjulkaisemattomuudestaan tänä keväänä, julkaisee sittenkin levyn ja itse asiassa: JULKAISI SEN JO! Hitto vieköön. Kaikkeen pitäisi rahat riittää, höh. (toisaalta on hyvä, toisin kuin Deathstarsin uusi, tämä vaikuttaa jopa hyvältä!) Myös Amanda Palmerilta (Dresden Dollsin the leidi) tuli viime syksynä soolo, enkä edes huomannut! Sekin siis, ja jos vielä LP:nä saisi!

Musiikkiaiheesta vielä sen verran, että ostaessani uutta Orkusta ihan näiden uusien levyjen vuoksi (joista ei lopulta ollut juuri lainkaan juttua),kassaneiti vietti mielekkäitä hetkiä. Hetki pysähtyi, kun hän unohtui tuijottamaan kantta, selaamaan sen sisältöä ja huokailemaan kummasti ennen kuin kröhisin ja hän sai sen hihnan läpi. Ties mitä ajatteli! Koki kai valaistuksen, kohta ilmenee kassaneitienkin keskuudessa vähän tyyliä (pääsisivät vihdoin niistä kirotuista Crocseista eroon, halleluja!)

Ps. Löysin puhelimeni!

Venäläistä rahaa

Venäläiset ovat taas vauhdissa. He keksivät nimiä lapsilleen, jota heidän ei missään tapauksessa tulisi tehdä. Siinä, missä 20-30 luvulla ristittiin nimillä Traktor ja Stalina, niin nyt satelee kehiin nimiä kuten Vyborina (vaalit) ja Kosmos (avaruus).

Volja (tahto) oli itse asiassa ihan hyvä, mutta Privatizatsia (yksityistäminen) oli HCn huippu! On se koulussa sitten hieno esitellä itsensä, "Terve olen Yksityistäminen ja olen ruma lapsi".

Hienoihin keksintöihin on luettava myös laihduttava t-paita. Sitä mainostetaan ylipainoisille miehille ja se puristaa läskit piiloon. On se maailma hieno. (hitto, en löytänyt siitä kuvaa tahdon kuvan, jos joku löytää)

Päivän absurdimpaa puolta esittää se, että tililleni on jostain helvetestä ilmestynyt 120€! Ne ovat siirtyneet tililleni 12.38, enkä lähettäjää ole saanut selville. Alla lukee vain TILISIIRTO. Ehkä vain olemassaoloni hehkeys on ansainnut apurahaa ;)

Plimm. Kymmenen sivua Happy Evil Tentacle Monstereita on uudelleenpiirretty (Dig a Grave!) 20 sivua on tarkoitus saada valmiiksi viikon loppuun mennessä ja sen jälkeen ne alkavat hiljalleen ilmestyä.

Puheluurin röytöä erityisesti

Onnistuin hukkaamaan puhelimeni ja röytämään nettiyhteyteni (tätäkirjoitan mamoskalla). On yllättävän varsin mielenkiintoisen perseestä olla informaatiopimennyksessä. En nähkääs omista radiota tai televisiota. Kostoksi väännän sivuja Happy Evil Tentacle Monstereihin häiritsevällä vauhdilla (arvatkaa vaan, aloitinko ne alusta. Vanha formaatti oli liian ahdas käytettäväksi, joten kaik. uusiksi). Ilmestynevät internetin puolelle ensi viikon alkuun tai tämän viikon loppuun, saa nähdä.

Sähelsin myös vaihteeksi videojulkaisun... joku on mennyt FLV (vai mikälie) muuntimessa pieleen, eikä videoni ole ikinä muuntunut katselukelpoiseksi. On se kalloa käristyttävää. Töitä kyllä teen, mutta rahatta jään kun sählään kaiken päin olifanttia :P

Netin katoamisessa on ps. se hyvä puoli, että tekstiä tuee taas paukutettua koneen ruudulle ennätyksellistä vauhtia \o/ tosin varsin pian saattaa iskeä otuskaipuu jos netittömyys päättää venyä. Korjauspyrkimys on suuri.

Olen aina pitänyt Dresden Dollsista, mutta tämä video on jotenkin erityisen maittavat ja sanoitukset ovat aivan upeat! Eräs ystäväiseni Facebookissa sattui heittämään johonkin pahuksen quiziin pätkän tämän bändin lyriikkaa biisistä Coin Operated Boy, ja oli pakko kaivaa bändin biisit esiin pölyvuorten alta, eivätkä ne olisi ikinä saaneet sinne joutuakaan.

Bändi on nykyään siirtynyt tauolle määräämättömäksi ajaksi ja sen muistoksi (sekä itseni) erityisesti THE KILL:



^Rakastakaa sitä tai vihatkaa minua!

ps. Tämä video on Brasilialaisten fanien ja elokuvaopiskelijoiden tuotos, mahtava!

pps. Ainut musiikkivideo, jonka olen katsonut ainakin kymmenen kertaa putkeen.

Se oli biisi. Rakastakaa sitä tai vihatkaa minua.

Tyrmäystä köyhyysvinkkien säestyksellä

Köyhän miehen bluesin yksi säkeistö on se, kun on jyrättävä rahattomana baaritielle imagon ylläpidon ja ihmisseuran vuoksi. Silloin on käytettävä syvää mielikuvitustaan ongelmassa nimeltä Juomaa pöytään, ja tähän ongelmaan olen kehittänyt vallan erinomaisen ratkaisun: Ryöstän muiden juomia.

Homman pystyy hoitamaan muutamalla tavalla:

• Voit mennä jonkun tupakoivan ystäväisesi seuraksi tupakkahuoneeseen ja lähtiessään nappaat ronskisti jonkin ulkopuolelle jätetyistä juomista.
• Pöytiin jää ihmisiltä usein juomia. Voit täytellä niistä omaa tuoppiasi (jonka olet kääntänyt jostain) ja omistaa siten Never Ending Pintin.
• Menet tanssilattialle, nappaat sopivan yksintanssijan, heilut kanssaat hetken, nappaat viereen jääneen tuopin, sanot jotain hassunhauskaa ja katoat. (ps. älä tule huomatuksi)

Viime perjantaina tuota perinteistä aktiviteettia harrastaesani onnistuin sitten nappaamaan jollekin neitoselle varatun annoksen tyrmäystippoja.

Fiilis oli sinänsä mielenkiintoinen. Juoma oli jo osin juotu ja siemailimme loppuja erään toisen köyhimyksen kanssa, joten fiilikseni eivät olleet niin pahat kuin olisivat voineet olla (ja taisin myös pelastaa jonkun tyttösen raiskaukselta, olkoon kiitollinen), mutta eräänlaista kuukahtamista silti tapahtui, onneksi lopullisesti vasta kotisohvalla. Pientä jälkiraukeutta on vielä jäljellä, mutta eiköhän se viikossa katoa.

Ajoitusprojektus

Pitkästä aikaa olen onnistunut läjäyttämään hanurini sohvaan kiinni ja sen kunniaksi ajattelin tykittää pientä päivitystä tähän blogin ihmeelliseen maailmaan. Tapahtumaa on viime aikoina ollut niin maan perkuleesti (viime yö oli ensimmäinen hetki about viikkoon, kun sain takamukseni oikeasti alas ja oltua hetken), etten jaksa nyt tarkemmin selvittää mutta lyhennettynä: Hirviökäsiä, suolakurkkuja, taidetusta, runotusta, ropetusta, sekoilua, haahuilua, karaokea, tilateosta, viiniä, 50 euroa rahaa ja mahdollisesti matka siperiaan.

On uskomatonta minkämoisen inspiraation jättipallon on onnistunut kalloonsa mahduttamaan. Ideoita sotkee mielen syövereistä esii nopeammin, kuin niitä ehtii toteuttaa ts. runsaudenpula uhkaa. Pelkään etten kohta enää saa tehtyä mitään kun miestä houkutellaan sataan suuntaan vielä tuon kaiken lisäksi. Onneksi kahvia sentään on. Voisi kokeilla vuorokauden ympäri työskentelyä.

Ei tässä sen enempää, päivitys vain.

Ps. Päivän ehdoton levy on Kauko Röyhkän Mieluummin vanha kuin aikuinen. Huomattavia biisejä eritoten: Huippumies, Pikku Tiina, Mieluummin vanha kuin aikuinen, 300MK, Kolme asetelmaa, Soitellaan + Paha maa -levyltä: Paha maa, Olen messias ja Majavalakki. Päätelkää siitä jotain.

Työtös tuotos ja proosaprobleema

Selkeän proosan tuottaminen on uskomattoman hankalaa pitkän runoputken jälkeen! Paria kappaletta joutuu kirjoittamaan uusiksi useita kertoja ja lauseista uhkaa tulla murhaavan pitkiä ja omituisia. Muutaman novellin kirjoittaminen on suhteellisen mahdoton tehtävä, ja kun vielä Talviprojektiakin yrittää kehittää, niin yhyy jne. Ihan hyvä silti, että taas pääsee tähänkin kirjoittamisen muotoon sisälle. Ensimmäiset tekeleet pitkästä aikaa, saattavat olla todella mielenkiintoista materiaalia, sillä kielioppisäännöt ovat hieman erit kuin runoja paukutellessa.

Helmikuu on minulle perinteisesti todella tuottoisaa aikaa. Töitä saattaa syntyä useita päivässä, niin maalauksen, piirrustukset kuin kirjoittamisenkin saralla. Pelkästään tänään olen työskennellyt (siis eilen) aamun kymmenestä eteenpäin. Keskiyöhön laskettuna se siis tekee 14 tuntia ja, ihan sanoakseni, yhä jatkuu.

Tupakkaa ja terästettyä kahvia -sarjan rinnalle on noussut Jokaisessa meissä -sarja, joka on eräs vanha sarjani uudelleen kehitettynä. Viimeksi se jäi hieman kesken. Nyt toivon loppuun asti vietyä. Tiedän paremmin, mitä OIKEASTI olen tekemässä, kuin viimeksi. Sarja ei ole kovin pitkä lähinnä neljä pientä maalausta, joten saanen sen ensiviikolla loppuun.

Lähiaikakatsaus

Hmm, viimeiset pari päivää on ollut aika jännäheilumista:

PERJANTAINA minut kiskottiin epämääräisen piirrusteluduunailun äärestä baariin joskus puolen yön maissa ja rahattoman eteen heiteltiin tasaiseen tahtiin bissejä. Illan myötä eksyimme Wildiin, eli paikkaan, jossa käy pitkälti ruotsinkielistä diskopopulaa ja metalli/rock/punksankarit ahtoivat ruman naamansa sinne sekaan. Taisi rockpuolella paikkaa vallata vain omat lihavat perseemme.

Loppuillasta oli kuitenkin pakko ahtautua toiselle puolelle ja onnistuin hetkellisesti tanssittamaan siskoraukkaani väkisin. Ei valitettavaa paitsi se, että lauantaina jatkui sama linja mamoskan viinien kanssa, hmm.

*

Vaasa Unionin johtohahmoepämääräisyys päätti taas vaihteeksi, että tulee uskoon ja päätti kieltää tallistaan kaikki bändit, joiden sanoituksissa on "pahaa" ja se on nostanut aika jännähälyä paikkakunnan piireissä. Mielenkiintoista on etenkin se, että Grindcore ja metalcore-bändit pysyvät listalla, vaikka möykkävät ties mitä soopaa ja taitaa yksi Folkmetalbändi pakanoidakin mukana.

Neitsyitä ei sentään enää nyljetä, mutta mietintää herättää, onko niitä enää jaloissa påyörimässä, sillä totuus on, että samat neitoset on kiertänyt ihan kiitettävän osan jannuja musiikki& taideheilujissa. Varsin ärsyttävää. Olen jotakuinkin päättänyt, ettei enää ikinä Vaasalaisia naisia. Kuitenkin jonkun kaverin entinen tai muuta jännää.

SUNNUNTAINA hiippailin mynthonaskin voimalla kaverin taidenäyttelyn avajaisiin ja tulin tyylikkään myöhässä silmäpusseissa ja tikuksi jäätyneenä sillä hukkasin hanskani ja pipoa en ole koko talvena muistanut käyttää. Katsoimme Sarajevoräp -videon kolme kertaa ja minä söin paljon patonkia. Joitain todella hyviä töitä oli mukana joitain kivoja, pari mukavaa ja muutama tylsyyden ylistys.

MAANANTAINA henkiin herätetty Kuutamotuotanto pörähti liikkeelle oikein kunnolla sillä aloimme koota apuraha-aatteella teosta Vaasan nuoresta taiteilijapolvesta. Tuotos vaikuttaa todella hyvältä jos jengi ei ala putoilemaan matkasta (joka on liian usein tapana) ja minä työstän innoissani ensimmäistä sarjaa siihen. Myös sarjani Tupakkaa ja terästettyä kahvia on hyvässä vauhdissa. Kaiken kaikkiaan lupaava kevät, HAA! Tosin kiireinen olen hieman. Toivottavasti jää hieman aikaa myös internetjumitukselle.

Artistista mursuutta ja yhteistöiden makuisuutta

Kuutamotuotanto on jälleen osoittanut heräämisen merkkejä oluttuopin ääressä jota kaadoimme kurkkuumme erään kurssiolion syntyvyysjuhlan kunniaksi. Näyttelyiden ja taideproduktioiden ja taiteellisten yhteistöiden (voi ei! en ole ilmeisesti ottanut vieläKÄÄN opikseni o.O) tuoksua leijuu ilmassa ja olen innoissani. Tupakkaa ja terästettyä kahvia näyttelyajatus alkaa ottaa muotoaan ja osoittaa fyysisen olemassaolon merkkejä.

Hmm, kouluttautumisajatukseni loksahti viimein kohdalleen, kun suuntana taideala luentoa piti meille (älkää ps. IKINÄ hankkiko itsellenne krapulaa luennolle :P) joku taiteiden maisterimikälie, ja tuli maininneeksi International School of Art:in, joka on pohjoismainen taidekouluyhteistyö Kokkolassa, ja se vaikuttaa aivan mahtavalta!

Kurssilla on yksi, joka on käynyt sen ja hän kertoi koulusta. Kehui paljon. Opiskelusta saa 2. asteen opintotuen ja ikioman työhuoneen ja sinne on avaimet ja työtä saa tehdä 24/7, eli epälaillisen epävirallisesti siellä voi vaikka punkata.

Tottumuksesta Kokkola on myös pyörämatkan päässä. Viikonloppu riittää hyvin molempiin suuntiin, mutta vatsataudin hankkiminen matkalla on kokemuksesta epäsuositeltavaa. Kotikulmatkaan eivät siis pääsisi täysin unohtumaan :P

Haen tuonne varmaan tänä keväänä ja insertoidun intin jälkeen.

Kotiviikonloppu(ko)

Lattiani on ps. täynnä jotain veren näköistä juttua, enkä jaksa nousta ja siivota sitä. Kissani levittää sitä parasta aikaa ja sillä näyttää olevan hauskaa, joten olkoon. Peiton alla maanantai-iltapäivänä on liian harvinaista makuisullisuutta, joten tässä olen, enkä liiku, haa!

Männä viikonloppuna ei tieni yltänyt sen enempää itään kuin Traconiinkaan (saati Frost biteen) sillä koko helveten maailmankaikkeus päätti junailla, jota vastaan minulla ei sinänsä ole mitään paitsi rahatilanteellani, höh. Siitä hyvästä ajelehdin rumana ristinummelle, eli nistinummelle, jossa istuimme peliporukan iltaa. Siinähän se meni pienellä fatsin kustantamalla kaljapatteristolla ja Jägermeisterin suosiollisella kevytavustuksella mattoon kääriytyneenä koisien. Liero on yhä kovispeli! (ja Areena 5 tarttui käteen, hitto, alan nörtiksi, haa!)

Sunnuntai-iltaan mennessä ei kukaan ollut kuollut (eikä tosin edes lähtenyt kanssani laulamaan karaokea ;__;) joten lähdin mukavan suopeasti kotiin kyytiä pummien. Kotona sitten haiseva kissa häiriöi maailmankaikkeutta äärimmäisen rumalla mölinällään ja aiheutti seiniin röytöjä. Kostoksi tungin hammastahnaa naamaani ja menin koisimaan, nyt heräsin ja makoilen verimerta tutkien, so kool!

Artista? kuka helvetti niin väitti?Aivotatuointi?ENNÄÄ!

Minut on asetettu taidealakurssille ja nyt ruma pärstäin kummittelee siellä. Tahtovat ilmeisesti väkisin minusta rahattoman laitakatulaisen, mutta mikäs siinä!

Luokka on helvetenmoinen jännäseos, ja sieltä löytyy porukkaa joka lähtöön. On piirtäjää, kirjoittajaa, videotaitajaa, epämääräisyyttä ja kotiäitejä, joka ilmoitti vahvuuksiseen (joita ei meinannut sadan vuoden kuristamisen uhallakaan löytää) mm. imuroinnin ja "olen aika hyvä kuskaamaan lapsia". Siinä sitten taidealan sankari.

Mukana on myös Irakin kansallisteatterin entinen suurnäytelmien ohjaaja ja Apuraha elokuvatuottaja, ts. ihan helvetenmoisia ammattilaisia, jotka nyt on vain pistetty tuonne haisemaan, kun tällä hetkellä ei ole projekteja.

En oikeasti ymmärrä, mitä helvettiä teen väärin, mutta nuo saatanan työnhakuperseet päättävät ikuisesti ja aina ikuisesti, että minusta tulee laulaja, jolle on uhrattu hakurumuuden KAKSI ensimmäistä sijaa, sitten olen kuvataiteilija, sitten kirjailija, sitten ÄIDINKIELENOPETTAJA O.o tulisi murhattuja lapsia. Mutta joo, nuo alkupäät on ihan typeriä, sillä mistä helvetistä ne voi edes ehdottaa tuollaista, sillä joku täysin laulutaidoton (minä lähes) voi saada tuollaisen tuloksen ja älynväläyksen, että hitto, alan laulajaksi! ja sukeltaa sitten täysillä unelmaansa ja johonkin kirottuihin idolskisoihin o.o On se hienoa...

Blöö, nyt minun pitäisi keksiä, mitä tahdon olla. Huomenna on joku haastelujuttu. Tuo yksi pitäisi olla täytettynä ja olen tehnyt sitä koko päivän ja puolet on vielä keksen, hmm.

Hmm, ja joo. Uusi runokokoelma on suunnitteilla. Kirveellä veistetyt sydämet on vahvoilla sijoilla tulevasta. Tiedossa siis kulmikasta ja rosoista rakkaustarinaa.Rakkaudesta on vaikea kirjoittaa HYVIN paskaa on maailmansivut täynnä. On mukava haastaa itseään.

Sanatus valmistus

Kirjoitetaan nyt tännekin, kun kaikkialle muualle on jo jotain nakutettu! Eli siis, jos on olemassa joku, joka ei ole vielä selville saanut, että Kylmä kaupunkiblues on lopullisoitunut, nyt tietää hänkin. Tämä ihmeellisyys tapahtui yhden aikaan aamuyöstä ja Emlin suosiollisella avustuksella myös ulossaatettiin pienen kirjekuorietsinnän (ja Morganiuksen tekstinkäsittelykyvyttömyyden) jälkeen.

Tuhat kiloa sementtiä taisi pudota kalloni laelta ja liikkuvuuden kepeys näkynee olemassaolossain. Huoh, kyllä siinä duunia riittikin, tosin loppua voisin vielä hinkata, mutta hooh. Ensin vähän taukoa. Tajusin myös, että siellä on kirjoitusvirhe... mahtava ranskantaitoni on ajoittain itkettävää... Siellä piti lukea Les Mémoires Blessées, nyt lukee Mémoires Les Blessées. Ottakoon siitä selvän, kuka haluaa. Toivottavasti tuomaristossa ei ole kauheasti ranskantaitoisia O.o

Nyt lähtee käyntiin hanke Kirveellä veistetyt sydämet. Siitä lisää myöhemmin.

Nyt voin siivota kämppäni. Tekee ihan hyvää.

Juon bluesini kylmennetystä lasista

Otsikkona on lause, jota olen tuijottanut viimeiset viisi tuntia. Haluan käyttää sen, mutta en saa sen ympärille lihaa, PLÄÄH. En ole myöskään vielä ymmärtänyt, ettei saman ysärilevyn kuuntelu viittä kertaa putkeen tuota välttämättä inspiraatiota vaan räjäyttää sen rippeetkin, muttah!

Kun vein kirpputorille tavaraa (olen vihdoinkin saanut aikaiseksi ottaa kirpparipöydän!) niin selaillessani tavarapaljoutta löysin Cardigansin Gran Turismon ja meinasin saada sydänkohtauksen, sillä se oli kakara-ajan yksi kuunnelluimpia mahtavuuksia. Nyt olen aivan taivaissa sen kanssa ja kuuntelen sitä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja kohta varmaan kalloni hajoaa sillä muistan nämä biisit yhä lähes ulkoa :P

Hah, viikonloppu meni mammalla ja sekoitin siellä ihmiskunnalle pinkkejä drinkkejä, jotka menivät rumuudestaan huolimatta kiitettävästi alas. Kehitin myös hienon uuden juoman mahtilistalleni:

RÄJÄHTÄVÄSYDÄN (SHOTTI)

• 2cl kylmää absinttia
• 2cl kylmää punaista Curacaota
• tabascoa

absintti ja Curacao sekoitetaan, kaadetaan kylmennettyyn lasiin ja päälle tabascoa.

RÄJÄHTÄVÄSYDÄM (COCTAIL):

• sinisiä jääpaloja (Curacao)
• kylmää absinttia
• kylmää punaista curacaota
• 1/2 veriappelsiinin mehut

Jäädytä sinisestä Curacaosta jääpaloja (ne ps. sulavat melko nopeasti, sulaessaan antaa juomalle lilan sävyn) purista veriappelsiinin mehut siivilän läpi lasiin, kaada päälle kylmä Curacao ja absintti, sekoita, lisää jääpalat.

Että sellaista. Ärsyttää tosin, kun kittasin kaverin jägermaisterit... ei olisi pitänyt, epäkohteliasta.

Nyt pitäisi jaksaa mennä töihin piipahtamaan. Pitää editoida pari pätkää, sen jälkää murhata lisää kalloaan Kylmä kaupunkibluesilla.

Hmm, hukkasin taitavuudessani tietokoneeni viime sunnuntaina. Olen paikantanut sen, mutta sitä hakemaan pitäisi kävellä kymmenen kilometriä, eikä oikein iske. Pääsen paikalle ENSI sunnuntaina, joten tulee täysi viikko koneetta (okei, huijaan. Käyn tämän kirjoittamassa kirjastolla).

Tästä johtuen olen saanut asioita aikaan aika helvetesti. Kiitettävä määrä romaaneja on kulunut näissä käsissä, ja jokunen varsin pätevä runo on vääntynyt muistikirjan sivuille... varamuistikirjan, sillä MOLEMMAT varsinaiset katosivat tietokoneen mukana. Samassa laukussa oli myös luonnoslehtiö ja kymmenisen arkkia laadukasta paperia (itseasiassa ainoat arkkini laadukasta paperia), joten kopiopaperitöitä tässä tehdään kun tyhjiä kankaitakaan ei enää ole.

Tämä kopiopaperityöskentely on ollut minulle jotakuinkin hyvästä, sillä en ole voinut tehdä mitään tosissani, ja olo on kuin lomalla. Paniikki iskenee ensi sunnuntaina, sillä silloin on kolme päivää aikaa saada Kylmä kaupunkiblues valmiiksi, ja muistan, että lauantaiyönä kirosin sanallista paskuuttani, sillä en yltänyt monessakaan sfääreihin, joihin kaipailin. Korjailtavaa siis vielä on ja kuvitusta ilman jäänee Kylmis, mutta enköhän hengissä selviydy.

Tietokoneenkäyttöni taitaa vähentyä myös koneen kotiinpaluun jälkeen, sillä tämä tietotekniikatta heiluminen on varsin vapahduttavaa. En ole ollut pitkään aikaan jaksavainen vaappumisessa kaupunginviivan ulkolaidoille, mutta nyt sekin tapahtui. Harmi, kun en enää polta. Se sammalkivi, käkkyräpuut ja ulappa vaatisivat sen. Muistorikas paikka, siellä on aina mahtia käydä.

Pidemmällekin olisin tahtonut, mutta työkeikkoja on pitkästä aikaa eteeni langennut, ts. rahaa on jälleen tienattavissa. Se estää talvimakuupussin kainaloon nappaamisen, mutta hyvä on näinkin. Tukikohta on kätevä pitää alla, ja se pysyy rahalla. Minuakin tullaan kuvaamaan yhdelle keikalle Seinäjoelta. Tyypit ovat korkeammalle koulutettuja, ja niillä on paremmat kamat mutta he kuvaavat minun työskentelyäni ja tekevät siitä toimittajantyöjuttua jonain harjoittelujuttuna. Minulle tämä on okei, sillä tykkään olla kuvassa, mutta huvittavaa on, että olen perjaatteessa epäpätevä työhön, jota teen, ja johon he olisivat päteviä. Mukana meidän päästä on myös kirjoittava ja valokuvaaja jotka sentään ovat päteviä.

Eipä tässä muuta, sillä kirjastossa olen, ja seuraavat kaipaavat koneelle. Kirjoittanen jotain järjellisempää (kuten valitan kirjoittajapaskuuttani :P) taas, kun oman muruisen näppämistöntapaisen eteeni saan, mutta siihen asti näillä eväillä.

Haiku

Kaupungista aina lähden - kaupunkiin
aina palaan
En ole nähnyt
koivukujan kasvavan saati
tuntenut lehmää nimeltä.

Siitä en sentään tragediaa saa,
mutta asfalttipölyyn kyllästynyt olen
dollarihymyyn, pikkutakkilapsiin
jotka nokka pystyssä astelevat
natisevia katuja

Kaipaan johonkin
jossa muuta kuin melankolinen meri olisi
kohiseva koski
ja järveä
johon kadottaa

__________________________________________

Kaupunkiin kyllästyminen on tauti, joka minuun nykyään yhä useammin iskee. Ihminen, joka on 20 kertaa muuttanut 21 ensimmäisen elinvuotensa aikana, ei oikein osaa jämähtää yhteen rakennukseen pitkään... lisäksi olen kilometrien mies ja kaipaan liikkumista, tämä materia sitoo minua.

Vaarallista on, jos ehdin pysähtyä ajattelemaan, ja nyt olen sen tehnyt! Kaipaan, hitto vie, muutosta, la clameur du silence. Ihmismassat, autot, hektisyyden betonitemppelit, ne kaikki kyllästyttävät minua, niin pateettista, niin merkityksetöntä, sielutonta.

Haluan jonnekin, missä ajattomuus, puut, saasteettomuus, pohjola. Aina, kun nousen pohjoisen tielle, tunnen olevani matkalla kotiin. Minä rakastan Lumijokea, Vahvalaa. Siellä aika on pysähtynyt keltaiseen ruohonkorteen; taivaalle, jolla haukat ja pilvenhattarat. Tielle on viisi kilometriä, sitä ympäröivät niityt ja metsät, joissa elämää, eläinten jälkiä. Kesällä paikka on täynnä hentoa keltakukkaa ja sinikelloa, meren tuulia, joen kohinaa. Olen rakastunut siihen paikkaan, mikäli koskaan päädyn Liminkaan (siellä on se opisto) muuttaisin sinne, mutta sukulaiset, riitelevät sukulaiset!

Mummi on viimeinen elossa oleva Vahvalalainen ja hän on yli 90 ja vanhainkodissa (Martta oli toiseksiviimeinen, haudattiin marraskuussa, sillä matkalla kirjoitin kylmänhäiveen kun mummi kysyi, missä Martta on, sanomani: mennyt kotiin). Sukulaiset repivät toisensa verille päättäessään, kuka purkaa tilan, kuka saa maat, eikä siellä voi asua. Ihmiset ovat hulluja omistamisen vimmassaan.

Tahdon jonnekin, jossa turvekattoinen maja, erämaa ja vesi, sisämaan vesi ja ajatus matkasta merelle. Meren rannalla olen aina asunut, ja vaikka sitä rakastan, niin mieluummin kaipaan. Meri ei koskaan päästä minua mihinkään, meri on viimeinen aava, maailman loputtomuuden vertauskuva, sen ikävä riittäisi minulle nyt.

Ottaisin mukaani kissan (ja liean), nokikeittimet, ruokaa, kahvia, nukkumakamppeet, vaadittavat vaatteet ynnä muut tarpeelliset ja kirjoittamisvälineet, joka pahuksen muistikirjani! Haluaisin myös maalausvärkit ja vanhan mekaanisen kirjoituskoneen.

Voisin tutustua johonkin lähiseudun toiseen erakkoon, siinä se. Joisin välillä kerallaan kahvit vailla sen erityisempää keskustelua, ehkä vain hiljaisuutta, toivottavasti hän olisi siinä yhtä hyvä kuin paappani... Ihmisiä voisin pyytää pidemmälle vierailulle pariin kertaan ja tyytyä siihen, sitten taas olla ja tehdä asioita. Vaeltamislupa olisi!

Plöh, en minä sitä ikuisesti haluaisi, ehkä pari vuotta, ja sitten katsoisi uudelleen. Ehkä jään armeijaan töihin. Rajavartijana olisi ihan kova olla.

Ett jobb med lön er inte min melodi

Vaikka kyllä sekin kelpaisi. Huomenna palannen siivoojan duuniin, tai siis tänään, sillä olen jo herännyt. Heräsin puoli kaksi ja tässä nyt istun. Kohta voisi keittää kahvia ja niin edelleen, mutta voisin koittaa pysyä asiassa.

Katselin tänään taas koulutuspaikkoja, enkä ymmärrä, miksen voi kiinnostua mistään järjellisestä :P teatteritekniikka löysi uusimpana suloisuutena kaipuulistalle ja vieläpä, kun yritin etsiä järjellisiä (ts. rahaatuottavia) vaihtoehtoja, ARG. Mutta maskeeraus ja puvustelu ja teknistely olisi unelmallista, slurps (paitsi etten vieläkään osaa käyttää ompeluasioita, mutta kai sitä väkipakolla oppisi ;) )

Palkka ei siis ilmeisestikään tule koskaan olemaan juttuni, huoh. Fiksuin, minkä löysin, oli kulttuurituottaja. Pääsisi värkkäämään festareita ja muuta jännäpännää, mutta äh... tarkoittaisi sadan miljoonan velkaa kahdessa viikossa, kun järjestäisin kumminkin spesiaalinäyttelyitä pronssivedoksille omasta perseestäni tai jotain muuta yhtä älykästä (kuka hitto olikaan se "taiteilija", joka väänsi jalometallijäljennöksiä julkkisten palleista). Työllistyminen oli kuulemma 80% vuonna 2007, joka nyt ei ole ihmeellisyyksiä viidestätoista, mutta joo... kävi ilmi, että joutuisin muuttamaan hevon perseeseen, eli Mikkeliin tai Savonlinnaan o__o (Voihan Happy Hour ja neljä norsua päälle, paitsi että maailman piristävin juna), joten taidan edelleen miettiä painotekniikkaa& kustannustoimintaa vakavasti :D (joka muuten ei ole niin tyhmä idea, ehkä muutan Homeperseensuolle syömään timanttihyttysiä tai erakoksi Islannin nummille, hah).

Ps. Taiteesta puheenollen, lukekaa tuo minusta ihan hiton hieno! Mutta miksi helvetessä norsuja pohjolassa? Hah! Siperiannorsuja! (mutta niistä toiste :P)

EDITIO: YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄtahtoo teatteritekniikkaa!!!eiHALUUeiHALUUEIHALUUAAARGH!! murs murs omnom

Kootut flunssalääkkeet

Tämänkertaisesta flunssasta paranin suhteellisen tylsän normaalein keinoin. Särkylääkettä, mustaherukkaa ja valkosipulia. Luulin nimittäin, että sinappijauheeni on loppu.

Kuolemansinappi on mitä parhain keino flunssan nujertamiseen! Se on chilitapascovalkosipulisinappia, jota tarjoillaan riisin kera. Sillä hikoilee flunssan helvettiin alta aikayksikön! Sivuoireina voi aiheutua pahimmillaan huutoa ja pomppimista ympäri huonetta, mutta toimii uskomattoman hyvin nuhaan ja kurkkukipuun! Pääkipukin saattaa unohtua. Suosittelen. Sekaan voi laittaa myös hunajaa pehmittämään. Muuten vatsa saattaa hieman kärvistellä. Tein tänään siitä hieman laimeampaa versiota ja omnom.

Toinen kuninkaallisuus on hunajarommi! Sitä ei siis ryypätä ryypäten, vaan maistella mukavia pikku snpaseja. (ei se ole edes kauhean vahvaa, joten lähinnä lääkkeenä) tehoaa hyvin. Alkaa olo iltaa myöten helpottaa. En suosittele mamon testaamaa versiota: Raaka viina. Seuraavana päivänä voi olla flunssan lisäksi kiitettävä päänsärky ja saa kiskoa tuplamäärän särkylääkkeitä!
PS. Salmiakkikossukin on toimivaa.

Sitruuna on kolmas kivuus. Auttaa hyvin kurkkukipuun. Sekaan kannattaa kuitenkin ehkä sotkea jotakin, jos tahtoo sääliä vatsaraukkaansa!

Kootut flunssalääkkeet

plömps plömps sanoi vekkuli biisoni

Flunssani alkaa olla parantumassa ja juhlistin sitä rikkomalla kattolamppuni. Onnistuin lyömään sen päälläni pirstaleiksi toikkaroidessani pimeässä (siis yhden kuvun, en sentään kaikkia) ja nyt siinä on 4 lasikukkaa jäljellä ja yksi epämääräinen reikä. Varsin suloista.

Purin tänään kissaani korvaan kun oli tylsää ja se alkoi kehräämään. Se on masokisti. Luulen myös, että se on yrittänyt jälleen itsemurhaa kusemalla jatkojohtoon, ainakin jatkojohto haisi siltä, joten olen yhä onnellinen, että kytken moiset pois päältä ellen käytä.

Roikuin mamolla yhden yön ja söin itseni läskiksi. Ryöstin myös joitain sämpylöitä mukaan, joten luultavasti selviän taas muutaman päivän. Töitä ei ole tullut, mutta kuulemma pääsen kaupungille siivoamaan (siellä on PARAS olla kahvia IKUISESTI) jos vain haluan. Varmaan pakko, sillä liikaa hyviä levyjä on tulossa, meikkivarastoni käy tyhjiä (onpa taas puhetta mieheltä) ja nälkä saattaa iskeä yllättävästi. Sain sovittua vuokrani ps. tältä kuulta. Saan maksaa sen kahdessa osassa. Ensi kuuksi olisi saatava jotain järkevää aikaiseksi. Nyt painun takaisin toilailemaan (ehkä voisin harkita myös nukkumista)

ÖMBRÖÖÖÖÖH!

Minulla on NÄLKÄ! NÄLKÄ NÄLKÄ NÄLKÄ!!!! Eikä minulla ole ruokaa (karjalanpiirakkani olivat vanhoja ;___; jääkaappini on täynnä VANHAA!!) eikä rahaa, eikä mitään paitsi kuolemanflunssa puhelimestakin loppuu saldo ja kämppä lähtee eikä töitä tullut ja nukuin taas pommiin enkä voi liikkua kun on FLUNSSA!!! Kuumetta, päänsärkyä, tautisia lihaksia ja NÄLKÄ!!! Tahdon ruokaa, paljon ruokaa, lihaa, makkaraa, leipää, mitä tahansa vaikka kaalia jos niikseen tulee! FRITEERATTUA KAALIA! Minulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin kirjoittaa ja maalata, enkä jaksaisi, mutta on pakko sillä muuten ajattelen vain flunssaa ja Kylmä kaupunkibluesista on kolme ensimmäistä osaa valmiit, ne saa lukea ja kertoa, pitääkö ne tappaa vaiko jee ja nyt kirjoitan lisää ja MINULLA ON NÄLKÄ muumivisassakin olin Nuuskamuikkunen vaikken edes nuuskaa ja ainoa villapaitani on kirkkaanpunainen!

Fumblausta, täyttäjiä ja muuta peruskuivaa

Tänään olen ollut aikaansaapa. Nuorin siksosein, Miia, täytteli 13 vuotta ja kävin juhlistamassa sitä. Hupaisaa sinänsä, ettei ole oikein osannut sisäistää sitä yli 10 vuotiaaksi, vieläkään.

Ropessa onnistuin tapattamaan tiedustelijani upealla epic fumblella! (d20 systeemissä kaksi 1 peräkkäin) ja sitä myöten romauttamaan kellotornin niskaani. Koko illan olen sitten kirjoittanut uutta hahmoa, vääntänyt kuvia, kirjoittanut tarinaa ja sen sellaista. Ihan mukavasti se on näinkin mennyt. Tosin muutaman tunnin kuluttua olisi oltava kaupungissa mamon kanssa törmäilemässä ja sen jälkeen on tarkoitus mennä syömään ja fjadikin tulee mukaan.

Ps. Huomenna etsin töitä. Pitäkää peukkuja, haen levykaupasta ja Hesburgerista.

Hulluutta ja humalaa (kirjaimellisesti)

Jaahas, joku sitten keksi eilen, että olisi hauskaa juottaa Morgan humalaan ja onnistuikin tavoitteessaan. Ei mitenkään hienoa, sillä minä olen vakaasti päättänyt olla olematta taas vähään aikaan aineistosta vaikuttuneena, mutta jooh. Niin kävi! Toki suostuin parille, mutta jotenkin se vaan kolahti ja sitten... noh, mentiin ja lujaa. Jos joku ps. törmäsi minuun netissä, jonka ilmeisesti osasin avata kotiini eksyttyäni, niin sori. Olin kuulemma yöllä jossain kuuden? maissa messengerin sankari :P

Hmm, ja joo. Sain toissa päivänä kehittyneelle Tappakaa Harry Potter (älkää kysykö miksi) punkbändille jo keikan :D Unohdin tosin kertoa, että biisejä ei ole kuin kaksi... hmm, taitaa vähän venähtää tämä väli! Biisit ovat kuitenkin Tappakaa Harry Potter ja... Tappakaa Harry Potter. Bändin jokaisen biisin on tarkoitus olla nimeltään Tappakaa Harry Potter ja niitä tehdään kymmenen, nih.

Surustajille, monille

Monet ovat nyt niin kamalan surullisia, että tavallisen vuodatukseni ja huonon humorisointini sijasta ajattelin yrittää sanoa jotain vakavampaa. Sanon varmasti monia asioita, jotka on jo monien tiedossa, mutta joskus ulkopuolisen sanomana monet asiat saavat uutta valaistusta :)

Kohdusta irtauduttuaan kaikki on yksi tunteen loputon aalto, kaaoksen lakkaamaton tuuli ja kompromissien määre. Tietynlaisten pulmien ratkaisut muuttuvat rutiineiksi, mutta jotkut iskut ylettyvät loppuun asti syvään ja löytää arkaa maata alleen.

Ihmisen ikuinen heikko kohta on rakkaus, ja se lähin, jonka kanssa jakaa. Jotkut eivät lopulta, tai koskaan, päästä ketään lähelleen ja torjuu vaaran haavoittua sillä tavoin, mutta toiset, jotka uskaltavat laskea itsensä myös toiselle, luottamuksen perustukselle, antautuvat vaaraan.

Suhde, joka on niin läheinen, että rakentaa ihmisen myös toiselle perustukselle, luo helposti halun tehdä toisesta osaa itsestään ja kietoa tämä täydellisesti kiinni omaan elämäänsä. Ihminen on kuitenkin aina niin yksilö, vapautta ja yksityisyyttä kaipaava olento, että se on mahdotonta.

Liian läheinen sitominen havahduttaa lopulta siihen, että rakastaakin mennyttä kuvaa, ja on ajanut toisen itsestään peruuttamattomasti kauas. Oman tilan luominen, jotkut ihmiset, joille toinen ei ole niin läheinen, tai edes kunnolla tuttu, ovat uskomattoman merkittäviä. Tuon suominen on upeimpia rakastamisen ja luottamisen palkintoja, joita rakkaalle voi ojentaa.

Yksikään rakkaus ei kuitenkaan suruja poista. Toista ei voi aina pelastaa, toinen surustuu, ehkä masentuu, eikä häntä voi auttaa. Ihmisen ulottuvuudet ovat loputtomat ja niin usein lähimmäisestä riippumattomat. Joskus tarvitsee kukin jota kuta täysin ulkopuolista tukijaa/tukea, eikä toinen voi silloin asialle mitään. Toisen on annettava parantua, olla vain kärsivällinen ja pyrkiä pehmeään ja kovaan vaatimusten mukaan tuossa kauniissa veitsenterätanssissa, jonka kestämiseen tarvitaan molemmilta ajoittain sydäntä ja voimaa, myötätuulia ja ymmärrystä, mutta monesti se myös palkitsee.

Umpikujiakin on, mutta jokaista seinää on hyvä tarkastella, onko se oikeasti ummessa. Luopua aina voi, mutta silloin jompi kumpi horjahtaa ja viiltää kätensä. Kuinka usein se on sen arvoista? Joskus se haavoittaa muitakin, lähimmäisiä, lapsia. Sisäiset haavat eivät aina ole edes lähimpien nähtävissä, edes omistajansa ja mahdottomia parantaa tai niihin edes puhaltaa.


Miten minä sitten käsittelen asioita? Olen sen suhteen varsin traditionaalinen mies. En avaudu. Asiat ovat minun. Minä isken seinän rikki, minä juon halvan viinipullon. Tilanteen, tai toisen osapuolen, kanssa olen, kuin mitään ei olisi. Vain tunteva sen näkee, jne. paskaa. Ei minusta nyt sen enempää.


Ihminen on kuitenkin aina lopulta yksin. Muista ei ole auttamaan kaikkialla, kukaan ei voi lopulta päättää puolestamme, korkeintaan painostaa. Taivummeko painostukseen? Se on oma asiamme. Vain kuolema on viimeinen raja, jolle ei voi sanoa ei, mutta kaikki muu on meidän päätettävissämme. Jokainen ratkaisu katkaisee polkuja johonkin, moni saattaa avata uuden jonnekin jne. Me olemme suruja, me olemme voittoja, me olemme ihmisiä, me lopumme ja alamme kunnes multaa ei enää ole, miten taas käytämme aikamme? Se on sydämemme asia.

Lopuksi:
Maailmassa on yksi toimiva klisé, se on ikuinen, kaikkien tuntema, se on aika. Antakaa sen vieriä, se lopulta vie loppuun. Surut, ilot, elämänkin, ja sitten voi vapaammin hengittää.