Tape me

On asioita, joista on puhuttava vain kuvin. Niihin kuuluvat mm. muovitetut ruumiinosat:


































































































































...ja koska olemme teipatut, emme voi puhua enempää.

Sinetti

Vuoden 2010 jälkipuoliskon kuvamateriaali huipentui vihdoin näyttelyyn ja tammikuu löi kivasti sinetin menneelle vuodelle (pahoittelut kaikille, joihin en ole projektin kevytrankkuuden vuoksi jaksanut olla yhteydessä. Mentaalia on pitänyt teippailla välillä ihan sillä, että yksinäistyy hieman). Toivottakaa minulle myyntiä ja happea, niin jaksan taas lähteä kiertämään inspistä uuteen materiaaliin. Siihen on sitten taas aikaa, kun saan tämän projektin jälkeisen masennuksen pois alta (pakollinen tauti, prkl!)

Hmm, pelkäänpä, että saan ulosheiton Mac:ltä. En vain osaa pitää söpöä turpaani kiinni, kun asiakkaat muistuttaa mentaaliltaan pyllyä. Tosin, jos eivät tajua minua erottaa, otan loparit. Miksi ääliöallergikko ikinä päätyy tuollaiseen duuniin? Kolme kuukautta on lobotomia. Tahdon välillä vaikka landelle (voi ei, taas tämä tauti!)

Minulla on myös kivaa. Olen maksanut suurimman osan maksettavista murhista pois, leikkautin Näckebrödin ja ensi kuussa ostan postiluukun tuohon ammottavaan reikään ovessani. Sitten voin vakavoitua helveteen -suunnitelman kanssa. Paskaduuneja on kaikkialla. Ehkä yritän taas hakea niitä muistakin kaupungeista.

Näyttelypainotteista festivaalimarraskuuta

Olen aivan innoissani, sillä Vaasan nykytaiteen museossa, Kuntsissa, on parhaillaan menossa näyttely, jossa on esillä rehellisesti huonoa taidetta. Epämääräisiä läheslaadukkaita melkeinmuotokuvia Kekkosen ajan politiikoista. Idea on esitellä suuntausta, joka oli ja onneksi ei ole enää. Kuulostaako masentavalta ja mitäänsanomattomalta? Sitä se on. En tiedä, vaivaako minua jokin mentaalimasokismi (enkö keksinytkin kivan sanan), mutta tällaista olen kyllä kaivannut.

WildLife -luontoelokuvafestivaali lähtee myös pyörimään syksyn kunniaksi. Hankkiuduin jälleen hommiin sinne, ilmeisesti taltioimaan, pyörittämään elokuvia ja puhumaan kielillä. Aina yhtä viihdyttävää. Pari viime kertaa on mennyt täysin ohi, kun olen ollut väkertämässä jotakin, esim. siivouskoneella ajoa, kaupungin juhlavuoden taltiointia sekä ryöninyt itäsuomen pusikkoja (soita).

Loppuun heitän kysymyksen, kuinka monta pannullista kahvia voi epäonnistua putkeen?
(vastaus: toivottavasti ei enää kovin montaa)

Raunioilta.

Eläimet, joilla on tyhmiä ilmeitä. Mikään ei ole sen hienompaa.

Eilen juotiin rauniolla punaviiniä ja käytiin läpi runoutta. Kaveri oli hankkinut jostain Howlin näköispainoksen (alkuperäiseltä kustantajaltajopa O__o). Oon kade.

Leif Färdinginkin tuotokset oli muka hankkinut, voi murha!

Työtös tuotos ja proosaprobleema

Selkeän proosan tuottaminen on uskomattoman hankalaa pitkän runoputken jälkeen! Paria kappaletta joutuu kirjoittamaan uusiksi useita kertoja ja lauseista uhkaa tulla murhaavan pitkiä ja omituisia. Muutaman novellin kirjoittaminen on suhteellisen mahdoton tehtävä, ja kun vielä Talviprojektiakin yrittää kehittää, niin yhyy jne. Ihan hyvä silti, että taas pääsee tähänkin kirjoittamisen muotoon sisälle. Ensimmäiset tekeleet pitkästä aikaa, saattavat olla todella mielenkiintoista materiaalia, sillä kielioppisäännöt ovat hieman erit kuin runoja paukutellessa.

Helmikuu on minulle perinteisesti todella tuottoisaa aikaa. Töitä saattaa syntyä useita päivässä, niin maalauksen, piirrustukset kuin kirjoittamisenkin saralla. Pelkästään tänään olen työskennellyt (siis eilen) aamun kymmenestä eteenpäin. Keskiyöhön laskettuna se siis tekee 14 tuntia ja, ihan sanoakseni, yhä jatkuu.

Tupakkaa ja terästettyä kahvia -sarjan rinnalle on noussut Jokaisessa meissä -sarja, joka on eräs vanha sarjani uudelleen kehitettynä. Viimeksi se jäi hieman kesken. Nyt toivon loppuun asti vietyä. Tiedän paremmin, mitä OIKEASTI olen tekemässä, kuin viimeksi. Sarja ei ole kovin pitkä lähinnä neljä pientä maalausta, joten saanen sen ensiviikolla loppuun.

Lähiaikakatsaus

Hmm, viimeiset pari päivää on ollut aika jännäheilumista:

PERJANTAINA minut kiskottiin epämääräisen piirrusteluduunailun äärestä baariin joskus puolen yön maissa ja rahattoman eteen heiteltiin tasaiseen tahtiin bissejä. Illan myötä eksyimme Wildiin, eli paikkaan, jossa käy pitkälti ruotsinkielistä diskopopulaa ja metalli/rock/punksankarit ahtoivat ruman naamansa sinne sekaan. Taisi rockpuolella paikkaa vallata vain omat lihavat perseemme.

Loppuillasta oli kuitenkin pakko ahtautua toiselle puolelle ja onnistuin hetkellisesti tanssittamaan siskoraukkaani väkisin. Ei valitettavaa paitsi se, että lauantaina jatkui sama linja mamoskan viinien kanssa, hmm.

*

Vaasa Unionin johtohahmoepämääräisyys päätti taas vaihteeksi, että tulee uskoon ja päätti kieltää tallistaan kaikki bändit, joiden sanoituksissa on "pahaa" ja se on nostanut aika jännähälyä paikkakunnan piireissä. Mielenkiintoista on etenkin se, että Grindcore ja metalcore-bändit pysyvät listalla, vaikka möykkävät ties mitä soopaa ja taitaa yksi Folkmetalbändi pakanoidakin mukana.

Neitsyitä ei sentään enää nyljetä, mutta mietintää herättää, onko niitä enää jaloissa påyörimässä, sillä totuus on, että samat neitoset on kiertänyt ihan kiitettävän osan jannuja musiikki& taideheilujissa. Varsin ärsyttävää. Olen jotakuinkin päättänyt, ettei enää ikinä Vaasalaisia naisia. Kuitenkin jonkun kaverin entinen tai muuta jännää.

SUNNUNTAINA hiippailin mynthonaskin voimalla kaverin taidenäyttelyn avajaisiin ja tulin tyylikkään myöhässä silmäpusseissa ja tikuksi jäätyneenä sillä hukkasin hanskani ja pipoa en ole koko talvena muistanut käyttää. Katsoimme Sarajevoräp -videon kolme kertaa ja minä söin paljon patonkia. Joitain todella hyviä töitä oli mukana joitain kivoja, pari mukavaa ja muutama tylsyyden ylistys.

MAANANTAINA henkiin herätetty Kuutamotuotanto pörähti liikkeelle oikein kunnolla sillä aloimme koota apuraha-aatteella teosta Vaasan nuoresta taiteilijapolvesta. Tuotos vaikuttaa todella hyvältä jos jengi ei ala putoilemaan matkasta (joka on liian usein tapana) ja minä työstän innoissani ensimmäistä sarjaa siihen. Myös sarjani Tupakkaa ja terästettyä kahvia on hyvässä vauhdissa. Kaiken kaikkiaan lupaava kevät, HAA! Tosin kiireinen olen hieman. Toivottavasti jää hieman aikaa myös internetjumitukselle.

Artistista mursuutta ja yhteistöiden makuisuutta

Kuutamotuotanto on jälleen osoittanut heräämisen merkkejä oluttuopin ääressä jota kaadoimme kurkkuumme erään kurssiolion syntyvyysjuhlan kunniaksi. Näyttelyiden ja taideproduktioiden ja taiteellisten yhteistöiden (voi ei! en ole ilmeisesti ottanut vieläKÄÄN opikseni o.O) tuoksua leijuu ilmassa ja olen innoissani. Tupakkaa ja terästettyä kahvia näyttelyajatus alkaa ottaa muotoaan ja osoittaa fyysisen olemassaolon merkkejä.

Hmm, kouluttautumisajatukseni loksahti viimein kohdalleen, kun suuntana taideala luentoa piti meille (älkää ps. IKINÄ hankkiko itsellenne krapulaa luennolle :P) joku taiteiden maisterimikälie, ja tuli maininneeksi International School of Art:in, joka on pohjoismainen taidekouluyhteistyö Kokkolassa, ja se vaikuttaa aivan mahtavalta!

Kurssilla on yksi, joka on käynyt sen ja hän kertoi koulusta. Kehui paljon. Opiskelusta saa 2. asteen opintotuen ja ikioman työhuoneen ja sinne on avaimet ja työtä saa tehdä 24/7, eli epälaillisen epävirallisesti siellä voi vaikka punkata.

Tottumuksesta Kokkola on myös pyörämatkan päässä. Viikonloppu riittää hyvin molempiin suuntiin, mutta vatsataudin hankkiminen matkalla on kokemuksesta epäsuositeltavaa. Kotikulmatkaan eivät siis pääsisi täysin unohtumaan :P

Haen tuonne varmaan tänä keväänä ja insertoidun intin jälkeen.

Artista? kuka helvetti niin väitti?Aivotatuointi?ENNÄÄ!

Minut on asetettu taidealakurssille ja nyt ruma pärstäin kummittelee siellä. Tahtovat ilmeisesti väkisin minusta rahattoman laitakatulaisen, mutta mikäs siinä!

Luokka on helvetenmoinen jännäseos, ja sieltä löytyy porukkaa joka lähtöön. On piirtäjää, kirjoittajaa, videotaitajaa, epämääräisyyttä ja kotiäitejä, joka ilmoitti vahvuuksiseen (joita ei meinannut sadan vuoden kuristamisen uhallakaan löytää) mm. imuroinnin ja "olen aika hyvä kuskaamaan lapsia". Siinä sitten taidealan sankari.

Mukana on myös Irakin kansallisteatterin entinen suurnäytelmien ohjaaja ja Apuraha elokuvatuottaja, ts. ihan helvetenmoisia ammattilaisia, jotka nyt on vain pistetty tuonne haisemaan, kun tällä hetkellä ei ole projekteja.

En oikeasti ymmärrä, mitä helvettiä teen väärin, mutta nuo saatanan työnhakuperseet päättävät ikuisesti ja aina ikuisesti, että minusta tulee laulaja, jolle on uhrattu hakurumuuden KAKSI ensimmäistä sijaa, sitten olen kuvataiteilija, sitten kirjailija, sitten ÄIDINKIELENOPETTAJA O.o tulisi murhattuja lapsia. Mutta joo, nuo alkupäät on ihan typeriä, sillä mistä helvetistä ne voi edes ehdottaa tuollaista, sillä joku täysin laulutaidoton (minä lähes) voi saada tuollaisen tuloksen ja älynväläyksen, että hitto, alan laulajaksi! ja sukeltaa sitten täysillä unelmaansa ja johonkin kirottuihin idolskisoihin o.o On se hienoa...

Blöö, nyt minun pitäisi keksiä, mitä tahdon olla. Huomenna on joku haastelujuttu. Tuo yksi pitäisi olla täytettynä ja olen tehnyt sitä koko päivän ja puolet on vielä keksen, hmm.

Hmm, ja joo. Uusi runokokoelma on suunnitteilla. Kirveellä veistetyt sydämet on vahvoilla sijoilla tulevasta. Tiedossa siis kulmikasta ja rosoista rakkaustarinaa.Rakkaudesta on vaikea kirjoittaa HYVIN paskaa on maailmansivut täynnä. On mukava haastaa itseään.

Sanatus valmistus

Kirjoitetaan nyt tännekin, kun kaikkialle muualle on jo jotain nakutettu! Eli siis, jos on olemassa joku, joka ei ole vielä selville saanut, että Kylmä kaupunkiblues on lopullisoitunut, nyt tietää hänkin. Tämä ihmeellisyys tapahtui yhden aikaan aamuyöstä ja Emlin suosiollisella avustuksella myös ulossaatettiin pienen kirjekuorietsinnän (ja Morganiuksen tekstinkäsittelykyvyttömyyden) jälkeen.

Tuhat kiloa sementtiä taisi pudota kalloni laelta ja liikkuvuuden kepeys näkynee olemassaolossain. Huoh, kyllä siinä duunia riittikin, tosin loppua voisin vielä hinkata, mutta hooh. Ensin vähän taukoa. Tajusin myös, että siellä on kirjoitusvirhe... mahtava ranskantaitoni on ajoittain itkettävää... Siellä piti lukea Les Mémoires Blessées, nyt lukee Mémoires Les Blessées. Ottakoon siitä selvän, kuka haluaa. Toivottavasti tuomaristossa ei ole kauheasti ranskantaitoisia O.o

Nyt lähtee käyntiin hanke Kirveellä veistetyt sydämet. Siitä lisää myöhemmin.

Nyt voin siivota kämppäni. Tekee ihan hyvää.

Hmm, hukkasin taitavuudessani tietokoneeni viime sunnuntaina. Olen paikantanut sen, mutta sitä hakemaan pitäisi kävellä kymmenen kilometriä, eikä oikein iske. Pääsen paikalle ENSI sunnuntaina, joten tulee täysi viikko koneetta (okei, huijaan. Käyn tämän kirjoittamassa kirjastolla).

Tästä johtuen olen saanut asioita aikaan aika helvetesti. Kiitettävä määrä romaaneja on kulunut näissä käsissä, ja jokunen varsin pätevä runo on vääntynyt muistikirjan sivuille... varamuistikirjan, sillä MOLEMMAT varsinaiset katosivat tietokoneen mukana. Samassa laukussa oli myös luonnoslehtiö ja kymmenisen arkkia laadukasta paperia (itseasiassa ainoat arkkini laadukasta paperia), joten kopiopaperitöitä tässä tehdään kun tyhjiä kankaitakaan ei enää ole.

Tämä kopiopaperityöskentely on ollut minulle jotakuinkin hyvästä, sillä en ole voinut tehdä mitään tosissani, ja olo on kuin lomalla. Paniikki iskenee ensi sunnuntaina, sillä silloin on kolme päivää aikaa saada Kylmä kaupunkiblues valmiiksi, ja muistan, että lauantaiyönä kirosin sanallista paskuuttani, sillä en yltänyt monessakaan sfääreihin, joihin kaipailin. Korjailtavaa siis vielä on ja kuvitusta ilman jäänee Kylmis, mutta enköhän hengissä selviydy.

Tietokoneenkäyttöni taitaa vähentyä myös koneen kotiinpaluun jälkeen, sillä tämä tietotekniikatta heiluminen on varsin vapahduttavaa. En ole ollut pitkään aikaan jaksavainen vaappumisessa kaupunginviivan ulkolaidoille, mutta nyt sekin tapahtui. Harmi, kun en enää polta. Se sammalkivi, käkkyräpuut ja ulappa vaatisivat sen. Muistorikas paikka, siellä on aina mahtia käydä.

Pidemmällekin olisin tahtonut, mutta työkeikkoja on pitkästä aikaa eteeni langennut, ts. rahaa on jälleen tienattavissa. Se estää talvimakuupussin kainaloon nappaamisen, mutta hyvä on näinkin. Tukikohta on kätevä pitää alla, ja se pysyy rahalla. Minuakin tullaan kuvaamaan yhdelle keikalle Seinäjoelta. Tyypit ovat korkeammalle koulutettuja, ja niillä on paremmat kamat mutta he kuvaavat minun työskentelyäni ja tekevät siitä toimittajantyöjuttua jonain harjoittelujuttuna. Minulle tämä on okei, sillä tykkään olla kuvassa, mutta huvittavaa on, että olen perjaatteessa epäpätevä työhön, jota teen, ja johon he olisivat päteviä. Mukana meidän päästä on myös kirjoittava ja valokuvaaja jotka sentään ovat päteviä.

Eipä tässä muuta, sillä kirjastossa olen, ja seuraavat kaipaavat koneelle. Kirjoittanen jotain järjellisempää (kuten valitan kirjoittajapaskuuttani :P) taas, kun oman muruisen näppämistöntapaisen eteeni saan, mutta siihen asti näillä eväillä.

Ett jobb med lön er inte min melodi

Vaikka kyllä sekin kelpaisi. Huomenna palannen siivoojan duuniin, tai siis tänään, sillä olen jo herännyt. Heräsin puoli kaksi ja tässä nyt istun. Kohta voisi keittää kahvia ja niin edelleen, mutta voisin koittaa pysyä asiassa.

Katselin tänään taas koulutuspaikkoja, enkä ymmärrä, miksen voi kiinnostua mistään järjellisestä :P teatteritekniikka löysi uusimpana suloisuutena kaipuulistalle ja vieläpä, kun yritin etsiä järjellisiä (ts. rahaatuottavia) vaihtoehtoja, ARG. Mutta maskeeraus ja puvustelu ja teknistely olisi unelmallista, slurps (paitsi etten vieläkään osaa käyttää ompeluasioita, mutta kai sitä väkipakolla oppisi ;) )

Palkka ei siis ilmeisestikään tule koskaan olemaan juttuni, huoh. Fiksuin, minkä löysin, oli kulttuurituottaja. Pääsisi värkkäämään festareita ja muuta jännäpännää, mutta äh... tarkoittaisi sadan miljoonan velkaa kahdessa viikossa, kun järjestäisin kumminkin spesiaalinäyttelyitä pronssivedoksille omasta perseestäni tai jotain muuta yhtä älykästä (kuka hitto olikaan se "taiteilija", joka väänsi jalometallijäljennöksiä julkkisten palleista). Työllistyminen oli kuulemma 80% vuonna 2007, joka nyt ei ole ihmeellisyyksiä viidestätoista, mutta joo... kävi ilmi, että joutuisin muuttamaan hevon perseeseen, eli Mikkeliin tai Savonlinnaan o__o (Voihan Happy Hour ja neljä norsua päälle, paitsi että maailman piristävin juna), joten taidan edelleen miettiä painotekniikkaa& kustannustoimintaa vakavasti :D (joka muuten ei ole niin tyhmä idea, ehkä muutan Homeperseensuolle syömään timanttihyttysiä tai erakoksi Islannin nummille, hah).

Ps. Taiteesta puheenollen, lukekaa tuo minusta ihan hiton hieno! Mutta miksi helvetessä norsuja pohjolassa? Hah! Siperiannorsuja! (mutta niistä toiste :P)

EDITIO: YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄtahtoo teatteritekniikkaa!!!eiHALUUeiHALUUEIHALUUAAARGH!! murs murs omnom

Kallonraastopäev

Tämä on kallonraastopäivä, johtuen ehkä siitä, että kahvini on loppu. Olen litkinyt viimeaikoina sellaisia määriä tsuffea, että kahviton päivä on kiitettävän räjäyttävä. Osasyitä voi olla myös suolaisen ruoan puute ja se, että heräsin puoli kahdeksan illalla. Kaksi 1000:sta buranaa lilluu nyt vatsanesteissä joten eiköhän se tästä.

Telineillä on valmistumassa pitkästä aikaa taulu. Se esittää silmätöntä friidua, joka huutaa kuuta, ja repii korsettinsa nauhoja. Tausta on täysin musta ja yläoikealla on kaksi punaista kuuta. Pidän siitä oikeastaan. Siitä tuli hieman erilainen, kuin kuvittelin, mutta se on mielenkiintoinen. Tyylini on muuttunut melko rajusti maalaamattomien kuukausien aikana.

Fjadi lahjoitti vanhan stereovahvistimensa, joka on hyvä juttu, sillä omani toimi, kun sitä huvitti. Voin taas kuunnella levykokoelmaani joka on ihan hyvä juttu, kun noita levyjä jokunen sata on nurkkiin kertynyt ja aamukahvibiisini Mintun ja Vernerin häävalssi pääsee taas soittoon, jee. Siinä on kiinteä radioviritinkin, saas nähdä, alanko itsemurhaiseksi ja tutustun tuohon äänitekniikan rumuuteen vuosien suosiollisen rauhan jälkeen lukuun ottamatta Radio Groovea (kirjoitetaanko se noin, molemmat isolla?) jonka tahtiin yngre systrin kera hoilotetaan illan ratoksi.

Hmm, ei minulla tässä erityisempää asiaa ole, kunhan päivitin. Kirjoitin kun kukaan muu ei sitä tee (vink,vink) paitsi Kuurainen, runoblogiaan, se oli kiva.