Näytetään tekstit, joissa on tunniste kahvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kahvi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. joulukuuta 2009

Golden Arse

Armeijan pikakahvi. Se on uskomatonta. Se on pahaa. Se on firmalta, jonka vastustuslappuja ammattikoulun vaatetus-, ja kulttuurilinjan maailmanpelastajaneitoset tunkivat aikanaan kouriini, että levittäisin. En levittänyt, mutta kyllä niillä nuotion sytytti... joka tapauksessa sillä hirveydellä on tultava toimeen, sillä parempaa ei ikinä ehdi keittämään, eikä kyllä huvita kantaa mukanaankaan. Rinkassa jo muutenkin paljon tuubaa, ja puolikin kiloa tsuffea melkein kävisi ärsyttämään. Muista soturinkorvikkeista kahvinlitkimiseni on tosin kovinkin hauskaa. He tunkevat minulle omat pikakahvinsa, ja nyt minulla on sitä jo useampi sata pussia. Enemmän melkein kuin SiRadien ylijäämävarastossa!

Minä kuuntelen Trip Hop:ia. Kyllä! Teen sen. Kuuntelen sitä! Pidän siitä! Löysin artistin, joka on hyvä. Sen musiikkia oli jossain Wong Kar Wain leffan (oliko Blueberry Nights, en jaksa tarkistaa, vaikka juutuubiin pääsisi klikkauksella), enkä voinut muuta sanoa kuin HELMI! Artisti on Tricky ja se laulaa (hyvästä) kahvista mm:ssa.

Pistetäänpä vaikka Black Coffee esimerkkinä, kun siitä kuitenkin puhunut olen, ugh!

lauantai 27. joulukuuta 2008

Kallonraastopäev

Tämä on kallonraastopäivä, johtuen ehkä siitä, että kahvini on loppu. Olen litkinyt viimeaikoina sellaisia määriä tsuffea, että kahviton päivä on kiitettävän räjäyttävä. Osasyitä voi olla myös suolaisen ruoan puute ja se, että heräsin puoli kahdeksan illalla. Kaksi 1000:sta buranaa lilluu nyt vatsanesteissä joten eiköhän se tästä.

Telineillä on valmistumassa pitkästä aikaa taulu. Se esittää silmätöntä friidua, joka huutaa kuuta, ja repii korsettinsa nauhoja. Tausta on täysin musta ja yläoikealla on kaksi punaista kuuta. Pidän siitä oikeastaan. Siitä tuli hieman erilainen, kuin kuvittelin, mutta se on mielenkiintoinen. Tyylini on muuttunut melko rajusti maalaamattomien kuukausien aikana.

Fjadi lahjoitti vanhan stereovahvistimensa, joka on hyvä juttu, sillä omani toimi, kun sitä huvitti. Voin taas kuunnella levykokoelmaani joka on ihan hyvä juttu, kun noita levyjä jokunen sata on nurkkiin kertynyt ja aamukahvibiisini Mintun ja Vernerin häävalssi pääsee taas soittoon, jee. Siinä on kiinteä radioviritinkin, saas nähdä, alanko itsemurhaiseksi ja tutustun tuohon äänitekniikan rumuuteen vuosien suosiollisen rauhan jälkeen lukuun ottamatta Radio Groovea (kirjoitetaanko se noin, molemmat isolla?) jonka tahtiin yngre systrin kera hoilotetaan illan ratoksi.

Hmm, ei minulla tässä erityisempää asiaa ole, kunhan päivitin. Kirjoitin kun kukaan muu ei sitä tee (vink,vink) paitsi Kuurainen, runoblogiaan, se oli kiva.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Mädäntyvää lihaa, liituja ja makuupussisankari

Asuntoni on täynnä lihaa, öh mädäntyvää lihaa, muovipusseissa ja kissa pitää siitä. Olen käynyt monen viikon ajan kaupassa, ostanut aterian, saanut inspiraation ja unohtanut valmistaa ruoan. Lattiani on siis täynnä mädäntyvää lihaa. Se on melkein yhtä järkevää kuin se, että olin varastunut kaikki alusvaatteeni kattilaan, enkä löytänyt niitä viikkokausiin joten jouduin ostamaan läjän uusia. Sitten meinasin tehdä keittoa, mutta kattila oli täynnä kalsareita. Hieno päivä.

Tuhlasin tänään viimeiset rahani kuivaliituihin (eri harmaan sävyihin), liitupaperiin ja pullolliseen keltaista mustetta. En jaksa koko ajan kirjoittaa, pitää keksiä muutakin tekemistä, palaan siis tussimaalausten ja liitutöiden pariin. Saa nähdä mitä siitä tulee, sillä kumpiinkaan en ole koskenut noin puoleen vuoteen, ellen vuoteen. Noh, jokatapauksessa, piristi hitosti!

Elämäni on suhteellisen tylsää. Kiskon kahvia, piirrän/maalaan, käyn kahvilassa, kirjoitan, syön suklaalevyjä (tällä hetkellä fazerin Omar-kermakarkkisuklaata kuluu eniten : P). Pitäisi keksiä taas jotain älykästä, etten jämähdä. Saa nähdä. Perjantaina saan lomarahani josta maksan kaikki velat ja laskut. Sen jälkeen olen puhtailla vesillä, eikä tekemisilläni ole oikeastaan mitään väliä. En ole kiinnitetty mihinkään kun työtkin loppui. Ajattelin ostaa talvimakuupussin ja katsella sitten mistä riippuu ;)

torstai 30. lokakuuta 2008

Kaiva kaivinkone perseestäsi ja syö saippuaa

Olipa kerran Batman, joka poltti muistiinpanonsa, eikä ollut enää Batman vaan Jokeri ja imuroi kissan. Nojoo, tuossa se vielä makaa läskinä ja syö housujani, mutta ei siinä mitään, se on sen tapa, tai jotakin. Kynttilät olen kuitenkin siirtänyt sivuun ja yritän kehitellä käden ulottuville mukavia muistikirjapinoja, ettei tarvitse tyytyä kuittien kääntöpuoliin, niille kun pakkaa käydä huonosti ja nahkakantista muistikirjaa ei ole lainkaan yhtä mielyttäväntuoksuista polttaa (dunkkaa poltetulle tukalle ja rasvalle, koettakaa hyvät ihmiset, koettakaa, sitäpaitsi kuitit, köyhän miehen suitsuke, miksei kukaan ole keksinyt savunhajuista suitsuketta?)

Maailmankaikkeuden viimeinen hulluus on se, jos työpaikalla ei ole kahvia. JA TÄMÄ KAUHEUS OSUI KOHDALLENI! Rakkaana työkaverinani työskentelee viiskikymppinen silikoninen suolistokaasuhirviö, joka litkii kymmenen kuppia kahvia päivässä, muttei itse viitsi ikinä ostaa pakettia taukotiloihin, ja kun työnantajakaan ei sitä tee, on vihanmaljani YLITSEVUOTAVA. Väännän jauheliharisottoa rouvan persuksista ja syötän vaaleanpunaisille avaruusnorsuille, nih. Taukohuoneen roskasanko koki lievää pahoinpitelyä tilanteessa, sillä olin psyykannut itseni kepeänhymyilevään kahvihetkeen WC:n jynssäysten välissä ja tuossa ihanassa auvossa avasin tarvekaapin, kahvipaketti oli nätisti asetettu sinne, ja lusikkakin helposti käden ulottuvilla, asetin suodatinpaperin keittimeen ja avasin kahvipaket... VOI SITÄ INFERNAALISTA TUSKAA! Tulin hulluksi ja lähdin töistä, sain saippuaa silmään ja menin nukkumaan. Se oli tiistaipäivän kauneutta se.

Nyt on siis mielestäni keskiviikon ja torstain välinen yö ja unohdin aamulla mennä sairaalaan. Jollain plääpläävatsatulehdusrumilusnorsuilulla on uusiutumisvaara ja olisi pitänyt mennä happy-evil-tentacle-hai! -testeihin ja ne eivät kuulosta miellyttäviltä. Letku reikään ja rokkenroll! No, joka tapauksessa se on nyt käymättä ja huomenna soittanee äkäinen sairaalatäti ja lähettää MILJOONA LASKUA! Mitähän minä sitten teen? Jatkan uniani, kait.

Niin ja joo. Tämä on siis blogi. Ensimmäinen tekstini tähän internetin riettauden osioon, huraa! Vapiskaa kanssani ja syökää mandariineja, tuokaa minullekin sillä ruokakaapissani on vain valkosipuleita... menenkin keittämään ne, omnom.