@HQ

Näyttelyäni jouduttiin siirtämään, sillä näyttelypaikkani entinen omistaja lupasi ystävälleen ASETELMANÄYTTELYN ennen minua. Toivottavasti ne ovat edes cooleja asetelmia kuten jättiläismäisiä kukkia joiden terälehdet ovatkin veitsiä tms. Tosin minusta tuntuu, että tätä ei tule tapahtumaan vaan näytteillä onkin heleänvärisiä orvokkeja pullossa vierellään kahvikuppi ja taustallaan lakana. Kiroan hänet ja kaikki humaltuvat, piippuapolttavat antikvariaattorivaarit!

Muuten olen onnistunut palautumaan Turkuun ja seuraavaksi pitäisi palautua lomasta... On kuitenkin mukava olla täällä. Pystyn taas kirjoittamaan kun on vähän yksityisyyttä ympärillä. Vaasassa oli joko kavereita, perheenjäseniä tai kissoja kaikkialla (tosin ainoastaan kissat olivat niin typeriä, että tanssivat öisin ripaskaa naamallani, mikä tosin oli tavallaan mielenkiintoinen kokemus). Siinä häslingissä ei oikein sanoja valunut.

Rauhoittumisyritykseni meni (taas) osin harakoille, mutta onnistuin olemaan paljon kiltistikin. Minulla oli myös deitti jolla ei ollut tarvetta polttaa maailmaa poroksi, joka oli hieman erikoista. Kiva kuitenkin.


Sitten jotain tyystin muuta ja epäminua, ysäriä!!!!:



Olin unohtanut tuon biisin ja nyt teen jotain ihmeellistä! Katson animua! Ghost in the Shell on aika koleeta kauraa.

Nojoo, sitten syy, miksi nyt jotain tällaista kirjoitin. Risingille piti saada vielä yksi kuva, että päästään kirjoittamaan. Tässä sitten:

Kaiva kaivinkone perseestäsi ja syö saippuaa

Olipa kerran Batman, joka poltti muistiinpanonsa, eikä ollut enää Batman vaan Jokeri ja imuroi kissan. Nojoo, tuossa se vielä makaa läskinä ja syö housujani, mutta ei siinä mitään, se on sen tapa, tai jotakin. Kynttilät olen kuitenkin siirtänyt sivuun ja yritän kehitellä käden ulottuville mukavia muistikirjapinoja, ettei tarvitse tyytyä kuittien kääntöpuoliin, niille kun pakkaa käydä huonosti ja nahkakantista muistikirjaa ei ole lainkaan yhtä mielyttäväntuoksuista polttaa (dunkkaa poltetulle tukalle ja rasvalle, koettakaa hyvät ihmiset, koettakaa, sitäpaitsi kuitit, köyhän miehen suitsuke, miksei kukaan ole keksinyt savunhajuista suitsuketta?)

Maailmankaikkeuden viimeinen hulluus on se, jos työpaikalla ei ole kahvia. JA TÄMÄ KAUHEUS OSUI KOHDALLENI! Rakkaana työkaverinani työskentelee viiskikymppinen silikoninen suolistokaasuhirviö, joka litkii kymmenen kuppia kahvia päivässä, muttei itse viitsi ikinä ostaa pakettia taukotiloihin, ja kun työnantajakaan ei sitä tee, on vihanmaljani YLITSEVUOTAVA. Väännän jauheliharisottoa rouvan persuksista ja syötän vaaleanpunaisille avaruusnorsuille, nih. Taukohuoneen roskasanko koki lievää pahoinpitelyä tilanteessa, sillä olin psyykannut itseni kepeänhymyilevään kahvihetkeen WC:n jynssäysten välissä ja tuossa ihanassa auvossa avasin tarvekaapin, kahvipaketti oli nätisti asetettu sinne, ja lusikkakin helposti käden ulottuvilla, asetin suodatinpaperin keittimeen ja avasin kahvipaket... VOI SITÄ INFERNAALISTA TUSKAA! Tulin hulluksi ja lähdin töistä, sain saippuaa silmään ja menin nukkumaan. Se oli tiistaipäivän kauneutta se.

Nyt on siis mielestäni keskiviikon ja torstain välinen yö ja unohdin aamulla mennä sairaalaan. Jollain plääpläävatsatulehdusrumilusnorsuilulla on uusiutumisvaara ja olisi pitänyt mennä happy-evil-tentacle-hai! -testeihin ja ne eivät kuulosta miellyttäviltä. Letku reikään ja rokkenroll! No, joka tapauksessa se on nyt käymättä ja huomenna soittanee äkäinen sairaalatäti ja lähettää MILJOONA LASKUA! Mitähän minä sitten teen? Jatkan uniani, kait.

Niin ja joo. Tämä on siis blogi. Ensimmäinen tekstini tähän internetin riettauden osioon, huraa! Vapiskaa kanssani ja syökää mandariineja, tuokaa minullekin sillä ruokakaapissani on vain valkosipuleita... menenkin keittämään ne, omnom.