AS 32, jossain Wolffintiellä

On olemassa iki-ihana ihmistyyppi, joka ei tiedä mistään juuri mitään, mutta kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Löysin sellaisen hirvityksen takapihaltani, "Mini-Olympialta", niin kuin tuota asuntokompleksia tuossa aidan toisella puolella kutsutaan.

Hyypiöt saivat päähänsä kutsua minut seuraansa juomaan viskiä ja punkkua. Minulla oli tylsä ilta, enkä jaksanut junnata kämpillä, joten loikkasin nätisti aidan yli ja rojahdin solukompleksinsa keittiöön paikalle, jossa kaikki oli mukavasti kädenulottuvilla.

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun huomasin, että jätkillä on huono viinapää, ja viinapäissään he ovat hieman, hmm... hieman raflaavia ja epärelevantteja. Siinä kohtaa nimittäin, kun miespuolinen hyypiö hyppää varoittamatta kaulaani ja pussaa edes poskelle, saattaa nyrkinheilahdus olla hyvin lähellä.

Onneksi kädessäni sattui olemaan mukava viskilasillinen, jota en viitsinyt tuhlata, joten tyydyin kiskaisemaan tyypin irti, joka oma-aloitteisesti törmäili rautatolppaan. Sen jälkeen onneksi joku ehti väliin, ja sanoi, että se on vain idiootti, ja minä menin uskomaan sen, ja oikein teinkin. Tarkoituksensa oli kuulemma provosoida minua, kun oli saanut päähänsä, että olen satanisti (O__o). Aika pahuksen hyvin onnistuikin. Itsesuojeluvaisto on sallittua.

Varsinaiset illan huippukohdat olivat kuitenkin siinä, kun asunnon varsinainen asukas keksi lähteä väittelemään filosofiasta, ja puolen tunnin järjettömän ja suunnattoman keskustelun päätti lopulta se, että kävi ilmi, että jätkän filosofinen "oppineisuus" oli käytännössä siinä, että hän oli lukenut Platonin valtion kahdesti ja se siitä. Hitto mitä skeidaa.

Vielä parempi oli seksuaalikeskustelu, jossa sankari esitti jykeviä mielipiteitään naisvartalosta, jonka toinen kuittasi toteamalla:
- Mutta sinähän olet neitsyt!
Sitä seurannut hiljainen hetki oli ehkä maailman vaivautunein hiljainen hetki, joka huvitti minua ehkä hieman liikaa, ja katsoin parhaaksi poistua :P kiskaisin siis viskipullosta pohjat, ja painelin Siwalle dyyggaamaan leipää.

Aamulla, mukavassa kevytkrapulassa, kirjoittelin haastot tämän päivän videojutulle (hitto, mitä tuubaa tuli), ja tienasin suloisen satasen. Epämääräisen juttukeikan, ja kevytkrapulan yhteisvaikutuksesta saisi myös ihan oman blogijuttunsa, mutta nyt en jaksa. Tämäkin venyi ihan tarpeeksi :P

-Isti

Ististä, jos jostakin, voin sanoa, että hän rakastuu renttuihin. Kaksi edellistä suhdettaan olivat punkkarinistejä, ja vaikka he rakastivatkin häntä, oli rakkaus todellista lähinnä silloin, kun he sanoivat:

- Oikeasti, vaikka olisin viisi vuotta selvinpäin niin jos jonain päivänä huomaisin, että säästössä lojuu vaikka 7000€ lomarahoja, eikä kuukuteen olisi mitään tekemistä, pumppaisin itseni niin täyteen, että makaisin haudassa ennen kuukauden loppua.

Omasivat riippuvuuksistaan huolimatta enemmän tahdikkuutta kuin minä, joka en ikinä jää, koska pelkään sitä enemmän kuin lähtemistä. Outo negaatioasetelma tässä.

Entä -Isti? Hän ymmärtää liikaa ihmisiä, hyväksyykin, naivisti.

Näimme ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, sanoi:

- Et ole muuttunut.

Ei hänkään. Lupasin jäädä vielä muutamaksi päiväksi, mutta lähdin. Olisin tarvinnut julkisiin neljä euroa Minulla ei ollut.

Karpalolikööriä ja hunajaa

Karpalolikööriä ja hunajaa. Se on tämän päivän resepti. On nimittäin uskomaton tukkoisuus ja flunssa. Toimii myös hyvin. Pieni alkoholi helpottaa nielemistä kurkkukivussa, kunhan ei käytä mamáni keinoa:
- Raaka viina, se on halvempaa.
Sai vain krapulan, oma on syynsä. Itsekään tosin en tuhlaillut, sillä tuo on se sama pullo, joka vappumiitissä roikkui. Jotain hyötyä siitäkin. Toivottavasti oikea omistaja ei tule kinuamaan sitä takaisin, ennen kuin keksin sille jostain uuden.

Tekisi mieli viskaista tuo kiimaileva kissanlainen ikkunasta, sillä tuota mouruntaa ja asioidenhinkkausta ei kestä kallo- ja silmäsärkyisenä hullukaan. Tuloksena vaan sattuisi olemaan tuhatkunta mini-Knäckebrödiä, ja se tarkoittaisi ydintuhoa, pyrin siis välttämään intoa, mutta hmmm. Olisi ainakin pihvilihaa kuukaudeksi (miltähän kissa maistuu).

Flunssan suurin vika on, ettei vain jaksa tehdä mitään. Olen röhnöttänyt tässä koko päivän, kuin läski apina, enkä ole vastannut puhelimeen tai mihinkään. Tänään olisi ollut pelipäiväkin ja zombiekampanjan toinen osa, mutta ei väkisin, höh. Ehkä yritän kirjoittaa omaani, Usvatyttö -WoD kampanjaa, mutta jaa. Saa nähdä kohoavatko sormet tämän jälkeen näppäimistölle.

Ps.
Ollapa ollut lapissa
Kaiken voi pölliä

Paluu

Ottakaapa ensin taustamusiikkia:
Lacrimosa - Einsamkeit
Älkääkä antako nimen häiritä. Se on yksinkertaisesti hyvä biisi eikä tulossa ole masisteluviestiä. Tuo on ollut hyyvin kovassa soitossa viimeaikoina, mutta sitten itse asiaan:

Jälleen asunnolla. On ihanaa huomata, kuinka Knäckebröd arvostaa olemassaoloani sillä olemassaolottomuuteni tuottaa intressanttia kissanpissalampea puhtaille pyykeille, pyykkikassille ja kirjekuorille... Nojaa, johdot säilyivät ja pyykkäily toimittuu siihen verrattuna suhteellisen yksinkertaisesti.

Miitissä viihdyynnyin, sillä seurani oli varsin arvostettavaa ja intressanttia. Kovin usein ei tule mietittyä, onko enemmänkin sokea kuin opaskoira, greatful ja upeaa.

Kotikaupungin asemaporteilla onnistuin aiheuttamaan lievää hämminkiä, sillä ilmeisesti kovin matkustelematon friidu etsi hätäpäissään jotain kaveriaan, jonka kanssa oli saapunut, ja käveli päin nyrkkiäni... hittovie! Luulin, että tuollaista tapahtuu vain Tenavissa... Ihan hupaisa tilanne silti. Onneksi ei kolauttanut kovin kovaa, mutta ainakin rauhoittui, toimivaa.

Toteamus

Krapula on perseestä, silloin vain vituttaa ja panettaa.