Kuolema ja paskatarina

Mitä tekisit, jos uskoisit kuolevasi? Minä en tekisi ainakaan samaa kuin kaverini tässä taannoin - joka hyvät kännit kiskottuaan päätti kuolevansa. Ratkaisu oli, että hän murtautui toisen kaverin kämppään ja paskoi kaikkialle ennen kuin sammui... minä sentään vain tutustun jääkaappeihin ja viimeksi kun meinasin kuolla, vain kiroilin lääkärille ja kaatuilin kaikkialle ennen kuin menin sairaalaan.

Nämä silmälasit ovat hanurista. Ne pilaavat moshpit -fiilikset, kun ne saattaa tippua ja hajota. Hemmetti, kun haluan niistä eroon! Tuolla apinalandiassa taas ei oikein piilarit tepsi, joten huoh. Mutta ensi kesää ajatellen pitää hankkia varasto! Kaipaan pärstääni näiden muovimötiköiden takaa jälleen nähtäväksi ja kammotukseksi, nii!

Olen muuttanut paappaa tässä viikonlopun, enkä ole ikinä nähnyt ihmistä, jolla olisi niin paljon tavaraa! Löysin seitsemän vedettävää pöytäkelloa, joita olen pitkään etsinyt yhtä projektia (kovin salaista vielä) varten. Nyt taidan tietää, kuka ne kaikki on kirpputoreilta vienyt kun en ole puoleen vuoteen nähnyt yhtäkään. Nyt on siis noin armadallinen tikittämässä ikkunapöydällä. Lievästi aivotoimintaa murskaavaa toimintaa.

AS 32, jossain Wolffintiellä

On olemassa iki-ihana ihmistyyppi, joka ei tiedä mistään juuri mitään, mutta kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Löysin sellaisen hirvityksen takapihaltani, "Mini-Olympialta", niin kuin tuota asuntokompleksia tuossa aidan toisella puolella kutsutaan.

Hyypiöt saivat päähänsä kutsua minut seuraansa juomaan viskiä ja punkkua. Minulla oli tylsä ilta, enkä jaksanut junnata kämpillä, joten loikkasin nätisti aidan yli ja rojahdin solukompleksinsa keittiöön paikalle, jossa kaikki oli mukavasti kädenulottuvilla.

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun huomasin, että jätkillä on huono viinapää, ja viinapäissään he ovat hieman, hmm... hieman raflaavia ja epärelevantteja. Siinä kohtaa nimittäin, kun miespuolinen hyypiö hyppää varoittamatta kaulaani ja pussaa edes poskelle, saattaa nyrkinheilahdus olla hyvin lähellä.

Onneksi kädessäni sattui olemaan mukava viskilasillinen, jota en viitsinyt tuhlata, joten tyydyin kiskaisemaan tyypin irti, joka oma-aloitteisesti törmäili rautatolppaan. Sen jälkeen onneksi joku ehti väliin, ja sanoi, että se on vain idiootti, ja minä menin uskomaan sen, ja oikein teinkin. Tarkoituksensa oli kuulemma provosoida minua, kun oli saanut päähänsä, että olen satanisti (O__o). Aika pahuksen hyvin onnistuikin. Itsesuojeluvaisto on sallittua.

Varsinaiset illan huippukohdat olivat kuitenkin siinä, kun asunnon varsinainen asukas keksi lähteä väittelemään filosofiasta, ja puolen tunnin järjettömän ja suunnattoman keskustelun päätti lopulta se, että kävi ilmi, että jätkän filosofinen "oppineisuus" oli käytännössä siinä, että hän oli lukenut Platonin valtion kahdesti ja se siitä. Hitto mitä skeidaa.

Vielä parempi oli seksuaalikeskustelu, jossa sankari esitti jykeviä mielipiteitään naisvartalosta, jonka toinen kuittasi toteamalla:
- Mutta sinähän olet neitsyt!
Sitä seurannut hiljainen hetki oli ehkä maailman vaivautunein hiljainen hetki, joka huvitti minua ehkä hieman liikaa, ja katsoin parhaaksi poistua :P kiskaisin siis viskipullosta pohjat, ja painelin Siwalle dyyggaamaan leipää.

Aamulla, mukavassa kevytkrapulassa, kirjoittelin haastot tämän päivän videojutulle (hitto, mitä tuubaa tuli), ja tienasin suloisen satasen. Epämääräisen juttukeikan, ja kevytkrapulan yhteisvaikutuksesta saisi myös ihan oman blogijuttunsa, mutta nyt en jaksa. Tämäkin venyi ihan tarpeeksi :P

Tyrmäystä köyhyysvinkkien säestyksellä

Köyhän miehen bluesin yksi säkeistö on se, kun on jyrättävä rahattomana baaritielle imagon ylläpidon ja ihmisseuran vuoksi. Silloin on käytettävä syvää mielikuvitustaan ongelmassa nimeltä Juomaa pöytään, ja tähän ongelmaan olen kehittänyt vallan erinomaisen ratkaisun: Ryöstän muiden juomia.

Homman pystyy hoitamaan muutamalla tavalla:

• Voit mennä jonkun tupakoivan ystäväisesi seuraksi tupakkahuoneeseen ja lähtiessään nappaat ronskisti jonkin ulkopuolelle jätetyistä juomista.
• Pöytiin jää ihmisiltä usein juomia. Voit täytellä niistä omaa tuoppiasi (jonka olet kääntänyt jostain) ja omistaa siten Never Ending Pintin.
• Menet tanssilattialle, nappaat sopivan yksintanssijan, heilut kanssaat hetken, nappaat viereen jääneen tuopin, sanot jotain hassunhauskaa ja katoat. (ps. älä tule huomatuksi)

Viime perjantaina tuota perinteistä aktiviteettia harrastaesani onnistuin sitten nappaamaan jollekin neitoselle varatun annoksen tyrmäystippoja.

Fiilis oli sinänsä mielenkiintoinen. Juoma oli jo osin juotu ja siemailimme loppuja erään toisen köyhimyksen kanssa, joten fiilikseni eivät olleet niin pahat kuin olisivat voineet olla (ja taisin myös pelastaa jonkun tyttösen raiskaukselta, olkoon kiitollinen), mutta eräänlaista kuukahtamista silti tapahtui, onneksi lopullisesti vasta kotisohvalla. Pientä jälkiraukeutta on vielä jäljellä, mutta eiköhän se viikossa katoa.

Hulluutta ja humalaa (kirjaimellisesti)

Jaahas, joku sitten keksi eilen, että olisi hauskaa juottaa Morgan humalaan ja onnistuikin tavoitteessaan. Ei mitenkään hienoa, sillä minä olen vakaasti päättänyt olla olematta taas vähään aikaan aineistosta vaikuttuneena, mutta jooh. Niin kävi! Toki suostuin parille, mutta jotenkin se vaan kolahti ja sitten... noh, mentiin ja lujaa. Jos joku ps. törmäsi minuun netissä, jonka ilmeisesti osasin avata kotiini eksyttyäni, niin sori. Olin kuulemma yöllä jossain kuuden? maissa messengerin sankari :P

Hmm, ja joo. Sain toissa päivänä kehittyneelle Tappakaa Harry Potter (älkää kysykö miksi) punkbändille jo keikan :D Unohdin tosin kertoa, että biisejä ei ole kuin kaksi... hmm, taitaa vähän venähtää tämä väli! Biisit ovat kuitenkin Tappakaa Harry Potter ja... Tappakaa Harry Potter. Bändin jokaisen biisin on tarkoitus olla nimeltään Tappakaa Harry Potter ja niitä tehdään kymmenen, nih.