Örkki/possufetissi

Muhaha! Täten tyhjä ilta tuotti uuden tuotoksen suloiseen artikkelisarjaani. Hmm, toivottavasti tästä eteenpäin kirjoittamistahtini on astetta nopeampi (joka ei vaatisi paljoakaan), muttah... Tässäpä teille. Olkaa onnelliset, ja. öh, nauttikaa (!?)

FETISSIARTIKKELI II – POSSU/ÖRKKIFETISSI

I

Edellisestä artikkelista on vierähtänyt tovi, mutta siitä syytän täysin tämänkertaisen kohteeni mielenkiintoisuutta, ja esiintyvän fetissin äärimmäistä harvinaisuutta. Tätä on tähän mennessä tavattu ainoastaan yhdestä kotimaisesta kirjailijasta, ja fetissi on niin äärimmäisen syvä ja mutkikas, etten kyennyt kovinkaan syvälliseen käsittelyyn tällä yhden ja puolen kuukauden varjoissa ryönimisen, komeroon piiloutumisen ja muistikirjoihin syventymisen tuottamilla materiaaleilla. Keskityn siis lähinnä fetissin kuvailuun ja salavihkaiseen julkituomiseen syvemmän analyysin sijasta. Tätä materiaalia ei suositella kovin herkkämielisille tai sikopaimenille.

II

Eräs Suomalainen (ei niin)kovan luokan kaljuuntuva kirjailija, joka naamioituu gothicneidoksi tullakseen erään toisen nimeltämainitsemattoman maailmanluojan raiskaamaksi, kirjoitti maailman, joka perustuu hänen surimpien seksuaalisten inspiraatioiden risteymään, örkkeihin ja sikoihin, luoden sikopaimenörkit, jotka ovat hänen fantasiointinsa huippu.

Hän sai julkaistuksi kyseenalaisen teoksensa huumaamalla kustantajan sisältään huokuvilla pimeillä aalloilla ja irstailla silmillään (ja roikkumalla tämän ikkunan alla kielestään valopylväässä palvojiensa kanssa ja ölisten tyhmästi varsin korkeana kaartuvan otsansa alta).. Hänen auransa osoittautui pelottavan vahvaksi hänen kyettyään juurruttamaan kyseenalaisen teoksensa erään Suomalaisen alakulttuurin ytimeen ja vaikuttamaan täten salakavalasti isoon osaan kansaa (mm. itäsuomessa on eräs ryhmä, joka keskittyy vahvasti tämän luomuksen saloihin, joka on niin huolestuttavaa, että aiheutti minulle Tilapäisen mielenhäirön).

III

Itse kuvauksessa nämä olennot esiintyvät porsasmaisen suloisina (kuten tarkkailtavani niitä fantasioi) yksinkertaisina idiootteina (vrt. merimiehet 1600 luvulla, jotka rakastelivat mielellään yksinkertaisina pitämiään saarelaisneitoja) joilla on seksikkäänvihreä iho. Täten hän yhdistää luomuksensa hoidokkeihinsa, vai pitäisikö sanoa hoitoihinsa, sikoihin, joiden vaaleanpunainen (seksuaalinen väri) nahkansa vihreän örkinihon rinnalla saa hänen sielunsa värisemään ihastuksesta.

Tuossa maailmassa örkkien tappaminen on häpeä (tosin muita toimintoja ei kielletä), joka kuitenkin kielii hänen hellästä yksinkertaisuudestaan (jonka vuoksi en ilmoita epäiltyä poliisille, hänellä ei ole kykyä vaarantaa itseään ja muita). Maailman ihmisillä/muilla älykkäillä olennoilla, ei ole tapana häiritä sikopaimenörkkien rauhaa, joten kirjailijamme jätti sopivan tilan, johon hän voi kuvitella ja kirjoittaa itsensä örkkien eräänlaisena seksuaalisena jumalana, jota örkit palvovat iltaisissaan sikaorgioissa. Tämä mielessään hän sitten onanoi yön pimeydessä, täysikuun laskiessa terävät säteensä hän autuudesta hytkyville hatioilleen, onhan hänellä sentään erinäisiä goottisia taipumuksia.

IV

Kaikki sai mitä luultavammin alkunsa joulupöydässä kaksikymmentä vuotta sitten, kun hän muisteli näkemäänsä eläinoikeusliiton julistetta, jossa seisoi suurin kirjaimin sian anaalin yläpuolella ”Kinkku on mun kankku, siihen älä tartu”. Tulevalla kirjailijalla oli tuolloin kehittynyt obsessio kinkunrasvan maukkauteen, ja ajatus jonkin takamuksen syömisestä järkytti hänen herkkää mieltään ja seksuaaliset reiät ja sika oli yhdistetty hänen kallossaan loppuiäksi.

Murrosiässä hän kiinnostui fantasiakirjallisuudesta ja luki paljon tarinoita, joissa esiintyi örkkejä. Hänen silmissään örkit olivat väärinkohdeltuja porsaskasvoissaan ja siksi väkivaltaisia. Tuolloin syntyi ensimmäisen kerran ajatus maailmasta, jossa örkit olisivat älykkyydeltään tasoisiaan veljeseläimiensä, sikojen, kasvattajia, ja eläisivät rauhaisassa kommuunissaan erillään maailmasta.

Myöhemmin, hänen seksuaalisuutensa vahvistuessa, hän ymmärsi, etteivät tytöt, tai edes ihmiset häntä kiinnostaneet. Hän syventyi mieluummin fantasiakirjallisuuteen ja yhä enenevissä määrin luomaansa kaikkeuteen, jossa hän esiintyi eräänlaisena sikoja rakastelevana örkkien jumaluutena, joka toi hänelle suurinta mielihyvää. Yhä enemmän hän eristäytyi ihmiskunnasta huomaten, etteivät tavalliset työt häntä kiinnostaneet. Sen jälkeen hän kirjoitti tämän maailmankuvauksen ja sai sen julkaistuksi.

Näihin sanoihin päätän artikkelini, ja toteam: Uuden fetissin maailmanvalloitus on julistettu alkaneeksi!

Toim. Seksuaalipsykologi Morgan Blood

We are jerks, you are Crowmore! (ja haluamme vanhaa leipää)

Tänään oli pelipäivä, joka kompressoi aika hyvin eilistä, jolloin olisi pitänyt olla pelipäivä, mutta kukaan ei muistanutkaan ilmoittaa minulle, ettei olekaan! Onneksi tänään saatiin kehitettyä hyökkäysvankkurit, kaikki ärtymys haihtui. Kehitimme niistä palonkestävät ja siinä on sisäänrakennettu ballista. Ballistaan alkemistimme kehittää juuri vaihtokärkisiä nuolia. Saatavilla räjähtäviä kärkiä, salamakärkiä, happokärkiä jne :D Kuskille on viritetty kaksi sarjavarsijousta ja etupaneeli on haarniskoitu ja varustettu keihäillä, akseleissa on viikatteenterät. Jokapuolelle on asetettu pikatoiminnallinen palonkestävä nahkahaarniskoitu suojus, joka putoaa alas narua vetäisemällä :P On sehieno vehje! Varmasti harvinaisen tyylikästä saapua uuteen kaupunkiin. Täytyy vain vältellä ballistan kanssa epic faileja, tai voi tulla räjähtävät vankkurit, hmm.

Pelin jälkeen oli pakko käydä kiskomassa pizzat ja sen jälkeen vielä muutama tuoppi. Ihme kyllä onnistuimme pysäyttämään kriittiseen kolmanteen (jos sen jälkeen juo yhden, niin loppua ei ole :P) Gringossa olisi ollut 2.5€ Crowmore, mutta me kestimme! Ah, olen tyytyväinen itseeni, en edes tarjonnut kaikilla junalippurahoilla!

Hmm, voisin kertoa tähän yhden dyykkaustarinan, joka tuli mieleeni miettiessäni, että pitäisi käydä dyykkaamassa ennen kuin olen skruuditon.

Muutama viikko sitten olimme menossa Happy Barrelissa vietetyn viininmakuisen Monsters & Cultists -peli-illan jälkeen dyykkaamaan Euromarketille (ehdottomasti Vaasan parhaat apajat), kun kerran piilailimme. Kaarsimme tyylikkäällä hidastehypyllä pihaan, ja huomasimme, että siellä on rekka, Arg. Kuski halusi sinne kuitenki väkisin ja kahden sekunnin kiistan jälkeen saimme sen kaartamaan puoliksi nurkan taakse ja odottamaan, joka näytti vähintäänkin typerältä sillä perä oli nurkan toisella puolella niin, että rekkakuski näki sen.

Emme ehtineet montaa minuuttia jurottamaan kun haalariääliö sähelteli takavaloissamme, väänteli käsiään, katosi, ilmestyi uudestaan ja ihmettelimme, onko rekkakuski vähintään LSDssä... Ei se ollut, vaan huolissaan kuormastaan.

Neljä parrakasta (okei kolme, yksi oli nainen) nahkatakkipitkätukkaa vanhalla Skodalla oli ilmeisesti liian epäilyttävää seuraa sankarille (myös parrakkaalle), sillä kohta se rynsi ovelta puoliksi hobittimittaisemman partanaamamme syliin ja ärisi meitä lähtemään, ennen kuin kutsuu poliisit, emme lähteneet. Kuskimme vinesi. Toinen komennus sai siirtymään meidät sata metriä ja kolmas parkkiin... Lopulta kyllästyimme ja lähdimme kotiin.

Teimme saman seuraavana torstaina... Hmm. Rekkamies on päättänyt alkaa arjen sankariksi ja nököttää siellä nyt aina torstaiyöt (tai sitten sen työajat ovat muuttuneet? Eei voi olla mahdollista...). Oli varmaan vain mielenkiintoista, kun sama rämäskoda taas vääntää pihaan samaan aikaan kello kolme yöllä :P Mitä me edes olisimme sieltä vieneet? Läjän purkkaa? Hitto! Me haluamme vanhaa leipää!

Kallonraastopäev

Tämä on kallonraastopäivä, johtuen ehkä siitä, että kahvini on loppu. Olen litkinyt viimeaikoina sellaisia määriä tsuffea, että kahviton päivä on kiitettävän räjäyttävä. Osasyitä voi olla myös suolaisen ruoan puute ja se, että heräsin puoli kahdeksan illalla. Kaksi 1000:sta buranaa lilluu nyt vatsanesteissä joten eiköhän se tästä.

Telineillä on valmistumassa pitkästä aikaa taulu. Se esittää silmätöntä friidua, joka huutaa kuuta, ja repii korsettinsa nauhoja. Tausta on täysin musta ja yläoikealla on kaksi punaista kuuta. Pidän siitä oikeastaan. Siitä tuli hieman erilainen, kuin kuvittelin, mutta se on mielenkiintoinen. Tyylini on muuttunut melko rajusti maalaamattomien kuukausien aikana.

Fjadi lahjoitti vanhan stereovahvistimensa, joka on hyvä juttu, sillä omani toimi, kun sitä huvitti. Voin taas kuunnella levykokoelmaani joka on ihan hyvä juttu, kun noita levyjä jokunen sata on nurkkiin kertynyt ja aamukahvibiisini Mintun ja Vernerin häävalssi pääsee taas soittoon, jee. Siinä on kiinteä radioviritinkin, saas nähdä, alanko itsemurhaiseksi ja tutustun tuohon äänitekniikan rumuuteen vuosien suosiollisen rauhan jälkeen lukuun ottamatta Radio Groovea (kirjoitetaanko se noin, molemmat isolla?) jonka tahtiin yngre systrin kera hoilotetaan illan ratoksi.

Hmm, ei minulla tässä erityisempää asiaa ole, kunhan päivitin. Kirjoitin kun kukaan muu ei sitä tee (vink,vink) paitsi Kuurainen, runoblogiaan, se oli kiva.

Jygelidown

Varoitus: Päivä on toimimaton, toisin sanoen teksti sisältää valitusta. Kaikki on hyvin epämääräistä ja lopussaolevaa. Aivan kuin mikään ei jatkuisi, olen ajanut kaikki tiet loppuun ja umpikujaan, voisin vain maatua tähän, tuolini tekokuituikävään, ja poistua olemassaolon karusta. Surkeaako, säälittävää? ehkä, mutta vituttaa, mikä? vitustako minä tiedän. Ehkä kittaan fjadin viskit piristykseksi, masistun lisää, istun mesessä ja inisen kaikille humalaisen rumana... Hmm, ehkä pyrin jättämään välistä :P

Eipä tämä yhtä kärsimystäkään ole ollut. Jygeligubbe tienasi hyvin, lauloin paljon ja sain hyvää palautetta. Tässä yksi kiitosviesti, minkä saimme:

Suurkiitos hyvälle joulupukille & Tontulle! Olimme aivan otettuja hienosti hoidetusta vierailustanne! Hilma muistaa teidät pitkään! Hyvää joulun jatkoa!
t: [tähän leidiskän nimi, johon liittyy kalliot ja vedet]

Hilma oli siis knääpiön nimi, joka oli kuulemma vaihtanut vaipat jättialkkareihin, että sellaista.

Minua lahjottiin suklaalla, sukilla ja muumeilla. Ok joulu siis, mutta tänään, tänään en tahtoisi olla olemassa (ehkä huomenna jo paremmin, toivon niin).

Äänirunoja

Hmm, muutama viikko sitten äänitimme kaverin luona ajan kuluksi joitain runojani ihan kokeilumielessä. Tässä hieman illan tuotoksia, nauttikaa jos olette nauttiaksenne!

















Sellaista siis täällä päin.

Down Knees You Slut

Joo, että sellaisia viestejä kaikuu keskiyöllä täydellä teholla stereoistani rappukäytävän pimeyteen kun nappaan vahingossa kuulokkeiden plugin irti. "Ei mitään saatanan pornoelokuvia siellä!" Ei niin, vaan goottirokkaillaan Seraphim Shockin tahtiin. Muistin sellaisenkin bändin olemassaolon kun kävin Odin oluella kaverilla ja olihan sitä pakko kotonakin pitkästä aikaa luukuttaa. Sex Toy on yhä kova biisi! Muutenkin kovin musikaalinen viesti siis tulossa:

Hmm, hmm. Ovat täällä kaavailleet buukkaavansa Marilyn Mansonia Rockperryyn, joka tarkoittaa sitä, että hitto, MINÄ MENEN ROCKPERRYYN!! Vieläkin ahristaa kun toissa vuonna (vai oliko se viime? ei voi muistaa.) jäi keikka välistä, ja oli vielä kiertueen päätöskeikka täällä Suomen kamaralla, joten spesiaaleja olisi varmasti ollut mukana, mutta nyt on mahdollisesti tilaisuus korvata tämä puute (paras kanssa ollakin, sillä tälläistä ei saa minulle lupailla turhan päiten, ärh!) Paras olla hintti-intistä tuolloin vapaaviikonloppu tai pöllin tankin ja jyrään sillä Vaasaan ja eturiviin, nih.

Sitä odotellessa on hyvä katsoa tuo:
Marilyn Manson -Heart Shaped Glasses
On ps. yksi suosikki musiikkivideoitani!

Tuskaan on lupailtu täksi kesäksi aika irkkulaista menoa, sillä lavalle nousee näiltä näkymin ainakin Eluveitie, eli varsin maineikasta kelttifolkkimetallia. Laulavat, rumakkeet, vielä galliksi ja kelttiheimon elämästä ja teoista. Loistoa. Kuuluu bändeihin, jotka olen tahtonut livenä nähdä.

Toinen varmistunut irkku on Gama Bomb, eli trassia luvassa! Hienoa on tämäkin, toivonmukaan muitakin kovia folkkareiden ja trassareiden sankoista riveistä Tuskaistuu.

Blackis&dead ovat taas päättäneet tuottaa allergisia reaktioita! musiikillisesti suuntauksista pidän, mutta sanat! Hyvä Luoja sanat! On pahuksen turhauttavaa kuunnella miljoonakaks biisiä pirusta seinällä ja pentagrammista lattioilla nyljettyjen neitsyiden keskellä, huoh. Puuttuu enää lonkerovuohi, tosin muistan blackislevyn (yllättäen ei mikään hitti) jossa oli hyvin rumasti irvistävä corpsepaintmetallisti, jolla oli kaljamaha ja otsikko kuului: Raped by Satan. Muistaisinpa vielä bändin nimen (hmm, ysärikorpsenaama, ts. jotain Tolkienilta, mutta muistaisinpa mitä). Voisi lähettää fanipostia, ei ollut edes Gorgoroth

Sitä miettiessä voi vaikka katsoa
Kymmenen karmeinta blackmetal videota!
ja sen jälkeen miettiä, mitä juuri tapahtui :D

ARG, joskus en ymmärrä, kuinka Gorgoroth ja Borgir on saanut levyttää 90 luvun promokuviensa jälkeen:
10 karmeinta blackmetal kuvaa!
ja se oli vasta osa yksi... On se ihminen ihmeen kaunis :D

Tosin tuosta puuttui se saksalainen mikälie kuva, johon joskus netin kirotuissa syövereissä törmäsin. Siinä jätkällä oli varsin revityt farkut, kyykkypaska asento, se huusi mikkiin, sen pallit himmeässä stondiksessa hyökkäsi farkuista yleisön ylle.... elämäni trauma, jooh. Eiköhän tämä riitä tältä päivältä. Menen nyt kuolaamaan Saksan kevään festivaaleja. Wacken on tulossa. Jännäpännä meno. Kivasti goottikorsettikeijumetallia ja folkkista luvassa. Sekaan mahtuu myös Moottoripäät ja Volbeat, maukasta kuin lepakkotikkari

Mentaalinen krapula

Hmm-m ehkä kerrankin jätän yöllisen soosauksen olemassaolevaksi, sanokoon se jotakin, jos on sanoakseen.

Aamulla minulla oli outo tunne. Minulla oli yksinäinen olo. Se on todella omituista, enkä osannut siitä mitenkään surustua, lähinnä hämmentyä, sillä yleensä viihdyn omissa oloissani. Tänään se tuntui painostavalta. Kaikuva asunto, kissa, läjä levyjä ja kirjoja, ontto maalausteline, basso. Ehkä se oli seurausta edellisen illan sekoilusta - mentaalinen krapula.

Luin tässä kaiken maailman nettirunoja (ts. kaiken maailman paskaa)ja törmäsin pelottavaan tyyppiin. Se oli kuin minun naispuolinen versioni, melkein tasan yhtä vanha kuin minäkin, sillä oli niin paljon samoja teemoja runoissaan, ja jopa joitain samoja rivejä, että oli pakko tarkastaa kuvasta, ettei hän olekin minä.

Tarkastin siis naamansa, sekin oli jossain päin blogspottia, se oli otettu samanlaisella surkealla kännykkäkameralla kuin omanikin, siinä oli samanlainen ilme, samanmalliset kasvot... naispuolinen versio minusta ARG! Sekin piti jazzista, bluesista, Tom Waitsista, Doorsista, ihan pimeää!

mursumarsutentaklemonsterolipakerrankotkaargh

Hyvät ihmiset, minä olen intohimojen mies, minä olen kuollut mies, minä olen seonnut mies, eikä minun pitäisi kirjoittaa tätä kun on iskenyt inspis, eli voi tulla mitä tahansa, mutta saatan räjähtää ihan siksi, että mulla on fiilis, ja se on hullua se. Kun päähäni napsahtaa oikeanlainen tunnelma, olin sitten missä tahansa, tein mitä tahansa, se on kuin orgasmin, hulluuden, humalan, LSDn ja adrealiinin sekoitus. Menen yksinkertaisesti lukkoon, silmistä alkaa vuotaa vettä, tekee mieli lyödä jotakuta turpaan, ja tiedostan olevani nero, oli se sitten oikeutettua, eli ei. Tällä hetkellä en tiedä miten olisin, minun pitäisi olla tuolla kadulla naida ensimmäistä koirantaluttajamummoa ja vetää pää täyteen, mutta tässä vain makaan, soitan stereoita täysillä kuuntelen naapureiden seinäänhakkaamista ja huudan tyhmiä, riehun, maalaan, jumitan, kirjoitan, lähinnä kaikkea yhtä aikaa, maalauspohjat on loppu pensselit paskoja en kohta enää tiedä mitä teen, ehkä meen kylään naapuriin juon sen kaikki kiljut ja vedän kokkelit yskänlääkkeestä voi keitellä DMXää ehkä teen sitä ja heittelen hehkulamppuja seinään olen joulukoristellutkin missähän se kissa menee

Antti Tuisku vs. Lonkerohirviö

Nyt se sitten on todettu. Antti Tuisku on muodostunut esteeksi Arkhamin kaduille. Tänään olisi ollut Arkham Horror pelit Happy Barrelissa, ruokabaarissa, jossa saa superkokojättimegahyvät makkaraperunat (viittä eri HYVÄÄ makkaraa, omnom), mutta Antti Tuisku on päättänyt tulla joulukeikalle Vaasaan kaupunginorkesteria kiusaamaan ja tietenkin minulle on sovittu erikoishaastattelu, jee! Urani kohokohta. Herra nimittäin päätti kieltää kaikenlaisen kuvaamisen varsinaisessa lehdistötilaisuudessa ja joku sai loistoidean, että yritetään sopia erillinen tilaisuus... lopulta tuo maailman ihastuttavin idea ajoi kuin ajoikin läpi ja nyt, TATTADADAA! minulla on ihka oma erityinen tilaisuus keskustella henkeviä Tuiskusen kanssa. Huoh, tienaanpa sentään sen kirotun viisikymppisen.

Hmm, ja joo. Toisen tuotantokauden Woimaxi, jossa heiluin kuvauksissa ties minä, on nyt valitta Golden-TV lastenohjelmasarjan ehdokkaaksi yhtenä kolmesta, JEE! saas nähdä miten käy.

Jormaa ja etiopialaisia

Viikonloppu oli kaunis (ruma) juttu. Olin lähinnä Vaasassa, eli ts. sain kuolemallisen krapulan. Heräsin jonkun olion matolta siihen, että oksensin. Ehkä maailmankaikkeuden karsein herätys. Oli pahuksen kiva siivoilla yrjöjä tärisevässä, varsin vampyyrinvalkoisessa tilassa. Sen siitä saa, kun imee Jormaa (siis sitä viiniä :P)

Noh, mistä sitten kaikki alkoi? Siskosestani ja ysiluokkalaisista. Yhdeksäsluokkalaisista olin ollut tekemässä videojuttua, kun he valssasivat kaupunintalolla. Satuin siis olemaan sopivasti kaupungissa, kun eräs sankari (eli siskoni poikaystävä) soitti, että siskoni on päättänyt pitää bileet ja se on varsin sietämätöntä. Kutsuin sen siis DOMiin yhdelle (kaupungin paras roikkumispaikka). Otin seuraksi viskin, sitten oluen, sitten kolpakollisen olutta, sitten läjän Crowmoreja, sitten lisää olutta, ARG. Onneksi minulle tarjoiltiin (tosin eurolla ei kauheasti olisi ostellutkaan, saati noin paljoa juonut. Koskahan opin, ettei kaikkea ilmaista tarvitse ottaa :P) Törmäilin illan kuluessa moniin pitkään kadoksissa olleisiin tuttuihin. Se oli sentään hyvä juttu, tosin jossain vaiheessa meni sekavaksi kun kuvioihin yhtäkkiä ilmestyi pieni musta mies selkäni taakse huutamaan "Hei! sä oot Madin broidi, hitto sä oot Madin broidi!" (siis Madi on rakas veljeni :P) Sitten se tarttui minuun kiinni ja mölysi ja ohjasi väkisin jonnekin, eli torille moikkaamaan otusta. Siellä se räppihousuna lipitti kaljaa, eikä edes tarjonnut meille yhtäkään! Ilkeää. Sieltä se sitten iski tytön ja katosi jonnekin, että sellainen sankari.

Jatkoimme matkaa systerin kämpille (joka aina rakastaa nähdä minut humalassa). Siellä joku jannu ihastui tapaani juoda olutpullo huikalla ja juotti niitä minulle ihan kiitettävästi. Sen seurauksena yritin päästä naapurin 16vuotiaiden sankareihin bileisiin :P Pelkäsivät minua, raukat. Tarjosivat sentään oluen ja yksi jätkä jutteli ovenraosta hieman Kauko Röyhkästä. Oli se hienoa se.
Seuraava kohde olikin heräämispaikkani.

Herralla on (ainakin oli) naapureina läjä Etiopialaisia hyypiöitä, joiden kanssa juttelin hirveällä humalaenglannilla postinkannosta ja banaaneista. Hekin taisivat hieman pelätä minua, ei hyvin mene. Lohdutukseksi kittasinkin Jormaa, jota muut eivät kestäneet, ja lisää olutta päälle huikkameiningillä. Yritin kuulemma kovaa perustaa blues-bändiä ennen kuin sammuin. Annoin varmaan taas tuntemattomille loistovaikutelman, jee.

Noh, nyt ainakin muistan, miksi lopetin humalajuomisen. Aamu oli niin infernaalista kärsimystä, ettei ole tosikaan. Makasin liikkumatta kello viiteen asti, ja katsoin joulupukkielokuvaa, jossa oli psykiatreja. Siitä voin sanoa lähinnä, ettei se ainakaan oloa parantanut :P Mammakin soitti jossain välissä ja pyysi syömään juustokuorrutettua jauhelihaa, meinasin kostoksi yrjötä lisää, so funny. Taidan taas jättää alkoholin muille, vähemmän kuoleville.

*

Tänään hukkasin piilolinssin silmääni. Kokemus oli mielenkiintoinen. Löysin sen lopulta yläluomen alta, minne olin onnistunut tökkimään sen. Toivottavasti en tee sitä enää.

Hmm. Kikkailin tänään noiden blogisäätöjen kanssa paremman tekemisen puutteessa. Lisäilin juttuja sivupalkkiin ja löysin naamanikin. Tuossa se nyt komeilee, tuijottakaas sitä! Ei teillä kuitenkaan parempaa tekemistä ole :D

Aamulla ajattelin hakea postipojan paikkaa. Pääsisin pelottelemaan lisää etiopialaisia :P Pakenevat kohta maasta kun eivät kestä juttujani enää!

Zombeja ja kalafetissi

Ah, Urban Dead on kova peli! (www.urbandead.com) minulla on kolme hahmoa. Morgan Blood, joka hakkaa pesäpallomailalla ja punaviinipullolla zombeja. Sven Huvud, tiedemies, joka muuttui zombieksi juuri (pitää mennä palautumaan) sekä Ben Ben joka aloitti kyttänä, mutta muuttui Zombieksi ja voisi jatkaa tästä zombiena, kun se on niin ärsyttävä hahmo, ellei joku väkisin palauta :P

Hmmm, jos oikein huonosti käy, vatsatulehdusmikälie saattaakin olla uusiutuva ja pääsen jouluksi sairaalavierailulle. Toivonmukaan kumminkin ei, mutta suhteellisen tuskainen kipu on nyt jossain, jossa se ei todellakaan saisi olla. Leikkausarven aluekin valittaa, vaikka siitä jo toista kuukautta, juu. Se myös saattaa kuulemma johtua siitä, että söin tänään ensimmäistä kertaa aikoihin jotain järkevämpää kuin mikronakkeja ja nuudeleitä (kaveri tarjos kebabia, omnom), eli sain ravintoaineita, jee :D

Niin, sitten myös tänään tyylikkään messengerkeskustelun hedelmänä uusi artikkelisarja, jossa seksuaalipsykologi Morgan Blood suuressa perehtyneisyydessään käsittelee ihmiskunnan mielekkäimpiä fetissejä. Nauttikaa fisheestä hyvät naiset ja herrat!

*

FETISSIARTIKKELIT OSA I

Tämän uuden artikkelisarjan on tarkoitus tutkailla ihmiskunnan vähemmän tunnettuja fetissejä ja tehdä niitä tiettäviksi. Syvennymme niihin sen verran, että kaikki tietävät mistä on kyse ja pääsevät ehkä hieman syvemmälle itseensä ja tulkitsemaan seksuaalista identiteettiään uudessa ja entistä kirkkaammassa valossa. Tarkoituksena on myös rohkaista ihmisiä tuoda itseään rohkeammin julki. Seksuaalisuudessa ei ole mitään hävettävää! Fetissisi ovat osa sinua.

Suhtautumisen helpottamiseksi käsittelemme ensimmäisessä osassa varsin yleistä, mutta tiedostamatonta ihmiskunnan fetissiä. Aiheena on siis kalat.

Kalafetissi –lähtökohdat

Kaloilla on merkittävä osa seksuaalisuudessamme seksuaalisuudessamme. Löytämäni uudet faktat tukevat tätä toteamusta joita selvitellään myöhemmissä kappaleissa. Ensimmäiseksi menemme kuitenkin aivan alkuun kuten psykologiassa on usein tapana, eli kysymykseen:

Mistä tämä kaikki juontuu?

Kuten niin monet asiat, lapsuudestamme. Muistatko ne kalanmaksaöljyt, joita äitisi pakotti sinut nielemään? Tämä on aikuisen iän kompressointia, sen hirvittävyyden käsittelyä ja ylittämistä. Aina kun onnistut kalan ja sen tuoksun käsittelyssä, tunnet alitajuisesti ylittäneesi suuren esteen/voiman ja saat sitä myöten endorfiinien ja mielihyvän piikin, joka johtaa seksuaaliseen tyydyttymiseen.

Kalalajit

Etenkin graavilohi, on monen valinta kun haetaan erityistä herkkua romanttiseen kynttilänvaloiltaan, jouluun (jouluaiheisia fetissejä tullaan käsittelemään seuraavissa osissa) sekä nautinnolliseen elokuvailtaan. Näiden intiimien tilanteiden ja lohensyönnin yleinen yhdistäminen osoittaa selkeästi siihen, että kalat ovat hyvin suuri, yhä melko tuntematon, osa ihmiskunnan seksuaalisuutta, mutta eri kieltä puhuu jo se tosiasia, että nämä lohensyöntitilanteet ennakoivat yleensä rakastelua, ja tämän tosiseikan varjolla voin sanoa, että lohensyönti on jonkinlainen tiedostamaton esileikki, eli siis hyvin suuri osa seksuaalista käyttäytymistä ja latauksen syntyä. Kyse on siis fetissistä.

Lisähuomiona mainittakoot ihmiset, jotka saattavat syödä lohen tilalla lahnaa, tämä on siis erittäin vaarallinen toimenpide, joka saattaa johtaa suuriin tuskiin ja jopa kuolemaan. Kyse on siis kovan luokan kalaSM:stä.

Toisena lisähuomina: turskista en edes kehtaa puhua.

Vavat (fisublowjob)

Tässä osiossa keskitytään vapakalastuksen, sekä nostokoukkujen tuomiin iloihin, joihin kuuluu myös koukun poisto ja hauen leuat (SM)

Ihmettelin pitkään, mistä ovat kauppoihin tulleet kolmimetriset sisävesien vavat. Aluksi en keksinyt niille mitään käyttöä, mutta näiden tutkimuksieni ohella oivalsin, että ne ovat selkeä miehisuuden tunnus ja maskuliinisuuden merkki (mitä pidempi vapa, sitä parempi flaksi, näin kansankielellä), eli esittää penistä, johon on tarkoitus saada kala, eli ”naaras” tarttumaan ja tämä on verrattavissa suuseksin tuomaan nautintoon, kalayhteydessä fisublowjob. Seuraavan kerran kun tapaatte metsälammella tai pienellä järvellä jonkun ähertävän eiffeltornin kokoisen vavan kanssa ja tarttuvan kaikkiin puunoksiin, älkää häiritkö häntä. Hän toteuttaa vain seksuaalista itseään ja kokee pahimmassa ähkimisessään mitä luultavimmin suuria hurman hetkiä.

verkkosukkahousut & ”fishnets”

Tämä on ehkä femiinimpi versio kalafetissistä, verkkosukkahousut, jotka voidaan helposti ajatella väärinpäin. Verkkosukkahousut nimittäin houkuttelevat useita miehiä ja ovat selkeä maskuliinisen huomion ja seksuaalisen värähtelyn kohde. Merkittävämpi huomio kuitenkin on, että tässä tilanteessa juuri nainen kokee suurta tyydytystä, sillä verkko on suuren saaliin täky, hänellä on siis selkeä tuntemus vallasta, hän on domina ja nauttii siitä. Mielenkiintoinen huomio nimittäin on, että hänen ”saaliinsa” ei välttämättä (toki näitäkin on) koe mielihyvää alistetuksi tulemisesta vaan kokee kohteensa tasavertaisena kohteena, ja tältä saattaa pintapuolisesti vaikuttaa. Vähintään alitajuisesti nainen kuitenkin tuntee ”napanneensa” suuren saalin ja saa normaalia suuremman mielihyvän. Kaiken pohjanahan tietenkin on verkkokalastus ja näky: kala verkossa. Äärimmäisen mielenkiintoisen tästä fetissin osasesta tietenkin tekee se, että myös mies tuntee olevansa nk. dominaalisessa asemassa sillä kala on saalis, ja nainen verkkosukkahousuissa/”fishneteissä” on selkeä saalis, eli kuin kala verkossa (tai haavissa. Tässä kohtaa on kiinnitettävä huomiota myös haavinostajien ja koukkunostajien seksuaaliseen erilaisuuteen).

Seksuaaliset ammatit

Viimeisessä osassa tahtoisin ottaa huomioon tätä erityisten ihmisten seksuaalisuuden osaa käsitteleviä ammatteja. Minä uskon vakaasti, että ihmiset, jotka hakeutuvat töihin kalankasvattamoihin (vrt. rakastelu – rakastelevat kalat – kalafetistin seksuaaliset värinät) kalastusaluksiin/ kalastajiksi (koukut, siimoittamiset – kalaBDSM) sekä kalatutkimus (merkitseminen, eli merkkien kiinnittäminen esim pyrstöön – pyrstön koskettelu – verrattavissa jalkafetissiin, tai ehkä jopa kenkäfetissiin, huomioi ”pinna”, joka kiinnitetään kalan pyrstöön, ikään kuin kenkä) ovat vähintään alitajuntaisesti kalafetistejä ja täten saavat työskennellä, ehkä tietämättäänkin, lähellä omaa seksuaalisen innoituksen lähdettään sekä tyydytyksen tuojaa. Tässä kohtaa on otettava myös esiin pohjoismaiden ja Venäjän laajamittain vapaa-ajan kalastus harrastuksena. Uskallan siis väittää, että tämä fetissi kulkee harvinaisen vahvana pohjoisten kansojen geeneissä (on muistettava myös eskimoiden ja pohjoisten intiaanien pitkälti kalaan perustuva ruokavalio. Myös japanilaiset olisivat jolle kulle tutkijalle mitä loistavin tiedonlähde).

Loppusanoina: Tämä saattoi olla hieman pintapuolinen läpikäynti, mutta tahtonani onkin, että jokainen tunnistaisi fetissin ja ehkä uusia puolia itsestään ja tuttavistaan. Kehotan siis syvästi tarkkailemaan itseänne ja seuralaistanne seuraavan kerran kun tartutte kalaan. Ehkä löydätte uusia yhteisiä puolia ja iloja elämäänne!

T: Seksuaalipsykologi Morgan Blood

työnantajan haamu ja tulevaa mikrofonimölinää

Entisen työnantajani haamu elää yhä arkeni yllä. Minulla on 1300 €stä jäljellä 90€ ja puolet rahoista on mennyt jätkän apinakikkailujen korjaukseen. En myöskään ole virallisesti työtön, ennen kuin saan työtodistuksen ja... tadaa! En ole saanut työtodistusta. En ole lainkaan varma, että pääsen joulumiittiin, en tiedä tuletteko näkemään minua uutena vuonna... hitto, eristäydyn risusta täysin ja massutan mikronakkeja kotona. Ininä ininä ja valitus valitus. Haen varmaan töitä Subwaysta :P Sittenpä teen patonkeja seuraavat kuukaudet. Ehkä saan rahaisuudet reilaan ja kaikki on taas kool!

Hmm. Latasin Pathfinderin betan vaikuttaa todella käypältä roolipeliltä. Lopullista odotellessa pelautamme ilmeisesti porukan kanssa tätä. Varsinainen Pj hankki jonkin moduulin joltakulta ja itse tässä sain myös jopa inspistä skriivata peli pitkästä aikaa wau!

Mitähän vielä... pitäisi alkaa editoimaan nauhoituksia, jotka tehtiin kaverin luona pari päivää sitten. Nauhoitettiin nimittäin mun runoja. Pientä (tai vähän isompaakin) taustahälyä on, mutta se ei tässä kokeiluversiossa haittaa. Jos jaksan, vääntelen niihin kuvituksenkin ja kehitän pienimuotoisen videon. Riippuu pitkälti siitä mistä roikkuu, eli skannerimahdollisuuksista. Systerillä on, pitää siis vaivautua sen luo kylään. Ainakin kaksi kilometriä matka, kamala homma!

Ostin taas lisää Tom Waitsia, vaikka rahat loppuu, huoh. Nyt ostelu loppuu tältä erää... joululahjojakaan tuskin onnistun kehittämään, sinänsä surullista sillä niiden antelu on suhteellisen hauskaa... hmm, mälsyys. Noh, ehkä asiat hoituu ja hypin kohta ihmisiä katselemassa ja siellä täällä, toivokaa parasta! Minä menen nyt kehittämään tekemistä.

Sanaisa sanattomuus ja liekkivalaistus

Plim plom! NaNoWriMo loppuu tänään ja olen sanaton, siis asian suhteen, siis kesken jäänyt, muttei se mitään. Sen sijaan sain kehiteltyä Kylmä kaupunkibluesia (kyllä, revin sen taas palasiksi) jälleen hieman parempaan uskoon ja loppusuora näkyy jo (ja tällä kertaa hyvin oikeasti, luulisin) Hotellien yöt ovat punaiset yöt ja Etäinen (entinen Korppi/rakkaus/mikä lie :P) -osuudet kaipaavat vielä hieman rautakankea ja lekaa, mutta muuten nätti paketti ja tämä kaikki aikaansaatu sillä voimalla, että välttelin ja yritin tehdä mitä tahansa muuta paitsi NaNoa. Tällaisia loistavia välteltäviä on saatava ehdottomasti lisää!
Hmm, niin ja löysin erään vanhan käsikirjoitukseni nimeltä Midnight café. Se vaikutti yhä hyvältä ja ajattelin taivutella sen myös pienoisromaanin muotoon. Ensin tosin joudun tekemään joitakin proosaharjoituksia, sillä en pidä itseäni tarpeeksi kelvollisena proosakirjoittajana. Saa nähdä. Ehkä kehitän jonkinlaisen jatkostöörin risulaudalle (raising shädöyw) ja toivon, ettei minua murhata pihviveitsellä, vaan rakennetaan :P tai sitten vain kehittelen omassa hiljaisuudessani, joka on enemmän minun tyyliäni, sen näkee.

Notjoo, mitähän vielä. Enemmän arkista ininää, nimittäin hellani sanoi töts. Se ei toimi, se ei lämpene, se ei pelaa ja minulla alkaa olla nälkä. Keittelin juuri nuudeleita kahvinkeittimessä (nuudelit suodatinpussiin ja laite päälle. Läpi virrannut vesi kelpaa vielä hyvin vaikka teevedeksi tai viemärin avaamiseen) mutta ei se ihmisen ruokaa ole, eikä kissatkaan nuudeleita syö, joten elo on suhteellisen tuskaista. Saattaa olla, että ainoastaan sulake paloi ja sitä yritän tässä saada aikaiseksi, nimittäin kauppaan lähtöä ja sulakkeiden ostoa. Surkeaa etenemistä tämä.

Hah, niin tosiaan, myös saniteettitiloista (onpa fiiniä) päätti kärähtää valo. Saan siis käydä suihkussa kynttilänvalossa, aika eeppinen tunnelma. Toimivia sähkövaloja on muutenkin tällä hetkellä lähinnä keittokomeron epämääräinen ja eräs haljennut pöytälamppu, jota ei kauheasti uskalla siirrellä. Kynttilänvalo elämää siis, ihan viihtyisää tämä.

HAH! Tänään ajattelin ostaa hyllyyni ensimmäistä kertaa mangasarjakvan (niitä, jotka sain tytöiltä sairaalaan ei lasketa, tosin niitä oli suht. Intressanttia lukea siellä :P puputytöt uimapuvuissa saivat vähän turhan paljon hoitsuilta ja huonetovereilta huomiota) nimittäin joku on keksinyt kehittää Hellsingistä markettiversion! HaluanHaluanHaluan! Tyylikkäästi piirrettyä juonetonta vampyyriväkivaltaa, mums.

mister Cthulhun krapula ja rahisevat stereot

HAHAA! Yöllinen mölinä selvisi! Lumi sulaa katoilta! Ja kaikki luulivat, että talossa joku taas möykkää ja ihmiset huusivat ja hakkasivat kuin sata vammaista söisi keittoa (anteeksi törkeä kielikuva, mutta olen ollut koulussa, jossa kävi myös vammaisia syömässä keittoa). Tosin sitä laahaavaa metallin korsketta ei olla vielä selvitetty eikä minulle tule edes lehtiä (nettiä en jaksa selata) ehkä se oli vain Cthulhu, joka heräsi uniltaan, ryyppäsi liika skottilaista ja sammui bräntöön rantaan, mikäs siellä. Paljon lahnoja (ainakin ahvenia) varokoon, ettei jää ruodot kurkkuun ja tukehdu, ovat kuulemma moni kuollut ja mitä olisikaan maailma ilman krapulaista Cthulhua (paljon lahnaisampi paikka).

Anssi 8000 & Maria Stereo on kova bändi! Menee ehdottomasti kotimaisen indi-popin kärkeen tällä hetkellä. Taakse jäävät täpärästi I Was a Teenage Satan Worshipper sekä Daisy. Tätä tykitettyä seuraavat sata vuotta tai kunnes joku tähtää ydinkärjen perseeseen, mutta toivottavasti tämä ei ärsytä vielä niin ketään. Ostin tämän vasta toissa päivänä nimittäin.
jeh. Katsokaa sieltä.
Tosin nuo stereoni (Mariaa en omista) voisivat toistella tuota kiltisti eivätkä ratista kuin mummon pierut. Mamma piti noita joskus kukkapöytänä. Sisukset taisivat kokea hieman käristystä siitä hommasta. Nyt nuo ovat muuttaneet luokseni eläkepäiviksi. Toivottavasti viihtyvät ongelmajätelaatikossa, jonne pian katoanevat.

Unohdin tänään mennä kahvilaan. Se on tavallaan todella kamalaa, sillä olen tehnyt niin joka aamu. Samaan kahvilaan, samaan pöytään, kaksi isoa kuppia samaa mustaa hekumaa (olenkohan tapoihini kangistunut, hmmm.) joka tapauksessa siellä on mukavaa, enkä jaksa keittää yksin kämpillä kahvia. Siellä on sentään jazz, politiikkaruotsalaiset ja sopivan hämärä valaistus (eikä Näckebrödiä) siellä tulee kirjattua hienoja runokäsikirjoituksia.

Nyt tosin saa riittää soosailu ja palaan basson pariin, bye bye babys!

Mädäntyvää lihaa, liituja ja makuupussisankari

Asuntoni on täynnä lihaa, öh mädäntyvää lihaa, muovipusseissa ja kissa pitää siitä. Olen käynyt monen viikon ajan kaupassa, ostanut aterian, saanut inspiraation ja unohtanut valmistaa ruoan. Lattiani on siis täynnä mädäntyvää lihaa. Se on melkein yhtä järkevää kuin se, että olin varastunut kaikki alusvaatteeni kattilaan, enkä löytänyt niitä viikkokausiin joten jouduin ostamaan läjän uusia. Sitten meinasin tehdä keittoa, mutta kattila oli täynnä kalsareita. Hieno päivä.

Tuhlasin tänään viimeiset rahani kuivaliituihin (eri harmaan sävyihin), liitupaperiin ja pullolliseen keltaista mustetta. En jaksa koko ajan kirjoittaa, pitää keksiä muutakin tekemistä, palaan siis tussimaalausten ja liitutöiden pariin. Saa nähdä mitä siitä tulee, sillä kumpiinkaan en ole koskenut noin puoleen vuoteen, ellen vuoteen. Noh, jokatapauksessa, piristi hitosti!

Elämäni on suhteellisen tylsää. Kiskon kahvia, piirrän/maalaan, käyn kahvilassa, kirjoitan, syön suklaalevyjä (tällä hetkellä fazerin Omar-kermakarkkisuklaata kuluu eniten : P). Pitäisi keksiä taas jotain älykästä, etten jämähdä. Saa nähdä. Perjantaina saan lomarahani josta maksan kaikki velat ja laskut. Sen jälkeen olen puhtailla vesillä, eikä tekemisilläni ole oikeastaan mitään väliä. En ole kiinnitetty mihinkään kun työtkin loppui. Ajattelin ostaa talvimakuupussin ja katsella sitten mistä riippuu ;)

Klamydia, valssia ja kokaiinikoira

Taidan asua hullujenhuoneella... Sekopäinen Klamydianaapurini kirkuu tällä hetkelle kokaiininaapurini koiran kanssa kilpaa. Aina ensin rasittavaääninen koira haukkuu, sitten tämä apina huutaa "Turpa kii!" ja homma toistuu. Näckebrödkin heräsi, odotan vain hetkeä kun sekin alkaa riehumaan... Itse voisin tiskata ja laittaa kantrilevyt täysille, tai tanssia yksin Mintun ja Vernerin häävalssin.

Professori Saastamoisen yöllinen vapina

Torstaina otin loparit töistä. Otin kun huvitti, otin kun meni hermot, Laitoin työnantajalle viestin, että nyt riitti, hän soitti ja lupasi palkankorotusta, mutta sanoinkin ”syö sieni” ja vaihdoin roskapussin. Siivoaminen ja suolistokaasu saa riittää tällä hetkellä ja nyt (tosin irtisanomisaikaa vielä kaksi viikkoa) ja siirryn vaikka turskannaha-alalle, jos en muuta keksi! Se siis päivän valituksista ja nyt seireenieläimiin ja kottikärryihin.

Kivimetsän druidi on kuninkaallista paskaa ja sen kun sekoittaa Exalted kampanjaan kämpässä, jossa tehdään banaanimuhennosta, on eeppisyys taattua kauraa! Tosin pinkeistä tekotimanteista tehty kattolamppu ja kimalleverho (joka ei tosin pärjää pinkille pitsiverholleni) hieman latistivat ninjaista Twilight tunnelmaa (joka siis on Exalted-castini, pääsimmepä vihdoin aidon ja oikean talonkaato hämäykseksi, viisikymmentä nuolta silmään -aitoexaltedin makuun! Olisin voinut syöttää pj:n mutanttimurkuille ihmishahmohäväistyksen johdosta! (tosin prologi taitaa kuulua asiaan, mutta malttamattomuus on paheellinen hyve valvottuina öinä)

Notjoo ja kainot kalsarit. Kello lyö juuri kahdeksaa ja asunnossani kuorsaa eeppinen yövieras, jonka pitäisi jauhaa paskaa eikä nukkua! Däämn, laitan kohta Fintrollia pyörimään ja ahmin viinilaatikon pussin, jos vaikka sinne olisi jäänyt jotain jämiä. Huuleni ovat myös tyylikkäästi viinillä punatut, joten voisin mennä goottilaseistani puolukkamehua kiskoen koputtamaan naapureiden ovia naama valvoneen valkoisena ja silmät kajaalinmustina ja vaatimaan Hc:n sinistä syödäkseni.

Vielä on mainittava kahvi, jota nykyään litkin. Se on ruotsalaista trendilitkua lilassa purkissa ja siinä on pikantti sivuaromi HAH kärvistelköön duunin akat presidenttejään, kun minä juon hienostuneita turkislaatuja (yhäkin katkera kahvihuoneen kahvittouudesta, joka oli muuten oikeasti yksi syistä, miksi lopetin työnteon tuolla, säälittävää ;) )

ÄLKÄÄ KOKEILKO SEURAAVAA TURUILLA TAI TOREILLA sillä siivoojatäti saattaa murhata, mutta:
Kun yhdistelmäkoneeseen laittaa lattian hoitovahaa, ja imee sen imujalalla pois, syntyy vaahtoa, nimittäin PALJON vaahtoa, nimittäin HELVETESTI vaahtoa, ja maailma kuolee. Se on aika sankarillista. Saippuakuplakone tehokkaimmillakaan, mutta odottakaa rauhassa, kunnes olette itse työttömiä taiteilijoita ja pakotettuja siivouskonekuskeja, kokeilkaa vasta sitten, muuten voi tulla tunti turpaan wc-harjalla, ja se on tautista puuhaa se!

EskoSankareita ja muinaisia monstereita

Tänä päivänä ratkaistiin muinaisten hirviöiden taistelu, sillä Näckebröd, kissain mun, yritti ryöstää minttukeksini! Vähemmästäkin on saatu ydinkärkiä perseeseen, että sietäisi varoa. Ydinkärkiä ei kuitenkaan mihinkään tugettu, sillä lukitsin itsemurhakandinaatin syömisprojektin ajaksi toiseen huoneeseen ja nautin, ah niin ihanista, keksosita YKSIN MWAHAHAHAA! Nyt tuo rakastettava olento nukkuu taas jossain viittani alla lämpöisessä kulmassa, sillä asunto on lievästi viileä, lämmitys ei toimi (minä tykkään) ja on kerrankin riehumatta!

Viimeyö oli suden yö. Heräsin kolmelta, enkä enää nukkunut. Iskin siis Nurmion Tangomanifestin soittimeen ja kiepuin pitkin lattioita Näckebrödin kera (onko eloni tylsää, jopa tanssin kissani kanssa o.O ). Näckebröd vain oli maailman paskin tanssija ja sillä on sitäpaitsi huono itsetunto. Kun askeleensa meni sekaisin, se vain puri kantapäähän saadakseen minutkin luopumaan, mutta sitä iloa en hänelle suonut! Neljän aikaan aloitin sitten siivoustuokion ja nyt pöydälle mahtuu laskemaan lautasen WAU! Kuuta en sentään ulvonut (pitää vielä joskus kiipeillä katolle ulvoilemaan, naapurit arvostaisivat musiikillista lahjakkuuttani, jeah)

Keskiyöllä on sitten Nanonanonanonanonanonanoilun aika! Saattaa virrata intressanttia sälää näytölle, sillä pohjasuunnittelun toteuttamisen suunnittelua pohdin, mutten toteuttanut. Olen siis täysin tyhjän päällä (joka vissiin jopa on asianmukaista) ja valmis kirjoittamaan vaikka Batmanin Spidermankalsareiden häpeällisyydestä. Vaaleanpunaisten elefanttien vadelmatanssi saattaa myös olla suosittu aihe.

Päivän sana on EskoSankari.
Ai, että mikä on Eskosankari? No se on se tyyppi, joka kiipeää talvipakkasilla lyhtypylvääseen ja nuolee huipulla rautaista tankoa. Jos pudottautuu vielä riippumaan kielensä varaan, on vähintään muinainen norjalainen!

Kaiva kaivinkone perseestäsi ja syö saippuaa

Olipa kerran Batman, joka poltti muistiinpanonsa, eikä ollut enää Batman vaan Jokeri ja imuroi kissan. Nojoo, tuossa se vielä makaa läskinä ja syö housujani, mutta ei siinä mitään, se on sen tapa, tai jotakin. Kynttilät olen kuitenkin siirtänyt sivuun ja yritän kehitellä käden ulottuville mukavia muistikirjapinoja, ettei tarvitse tyytyä kuittien kääntöpuoliin, niille kun pakkaa käydä huonosti ja nahkakantista muistikirjaa ei ole lainkaan yhtä mielyttäväntuoksuista polttaa (dunkkaa poltetulle tukalle ja rasvalle, koettakaa hyvät ihmiset, koettakaa, sitäpaitsi kuitit, köyhän miehen suitsuke, miksei kukaan ole keksinyt savunhajuista suitsuketta?)

Maailmankaikkeuden viimeinen hulluus on se, jos työpaikalla ei ole kahvia. JA TÄMÄ KAUHEUS OSUI KOHDALLENI! Rakkaana työkaverinani työskentelee viiskikymppinen silikoninen suolistokaasuhirviö, joka litkii kymmenen kuppia kahvia päivässä, muttei itse viitsi ikinä ostaa pakettia taukotiloihin, ja kun työnantajakaan ei sitä tee, on vihanmaljani YLITSEVUOTAVA. Väännän jauheliharisottoa rouvan persuksista ja syötän vaaleanpunaisille avaruusnorsuille, nih. Taukohuoneen roskasanko koki lievää pahoinpitelyä tilanteessa, sillä olin psyykannut itseni kepeänhymyilevään kahvihetkeen WC:n jynssäysten välissä ja tuossa ihanassa auvossa avasin tarvekaapin, kahvipaketti oli nätisti asetettu sinne, ja lusikkakin helposti käden ulottuvilla, asetin suodatinpaperin keittimeen ja avasin kahvipaket... VOI SITÄ INFERNAALISTA TUSKAA! Tulin hulluksi ja lähdin töistä, sain saippuaa silmään ja menin nukkumaan. Se oli tiistaipäivän kauneutta se.

Nyt on siis mielestäni keskiviikon ja torstain välinen yö ja unohdin aamulla mennä sairaalaan. Jollain plääpläävatsatulehdusrumilusnorsuilulla on uusiutumisvaara ja olisi pitänyt mennä happy-evil-tentacle-hai! -testeihin ja ne eivät kuulosta miellyttäviltä. Letku reikään ja rokkenroll! No, joka tapauksessa se on nyt käymättä ja huomenna soittanee äkäinen sairaalatäti ja lähettää MILJOONA LASKUA! Mitähän minä sitten teen? Jatkan uniani, kait.

Niin ja joo. Tämä on siis blogi. Ensimmäinen tekstini tähän internetin riettauden osioon, huraa! Vapiskaa kanssani ja syökää mandariineja, tuokaa minullekin sillä ruokakaapissani on vain valkosipuleita... menenkin keittämään ne, omnom.