Vaasassa, kaiketi

Vaasassa. Kaikkea sitä. Vielä kun saan houkuteltua mamán palauttamaan Knäckebrödin. Oli napannut sen kissanloukulla välikatosta.

Matkaa en jaksa tässä uudelleenkirjoittaa koska siinä olisi paljon sanoja. Lukijat saavat nauttia sen sijaan Turkurunosta:

400-vuotinen kivinen hemafrodiitti

Asfaltti riiputtaa
historian lihaa
ja kaikessa suojelukohteen leima
naakkojen
persuksiin sitä sentään vielä kukaan painanut,
lintujenko
paska ei linnaa valkoiseksi kalkinnut?
siinä meni viimeinen lapsuuden usko

Kadut
sentään tältä vuosituhannelta &
niin kuumia että
munia paistaisi

Siksi en istukaan
vaan kävelen kantapäissä
vesikellojen kilinää ja nenää
viihdyttää hurmaava
kaupunkipuiden tuoksu kuin
paikallinen politiikka ja
yleisöään kauhistuttavat
taidenäyttelyt
joissa usvalapset
katselenevat haikeasti merelle
kauaksi ruiskukille
osoitetuista parkkihalleista
______________________


Eilen viihdytin itseäni painumalla D.O.Miin ja hukkasin puhelimeni, hienoa. Ennätin tutustua joihinkin Ukista saapuneisiin road trippailijoihin ja viihdyttyvyys oli taattua. Kiipesin puuhun, enkä jaksanut tulla alas. Joku EskoSankari päätti kiivetä seuraani, mutta lipesi ja putosi kaupungin saastaisimpaan lampeen sinilevän ja saasteiden sekaan. Söpöä.

EskoSankari 2 koetti pelastaa EskoSankari 1:n haisukuolemalta, mutta lipesi ja putosi ensimmäisen seuraksi. Puusta oli hauska seurailla. Onnistuivat lopulta pääsemään ylös ja minä alas ja kehitimme jostain yöpaikan. Loistoretki. Nytpä tiedän, missä nukun, jos jostain hiton syystä eksyn joskus Ukiin (missä lieneekään on). Esineiden hukkailun voisin tosin lopettaa.

Videohärdelli

On kätevää nukahtaa yöllä kymmenen asteen pakkaseen, kun odottaa kaveria baarista. Onneksi en ehtinyt koisimaan siinä kuin puolisen tuntia, ennen kuin heräsin (se rosoinen tiiliseinä oli niiiin mukava), mutta yllättävästi flunssan oireita uhkaa ilmetä :P

Aamulla oli kauhea kiire kuvauskeikalle (Taitaja 2009, keikkaa koko viikko, jee!) ja huomasin, että rakas ystäväiseni Knäckebröd oli katsonut asiakseen yrjötä viimeisten puhtaiden housujeni päälle!! Likaisetkin olin jättänyt mamoskalle kuivumaan (omaan kämppääni ei mahdu pesukonetta :P), joten lievässä kiirettä muistuttavassa tilassa soitin ensin toimitukseen (sori, myöhästyn, viimeiset vaatteeni ovat kissan oksennuksessa), ja sitten hätäpäissäni faijalle, että etsämilläänviitsisi, ja viitsihän se...

Tai olisi viitsinyt, mutta autonsa hajosi,levisi,tuhoutui o.O Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä faija sai kiinni kaverinsa jolla on jumalaton pakettiauto, jonka avustuksella ajettiin toimituksesta hakemaan kamerat ja sitten keikkapaikalle, jonne meinasin nukahtaa :P Videomuunnin toimii onneksi jälleen, joten pätkät saa jopa intärnettiin ilman suunnatonta ylimääräistä hässäkkää ja mikrotukiMcGaiverin häirintää.

EskoSankareita ja muinaisia monstereita

Tänä päivänä ratkaistiin muinaisten hirviöiden taistelu, sillä Näckebröd, kissain mun, yritti ryöstää minttukeksini! Vähemmästäkin on saatu ydinkärkiä perseeseen, että sietäisi varoa. Ydinkärkiä ei kuitenkaan mihinkään tugettu, sillä lukitsin itsemurhakandinaatin syömisprojektin ajaksi toiseen huoneeseen ja nautin, ah niin ihanista, keksosita YKSIN MWAHAHAHAA! Nyt tuo rakastettava olento nukkuu taas jossain viittani alla lämpöisessä kulmassa, sillä asunto on lievästi viileä, lämmitys ei toimi (minä tykkään) ja on kerrankin riehumatta!

Viimeyö oli suden yö. Heräsin kolmelta, enkä enää nukkunut. Iskin siis Nurmion Tangomanifestin soittimeen ja kiepuin pitkin lattioita Näckebrödin kera (onko eloni tylsää, jopa tanssin kissani kanssa o.O ). Näckebröd vain oli maailman paskin tanssija ja sillä on sitäpaitsi huono itsetunto. Kun askeleensa meni sekaisin, se vain puri kantapäähän saadakseen minutkin luopumaan, mutta sitä iloa en hänelle suonut! Neljän aikaan aloitin sitten siivoustuokion ja nyt pöydälle mahtuu laskemaan lautasen WAU! Kuuta en sentään ulvonut (pitää vielä joskus kiipeillä katolle ulvoilemaan, naapurit arvostaisivat musiikillista lahjakkuuttani, jeah)

Keskiyöllä on sitten Nanonanonanonanonanonanoilun aika! Saattaa virrata intressanttia sälää näytölle, sillä pohjasuunnittelun toteuttamisen suunnittelua pohdin, mutten toteuttanut. Olen siis täysin tyhjän päällä (joka vissiin jopa on asianmukaista) ja valmis kirjoittamaan vaikka Batmanin Spidermankalsareiden häpeällisyydestä. Vaaleanpunaisten elefanttien vadelmatanssi saattaa myös olla suosittu aihe.

Päivän sana on EskoSankari.
Ai, että mikä on Eskosankari? No se on se tyyppi, joka kiipeää talvipakkasilla lyhtypylvääseen ja nuolee huipulla rautaista tankoa. Jos pudottautuu vielä riippumaan kielensä varaan, on vähintään muinainen norjalainen!