maanantai 29. maaliskuuta 2010

Mitä hevonen tekee, kun näkee puun?
Hengaa sielä.


Baaaah, en saa nukuttua, sillä minulla on se kirottu keuhkotulehdus (joku kusipääpöpö hengailee pitkin keuhkoja ja paskii ympäriinsä aiheuttaen tulehdusta), ja siitä johtuen en pystyy makaamaan kuin yhdessä asennossa, sillä muuten sattuu liikaa. Se yksi asento taas alkaa tuntua selkänikamissa kun sitä on harjoittanut pari vuorokautta.
Alkaa olla paska läppä...
...Sitäpaitsi huomenna pitäisi palata valtion hintinkasvattamoon. Typerä paikka. Täynnä ylikersantteja, jotka ovat minua pari vuotta vanhempia, ja kiroavat helvetisti, ja sanovat että pitäisi alentaa korpraaliksi, kun en juokse ilomielin lämmittämään heidän ylipainoisille perseillensä saunaa!Voihan savon-suatana. Pitäisi opettaa väkivaltakäyttäytymisen saloja, ellei siitä intissä saisi niin paljon paskaa. Ehkä sitten parin vuoden päästä, kun suojansa kohdallani on ohi >:]
(eikumitähä! jos tulee paljon räjähtäneitä sissiylikessujen ja lutien taloja ja autoja syy ei ole ikinä mun! Se on joku vihainen anarkisti varmaan.)


Anyways. Minulla on siis tylsää ja tuijotan systerin suosittelemia paskoja piirrettyjä.

Jihaa, oikein käytettynä rumuus on hauskaa.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Äänirunoja II

Edellisestä erästä on hetki ehtinyt vierähtää aikaa. Ongelmana on ollut lähinnä mikrofonittomuus, sillä kunnollisimmat ja parhaat äänitysvehkeet, jotka tiedän ja joihin olen yrittänyt päästä käsiksi, kuuluvat eräälle lievästi sanottuna epävakaalle ja ärsyttävälle hyypiölle, joten asia ei ole ottanut onnistuakseen. Tässä siis huonompilaatuisena, mutta nauhoitettuna joitain:


Me kaikki olemme eksyneet valojen mereen:



Merkittyjä jälkiä:



Oikeutemme on kuolla valitsemallamme tiellä:



Musta kaupunki:



Moottorit:

Kuituinvaasio ja olemassaolon vyöhyke

Äääh, teen kohta asunnostani kuiturastattoman vyöhykkeen! Olen imuroinut ja maalarinteipillä vedellyt sähkönsinisiä ja hopeanvärisiä tekokarvoja asunnosta puoli päivää! Voisi muka olla parempaakin tekemistä (ei oikeasti)... toinen kirottu asia oli postissa käydessäni ihmiset, jotka tunkevat kaulaansa hajuvettä niin, että sillä määrällä voisi vaikka kylvettää hyperaktiivisen marsun! Mansikkavanilijasössöllä itsensä sotkeneet hyypiöt.... miksi -_- Noh, ainakin se toimii taattuna Morgan-karkottimena, jos sitä välttämättä tarvitaan. Painakaapa mieleenne, lukevat hyypödet.

Anyways, olen myös jotakuinkin hengissä, jos jotakuta tätäselaavista kiinnostaa, sillä ainakin joistain suunnista on tullut jotain puheluita, että mitä teen kun ei minusta kuulu mitään! Noh, viettelen leirielämää valtiolla, jos ei ole vieläkään sitä sisäistänyt ja lomilla roikun päivärahojen armoilla, joten en paljoa liikukaan eikä nettiäkään ole, nih! Se saattaa aiheuttaa pientä maailmankartalta katoamista, jota en itsekään hirveämmin arvosta.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kuolema ja paskatarina

Mitä tekisit, jos uskoisit kuolevasi? Minä en tekisi ainakaan samaa kuin kaverini tässä taannoin - joka hyvät kännit kiskottuaan päätti kuolevansa. Ratkaisu oli, että hän murtautui toisen kaverin kämppään ja paskoi kaikkialle ennen kuin sammui... minä sentään vain tutustun jääkaappeihin ja viimeksi kun meinasin kuolla, vain kiroilin lääkärille ja kaatuilin kaikkialle ennen kuin menin sairaalaan.

Nämä silmälasit ovat hanurista. Ne pilaavat moshpit -fiilikset, kun ne saattaa tippua ja hajota. Hemmetti, kun haluan niistä eroon! Tuolla apinalandiassa taas ei oikein piilarit tepsi, joten huoh. Mutta ensi kesää ajatellen pitää hankkia varasto! Kaipaan pärstääni näiden muovimötiköiden takaa jälleen nähtäväksi ja kammotukseksi, nii!

Olen muuttanut paappaa tässä viikonlopun, enkä ole ikinä nähnyt ihmistä, jolla olisi niin paljon tavaraa! Löysin seitsemän vedettävää pöytäkelloa, joita olen pitkään etsinyt yhtä projektia (kovin salaista vielä) varten. Nyt taidan tietää, kuka ne kaikki on kirpputoreilta vienyt kun en ole puoleen vuoteen nähnyt yhtäkään. Nyt on siis noin armadallinen tikittämässä ikkunapöydällä. Lievästi aivotoimintaa murskaavaa toimintaa.