Kirjoitetaan nuo ihanat sanat tännekin: Kylmä kaupunkiblues on valmis! Projektiin meni yhteensä nuo kirotut kaksi vuotta, vaikka pidempiä taukoja oli useampikin välissä. Aktiivista paneutumista oli ehkä hieman päälle vuosi... Yhteensä tällä lähemmäs kahdella vuodella syntyi toista sataa runoa, joista ison osan tosin purin lopulta paloihin säästäen Darlingit ja kooten niistä uusia kokonaisuuksia. Minun kai kuuluisi olla tyytyväinen, mutta kirjoitin tuon sen verran loppuun, etten tosiaankaan jaksa hehkutella oikeasti ainakaan pariin kuukauteen. Sitä paitsi seuraavat suunnitelmat jo röyhyävät kallon alaisessa paineessa (hemmetin intti, kovin tiellä nyt).
Hain myös töitä kalaravintolasta. Vaasassa ei ollut mitään järkevää tarjolla, joten katselin huvin vuoksi Savonlinnasta ja siellähän se komeili! Ainakin yhtä hölmö paikka, kuin mikään Vaasassa. Sopii loistavasti, eikä tarvitse pukeutua mihinkään ABC:n oransseihin tai muuhun typerään (onneksi Suomessa ei käytetä hampurilaislakkeja).
Armeijaa on nyt yli 200 päivää takana. Nolla lähestyy ja kevätkin saapuu... Toisaalta kevät puoli vuodesta on uskomattomat rasittavaa aikaa olla intissä. Jatkuvasti uskomaton lähdön tarve!
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
lauantai 9. tammikuuta 2010
Imbesilliytymisestä - veikkaisin
Arjella on tyhmentävä vaikutus - etenkin sotilasarjella. Aivoja ei joudu käyttämään mihinkään ellei väkisin painele kirjastoon ja hanki sieltä jotain raskaampaa, mutta totuus on, ettei se raskaampi oikein tahdo painua kurkusta alas, kun aikaa voi niin kätevästi tuhlata istuen sotilaskodissa munkkia turvassa ja kahvia mukissa alapäähuumoria laukoen. Se on varusmiehen perussairaus.
Tahtoisin opiskelemaan, mutta huomasin, että ennen kuin voin oikeastaan opiskella muuta kuin elokuva-alaa (jota en nyt välttämättä tiedä, viitsinkö. Joskus tulevaisuudessa olisi ehkä ihan ok tulla toimeen muuten kuin arvalla - näin kokemuksen mukaan voisin sanoa), minun täytyy päntätä joitain hikisiä lukiokursseja iltaopiskeluna tai jonain. Päivälukioon ei näin päälle kaksikymppisenä yllättäen ihan haluta. Ehkä vain opettelen keittämään hyvää kiljua ja trokaan sitä alaikäisille loppuelämäni (eikunhä?)... siinä sentään olisi täydellistä tyylittömyyttä!
____
Puolet asepalveluksesta on nyt takana... On tehtävä päätös, aionko tosiaan hajatusteni mukaan pyrkiä rauhanturvahommiin - ja ehkä jopa hetkeksi sopimussoltuksi - ennen kuin teen mitään muuta. Oikeastaan se houkuttaa suhteellisen paljon. Tulisi kokemuksia, joita muuten ei mistään ja matkarahaakin sitten kun pääsen pois, eikä mitenkään vähääkään... Huoh näitä käännekohtien pähkäilyjä. Ne ovat maailman haastavimpia, ja lopulta kuitenkin - kaikki uusi, minkä jättää toteuttamatta - jää häiritsemään.
Anyways.. Aarne meni naimisiin ja hankki kersan... kuherruskuukausikin... toivottavasti ei käy näin:
Tahtoisin opiskelemaan, mutta huomasin, että ennen kuin voin oikeastaan opiskella muuta kuin elokuva-alaa (jota en nyt välttämättä tiedä, viitsinkö. Joskus tulevaisuudessa olisi ehkä ihan ok tulla toimeen muuten kuin arvalla - näin kokemuksen mukaan voisin sanoa), minun täytyy päntätä joitain hikisiä lukiokursseja iltaopiskeluna tai jonain. Päivälukioon ei näin päälle kaksikymppisenä yllättäen ihan haluta. Ehkä vain opettelen keittämään hyvää kiljua ja trokaan sitä alaikäisille loppuelämäni (eikunhä?)... siinä sentään olisi täydellistä tyylittömyyttä!
____
Puolet asepalveluksesta on nyt takana... On tehtävä päätös, aionko tosiaan hajatusteni mukaan pyrkiä rauhanturvahommiin - ja ehkä jopa hetkeksi sopimussoltuksi - ennen kuin teen mitään muuta. Oikeastaan se houkuttaa suhteellisen paljon. Tulisi kokemuksia, joita muuten ei mistään ja matkarahaakin sitten kun pääsen pois, eikä mitenkään vähääkään... Huoh näitä käännekohtien pähkäilyjä. Ne ovat maailman haastavimpia, ja lopulta kuitenkin - kaikki uusi, minkä jättää toteuttamatta - jää häiritsemään.
Anyways.. Aarne meni naimisiin ja hankki kersan... kuherruskuukausikin... toivottavasti ei käy näin:
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Ihmistelyistä
Ihmiset eroilee. Niillä on buumi. Se tarkoittaa, että minulle kerrotaan paljon asioita ja minulle tarjotaan viinaa, että kuuntelisin paljon asioita, mutta unohtaisin ne myös.
On hankalaa, kun noiden katkenneiden juttujen molemmat osapuolet ovat usein hyvinkin lähipiiriä. Molemmat osapuolet sitten avautuvat minulle sadan vuoden stoorin pahimmillaan, ja kuuntelen sitten molempia... Ei siinä mitään. Itse en asetu oikeastaan ikinä erityisesti kummankaan puolelle vaan annan selvittää sotkunsa itse... Se on vain intressanttia.
En tiedä. Itse en ole mikään joka kulman takana rakastuja, niin kuin osa lähipiiristä. Ainakin he ovat suhteellisen onnellisia asian kanssa. Surevat hetken ja aloittavat sitten uuden jutun. Minäkin olen siis tyytyväinen loppujen lopuksi.
On hankalaa, kun noiden katkenneiden juttujen molemmat osapuolet ovat usein hyvinkin lähipiiriä. Molemmat osapuolet sitten avautuvat minulle sadan vuoden stoorin pahimmillaan, ja kuuntelen sitten molempia... Ei siinä mitään. Itse en asetu oikeastaan ikinä erityisesti kummankaan puolelle vaan annan selvittää sotkunsa itse... Se on vain intressanttia.
En tiedä. Itse en ole mikään joka kulman takana rakastuja, niin kuin osa lähipiiristä. Ainakin he ovat suhteellisen onnellisia asian kanssa. Surevat hetken ja aloittavat sitten uuden jutun. Minäkin olen siis tyytyväinen loppujen lopuksi.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Huomenta kymmenluku!
On nyt tammikuu ja minäOlen Vaasassa. Mamalla on sauna ja systerillä Playstation. Kaksi asiaa, joihin en ole koskenut liian pitkän aikaan. Ne ovat virkistäviä.
Viime vuosikymmenen ilmiöt olivat kuulemma iPod, Radioheadin In Rainbows -levy (antoivat suuntaa uudelle musiikkikulttuurille); Youtube & Idols -tyyliset ohjelmat edustivat taas vuosituhannen "jokaisesta julkkis" ideaa.Gootit, Pissaliisat ja lopussa tarjoillut Emot kuulemma ilmensivät muotisuuntauksia Vintagen ohella. Tästä lisää Billboardin listalla. Oma vuosikymmeneni taas sisälsi kaikenlaista muuta, mutta en nyt jaksa siitä sen enempää tässä. Nautin menneestä. Uuteen vuosikymmeneen voi nyt lähteä hyvin mielin, ja miettiä, että Psycho- & Rockabilly tulevat kaiketi merkitsemään jotain uuden kympin alussa enteiden mukaan. Näin Morganin muotisuuntausennustus menköön.
Sitten muihin uutisiin:
Uusi vuosiTampereella ei sammuttanut sosiaalikuumettani. Tällä hetkellä kiroan vuotta valtion koirana sillä huvittaisi hankkia jotain harrastusta, josta mukavasti voisi kaivaa vähän uusia ihmissuhteita. Voisi käytetyt heittää pois (eikunhä?)
Pidin Valosta, kahvilasta Tampereella. Istuin siellä kaksi tuntia, ja olisin istunut kauemminkin, mutta ajattelin ehtiä junaan. Kuitenkin löysin sen (kiitos Vehkalle, suositteli sitä jollekulle muulle, kuin minulle, mutta minä tartuin syöttiin, ha!), ja se oli hauskaa, sillä muualla kuin Vaasassa ei ole Café de Parisia, mutta kaikkialta olisi löydettävä korvikepaikka, missä voi luppoajallaan tehdä asioita. Nyt minulla on sellainen Tampereella.
Armeijassa ihminen muuttuu kirjenistiksi. Minulla vain on kovin vähän osoitteita ja kirjoittaisin mielellään useammalle ihmiselle kuin nyt, sillä muutamaa naamaa ei huvita hukuttaa kirjeisiin, joita tylsänä viikkona saattaisi paukuttaa useamman menemään. Hyvät ihmiset, ketkä vain, jotka haluatte turhaa lukemista, antakaa osoitteenne, niin voin ruokkia riippuvuuttani, ja lähettää kirjeitä. Osoitteita otetaan vastaan mm. sähköpostilla.
Viime vuosikymmenen ilmiöt olivat kuulemma iPod, Radioheadin In Rainbows -levy (antoivat suuntaa uudelle musiikkikulttuurille); Youtube & Idols -tyyliset ohjelmat edustivat taas vuosituhannen "jokaisesta julkkis" ideaa.Gootit, Pissaliisat ja lopussa tarjoillut Emot kuulemma ilmensivät muotisuuntauksia Vintagen ohella. Tästä lisää Billboardin listalla. Oma vuosikymmeneni taas sisälsi kaikenlaista muuta, mutta en nyt jaksa siitä sen enempää tässä. Nautin menneestä. Uuteen vuosikymmeneen voi nyt lähteä hyvin mielin, ja miettiä, että Psycho- & Rockabilly tulevat kaiketi merkitsemään jotain uuden kympin alussa enteiden mukaan. Näin Morganin muotisuuntausennustus menköön.
Sitten muihin uutisiin:
Uusi vuosiTampereella ei sammuttanut sosiaalikuumettani. Tällä hetkellä kiroan vuotta valtion koirana sillä huvittaisi hankkia jotain harrastusta, josta mukavasti voisi kaivaa vähän uusia ihmissuhteita. Voisi käytetyt heittää pois (eikunhä?)
Pidin Valosta, kahvilasta Tampereella. Istuin siellä kaksi tuntia, ja olisin istunut kauemminkin, mutta ajattelin ehtiä junaan. Kuitenkin löysin sen (kiitos Vehkalle, suositteli sitä jollekulle muulle, kuin minulle, mutta minä tartuin syöttiin, ha!), ja se oli hauskaa, sillä muualla kuin Vaasassa ei ole Café de Parisia, mutta kaikkialta olisi löydettävä korvikepaikka, missä voi luppoajallaan tehdä asioita. Nyt minulla on sellainen Tampereella.
Armeijassa ihminen muuttuu kirjenistiksi. Minulla vain on kovin vähän osoitteita ja kirjoittaisin mielellään useammalle ihmiselle kuin nyt, sillä muutamaa naamaa ei huvita hukuttaa kirjeisiin, joita tylsänä viikkona saattaisi paukuttaa useamman menemään. Hyvät ihmiset, ketkä vain, jotka haluatte turhaa lukemista, antakaa osoitteenne, niin voin ruokkia riippuvuuttani, ja lähettää kirjeitä. Osoitteita otetaan vastaan mm. sähköpostilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)