EskoSankareita ja muinaisia monstereita

Tänä päivänä ratkaistiin muinaisten hirviöiden taistelu, sillä Näckebröd, kissain mun, yritti ryöstää minttukeksini! Vähemmästäkin on saatu ydinkärkiä perseeseen, että sietäisi varoa. Ydinkärkiä ei kuitenkaan mihinkään tugettu, sillä lukitsin itsemurhakandinaatin syömisprojektin ajaksi toiseen huoneeseen ja nautin, ah niin ihanista, keksosita YKSIN MWAHAHAHAA! Nyt tuo rakastettava olento nukkuu taas jossain viittani alla lämpöisessä kulmassa, sillä asunto on lievästi viileä, lämmitys ei toimi (minä tykkään) ja on kerrankin riehumatta!

Viimeyö oli suden yö. Heräsin kolmelta, enkä enää nukkunut. Iskin siis Nurmion Tangomanifestin soittimeen ja kiepuin pitkin lattioita Näckebrödin kera (onko eloni tylsää, jopa tanssin kissani kanssa o.O ). Näckebröd vain oli maailman paskin tanssija ja sillä on sitäpaitsi huono itsetunto. Kun askeleensa meni sekaisin, se vain puri kantapäähän saadakseen minutkin luopumaan, mutta sitä iloa en hänelle suonut! Neljän aikaan aloitin sitten siivoustuokion ja nyt pöydälle mahtuu laskemaan lautasen WAU! Kuuta en sentään ulvonut (pitää vielä joskus kiipeillä katolle ulvoilemaan, naapurit arvostaisivat musiikillista lahjakkuuttani, jeah)

Keskiyöllä on sitten Nanonanonanonanonanonanoilun aika! Saattaa virrata intressanttia sälää näytölle, sillä pohjasuunnittelun toteuttamisen suunnittelua pohdin, mutten toteuttanut. Olen siis täysin tyhjän päällä (joka vissiin jopa on asianmukaista) ja valmis kirjoittamaan vaikka Batmanin Spidermankalsareiden häpeällisyydestä. Vaaleanpunaisten elefanttien vadelmatanssi saattaa myös olla suosittu aihe.

Päivän sana on EskoSankari.
Ai, että mikä on Eskosankari? No se on se tyyppi, joka kiipeää talvipakkasilla lyhtypylvääseen ja nuolee huipulla rautaista tankoa. Jos pudottautuu vielä riippumaan kielensä varaan, on vähintään muinainen norjalainen!