Ennakkojuttuilu nro viimeinen

Hah, kun käytiin voittamassa pubivisa (neljättä kertaa putkeen, saatiin T-paidat \o/) niin törmäsin samalla kaverin tyttöystävään, jonka sain nakitettua lopulta malliksi viimeistä ennakkotehtävää varten! Homma valmistui tuossa about kahden aikaan yöllä, eli muutamaa tuntia ennen, kuin jutut pitää saada postiin, että ne hyväksytään hakuun, halleluja! Jonain päivänä maailmankaikkeudessa tulen vielä hulluksi tässä tilanteiden ailahtelussa, mutta ei se mitään, se päivä ei ole tänään! (kai)
....

Kaverit muuttaa landelle koiralaumansa kanssa ja ne vähän niin kuin tilailivat minulta läjää taideteoksia olohuoneensa koristukseksi määrittämättä mitään sen tarkemmin. Ei siinä mitään, kiittäköön itseään, raukat, kun saavat seinälle riippumaan möhkäleen, johon on kiinnitetty mm. pinkkejä C-kasetteja ja Dannyn LP-levyjä sotkettuna tekovereen, jee : P

Mutta loppuun tuo kirousta tuottanut kuvasarja, joka on varsin antieeppinen sisällöltään:






Älkää kysykö, parempi niin, hitto. Piti tehdä edes jotakin :D

Omnom, ötökkää, mm.

Kevään tulon tietää siitä, että saan pyörän kuntoon ja ensimmäisen ötökän kurkkuuni, joka maistuu yhtä pahalta kuin kaikkina edellisinäkin vuosina!! Jeah, hieno fiilis.

Ennakot alkavat olla viimein paremmalla puolella viivaa, ja tänä yönä luulen, että saan tämän osion valmiiksi, joka on paremmin piirretty kuin ensimmäinen, jossa katsottiin nimenomaan värin ja viivan käyttöä, mutta jee. Eiköhän se riitä kuitenkin hyväksytyksi tulemiseen ainakin. Teen uudestaan, jos jää aikaa. (keskiviikkona oltava postissa ehtiäkseen perille). Tiistaina ottanen valokuvat, ellen huomenna saa kameraa käännetyksi jostakin. Nekin on pääosin suunniteltu. Huomenna ostan vielä joitain juttuja, joilla saan viimeisteltyä tämän toisen tehtävän ja muutaman rekvisiitan viimeiseen (jumalattomasti harsoa ja jotain, josta kehittelen kaukoputken, ehkä. Toivottavasti osaan ideoida paremmin isoäitikuvan. Tungen kaiken näytille, kun valmistuu).

Marsu raukka

Hmm, himmeä sähellys Last.fm:n toimimaan-saamisessa! Hiki melkein, mutta nyt toimii... ainakin melkein... sen mielestä Dave Lindholm on minulle varsin suositeltava artisti o_O ei ole, jos saan sanoa (en ilmeisesti saa).
Sitten varsinaiseen tragediaan:

Viimeinen kissankäpäläpensselini näyttää raiskatulta marsulta! Kauheassa kiireessä päivällä unohdin sen pesemättä väärinpäin (kuinka helvetessä!?) astiaan ja nyt yritin pelastaa sen ja se räjähti. Ei siinä muuten mitään, se oli jo valmiiksi paska ja pitää ostaa uusi, mutta kun ylimääräistä rahastusta ei ole ja ennakot pitäisi olla viimeistään ensi torstaina Tampereen päässä, niin murhaaaah!
.....
Hmm, ensin uutisessa mainittiin, että 12 kuoli ammuskelussa Yhdysvalloissa. Nyt kuolleet lisääntyvät yksi kerrallaan. 14 on tämän hetken lukema. Amerikkalaisia vähemmän okei, mutta... En viitsi olla noin kusipää. Rauha heille.

Työtös tuotos ja proosaprobleema

Selkeän proosan tuottaminen on uskomattoman hankalaa pitkän runoputken jälkeen! Paria kappaletta joutuu kirjoittamaan uusiksi useita kertoja ja lauseista uhkaa tulla murhaavan pitkiä ja omituisia. Muutaman novellin kirjoittaminen on suhteellisen mahdoton tehtävä, ja kun vielä Talviprojektiakin yrittää kehittää, niin yhyy jne. Ihan hyvä silti, että taas pääsee tähänkin kirjoittamisen muotoon sisälle. Ensimmäiset tekeleet pitkästä aikaa, saattavat olla todella mielenkiintoista materiaalia, sillä kielioppisäännöt ovat hieman erit kuin runoja paukutellessa.

Helmikuu on minulle perinteisesti todella tuottoisaa aikaa. Töitä saattaa syntyä useita päivässä, niin maalauksen, piirrustukset kuin kirjoittamisenkin saralla. Pelkästään tänään olen työskennellyt (siis eilen) aamun kymmenestä eteenpäin. Keskiyöhön laskettuna se siis tekee 14 tuntia ja, ihan sanoakseni, yhä jatkuu.

Tupakkaa ja terästettyä kahvia -sarjan rinnalle on noussut Jokaisessa meissä -sarja, joka on eräs vanha sarjani uudelleen kehitettynä. Viimeksi se jäi hieman kesken. Nyt toivon loppuun asti vietyä. Tiedän paremmin, mitä OIKEASTI olen tekemässä, kuin viimeksi. Sarja ei ole kovin pitkä lähinnä neljä pientä maalausta, joten saanen sen ensiviikolla loppuun.

Kallonraastopäev

Tämä on kallonraastopäivä, johtuen ehkä siitä, että kahvini on loppu. Olen litkinyt viimeaikoina sellaisia määriä tsuffea, että kahviton päivä on kiitettävän räjäyttävä. Osasyitä voi olla myös suolaisen ruoan puute ja se, että heräsin puoli kahdeksan illalla. Kaksi 1000:sta buranaa lilluu nyt vatsanesteissä joten eiköhän se tästä.

Telineillä on valmistumassa pitkästä aikaa taulu. Se esittää silmätöntä friidua, joka huutaa kuuta, ja repii korsettinsa nauhoja. Tausta on täysin musta ja yläoikealla on kaksi punaista kuuta. Pidän siitä oikeastaan. Siitä tuli hieman erilainen, kuin kuvittelin, mutta se on mielenkiintoinen. Tyylini on muuttunut melko rajusti maalaamattomien kuukausien aikana.

Fjadi lahjoitti vanhan stereovahvistimensa, joka on hyvä juttu, sillä omani toimi, kun sitä huvitti. Voin taas kuunnella levykokoelmaani joka on ihan hyvä juttu, kun noita levyjä jokunen sata on nurkkiin kertynyt ja aamukahvibiisini Mintun ja Vernerin häävalssi pääsee taas soittoon, jee. Siinä on kiinteä radioviritinkin, saas nähdä, alanko itsemurhaiseksi ja tutustun tuohon äänitekniikan rumuuteen vuosien suosiollisen rauhan jälkeen lukuun ottamatta Radio Groovea (kirjoitetaanko se noin, molemmat isolla?) jonka tahtiin yngre systrin kera hoilotetaan illan ratoksi.

Hmm, ei minulla tässä erityisempää asiaa ole, kunhan päivitin. Kirjoitin kun kukaan muu ei sitä tee (vink,vink) paitsi Kuurainen, runoblogiaan, se oli kiva.

Mädäntyvää lihaa, liituja ja makuupussisankari

Asuntoni on täynnä lihaa, öh mädäntyvää lihaa, muovipusseissa ja kissa pitää siitä. Olen käynyt monen viikon ajan kaupassa, ostanut aterian, saanut inspiraation ja unohtanut valmistaa ruoan. Lattiani on siis täynnä mädäntyvää lihaa. Se on melkein yhtä järkevää kuin se, että olin varastunut kaikki alusvaatteeni kattilaan, enkä löytänyt niitä viikkokausiin joten jouduin ostamaan läjän uusia. Sitten meinasin tehdä keittoa, mutta kattila oli täynnä kalsareita. Hieno päivä.

Tuhlasin tänään viimeiset rahani kuivaliituihin (eri harmaan sävyihin), liitupaperiin ja pullolliseen keltaista mustetta. En jaksa koko ajan kirjoittaa, pitää keksiä muutakin tekemistä, palaan siis tussimaalausten ja liitutöiden pariin. Saa nähdä mitä siitä tulee, sillä kumpiinkaan en ole koskenut noin puoleen vuoteen, ellen vuoteen. Noh, jokatapauksessa, piristi hitosti!

Elämäni on suhteellisen tylsää. Kiskon kahvia, piirrän/maalaan, käyn kahvilassa, kirjoitan, syön suklaalevyjä (tällä hetkellä fazerin Omar-kermakarkkisuklaata kuluu eniten : P). Pitäisi keksiä taas jotain älykästä, etten jämähdä. Saa nähdä. Perjantaina saan lomarahani josta maksan kaikki velat ja laskut. Sen jälkeen olen puhtailla vesillä, eikä tekemisilläni ole oikeastaan mitään väliä. En ole kiinnitetty mihinkään kun työtkin loppui. Ajattelin ostaa talvimakuupussin ja katsella sitten mistä riippuu ;)