@HQ

Näyttelyäni jouduttiin siirtämään, sillä näyttelypaikkani entinen omistaja lupasi ystävälleen ASETELMANÄYTTELYN ennen minua. Toivottavasti ne ovat edes cooleja asetelmia kuten jättiläismäisiä kukkia joiden terälehdet ovatkin veitsiä tms. Tosin minusta tuntuu, että tätä ei tule tapahtumaan vaan näytteillä onkin heleänvärisiä orvokkeja pullossa vierellään kahvikuppi ja taustallaan lakana. Kiroan hänet ja kaikki humaltuvat, piippuapolttavat antikvariaattorivaarit!

Muuten olen onnistunut palautumaan Turkuun ja seuraavaksi pitäisi palautua lomasta... On kuitenkin mukava olla täällä. Pystyn taas kirjoittamaan kun on vähän yksityisyyttä ympärillä. Vaasassa oli joko kavereita, perheenjäseniä tai kissoja kaikkialla (tosin ainoastaan kissat olivat niin typeriä, että tanssivat öisin ripaskaa naamallani, mikä tosin oli tavallaan mielenkiintoinen kokemus). Siinä häslingissä ei oikein sanoja valunut.

Rauhoittumisyritykseni meni (taas) osin harakoille, mutta onnistuin olemaan paljon kiltistikin. Minulla oli myös deitti jolla ei ollut tarvetta polttaa maailmaa poroksi, joka oli hieman erikoista. Kiva kuitenkin.


Sitten jotain tyystin muuta ja epäminua, ysäriä!!!!:



Olin unohtanut tuon biisin ja nyt teen jotain ihmeellistä! Katson animua! Ghost in the Shell on aika koleeta kauraa.

Nojoo, sitten syy, miksi nyt jotain tällaista kirjoitin. Risingille piti saada vielä yksi kuva, että päästään kirjoittamaan. Tässä sitten:

Lokakuuhun? okei

Asettuminen lokakuuhun oli takapihallanikin viimein asettuminen syksyyn. Vaahtera tajusi viimein muuttua keltaiseksi ja tekikin sen sitten kerralla.

Lauantaina asuntoni valtasi kamera pin up -malleineen. Kammioni on kuulemma tarpeeksi rappioromanttinen, mitä sillä sitten tarkoittivatkaan. Ilmeisesti myös olivat taulustostani kiinnostuneita, joka ei ole lainkaan huono asia. Ehkä ei tarvitsekaan seurata suurta suunnitelmaani viihtyä kaksi kuukautta Vaasassa säästellen rahoja... Tietäisi nimittäin ylimääräisiä satasia & kehystysjuttuja, joka taas tarkoittaisi näyttelyn julkistamista, joka taas (toivottavasti) tarkoittaisi hieman lisää rahaa... Onneksi maalaustyylilläni on omat rakastajansa.

Olen kirjoittanutkin. Yritin tehdä novellia, mutta tulikin proosaruno. Arrgh. Ehkä jätän proosan niille, joilla on sille jotain sisäistämiskykyä, mutta välillä pitää koettaa.

Näen paljon vanhoja tuttujani nykyään. Joitain on mukava nähdä, mutta esim. baarissa tavatessa huomaa, että osa ei ole muuntunut yläasteen jälkeen minnekään ja toimivat edelleenkin kuin järkijätöt. Aivan kuin mitään ei voisi tehdä olematta umpihumalassa.

Muistan myös syödä.

Zinggg! Ajatus x2!!

Zinggg I

Olen päässyt Vaasaasn - joten kuten hengissä melkein satasen maksaneen junasähläyksen jälkeen. Kyllä vain! Suora hinta Savonlinnasta Vaasaan on nykyään 72€ jonkin uuden kilometrikäytännön vuoksi, joka on n. 20€ enemmän, kuin viimeisimmästä täysihintaisesta retkestäni! Sairasta! Käteiseni ei riittänyt siihen kerralla, joten jouduin pysähtymään Parikkalassa ja Riihimäellä. Loppuhinta oli n. 90€!!!

Olen yleensä aika konfortisti tällaisia asioita vastaan huutaessani, mutta on tässä jutussa jos toisessa noussut hiljalleen aktivismini esille, murrr! Jos tahdotaan vihreää liikennettä, niin sitten keksitään myös hintoja sen mukaan.

Sen sijaan, että värkkäillään kuntoon ratoja, joilla ajellaan pari kertaa vuodessa - niin rakennetaan vaikka edes yksi länsi-itä suuntainen juna jonnekin keskikohdin Suomea. Kilometripohjaisia hintoja pakollisille kiertoteille? MITÄ PASKAA!!!

***

Zinggg II

Viihdytyin varsin paljon matkasta. Hitto vie! Pidän ihmisistä! Kuka tällaisen sopimattoman ajatuksen pisti päähäni O o Yleensä moisia ei sinne kauheasti mahdu, pöh.

Oli aivan mahtavaa saada esim. kakkua! Mitäs ihmettä. Se, että joku minulle sellaista vaivautuu askartelemaan, on aika cool. On aika kummallista, että ihmisolioihin yleensä varsin kyynisesti suhtautuvalla paskiaisella rakentuu sata astetta mukavampi asenne niinkin pienen asian johdosta, kuin syntymäpäiväkakku (jossa on lisäksi kumkvatteja). Anyways. Se pisti minut muokkaamaan proosaani ystävällisempään suuntaan. Oudoilla asioilla on väliä.

Sovin myös uuden tapaamisen, tällä kertaa yhden, ja aion pitää sen jopa niin.

Heinäkuussa ulostan sanoja

Noniin. Tämä laite on päättänyt, että luen jotain Sirpan Seepra -blogia... EN VITUSSA LUE MITÄÄN SIRPAN SEEPRA NIMISEN KNÄÄPIÖN BLOGIA!!! näin... ja sitten iisimpiin uutisiin:

Kaikilla on krapula, eikä kukaan lähde minun kanssani minnekään vaan kärsivät kotona. Asunto (yritin kirjoittaa tähän koti, mutta on asunut viimeisestä parista vuodesta ehkä 45% ajasta täällä, niin on vähän hankalaa) taas on täynnä luonnosvuoria niin runo- kuin kuvataidepuolellakin. Niiden keskellä on hieman hankala rentoutua, kun kokoajan jokin osuu puolivahingossa käteen ja mietin, mitä sille pitäisi tehdä, paah.

Joka tapauksessa... uusi runosarja on rantautumassa todellisuuden rannikoille... tulen tunkemaan sen kuvituksensa kera internetin maailmaan... heinäkuussa odottakaa.

Kolme pointtia vuodelta

Hmm, ehkä olen menettämässä otettani joillakin saroilla. Mummini haudattiin eilen ja taisin itkeä hieman hautajaisissa. Olen itkenyt kolmasti kuluneen vuoden aikana. Ilmeisesti olen muuttumassa tunteelliseksi, tai jotain - sinänsä hämmentävää. Olen myös muistellut ja miettinyt ihmisiä, joissa ei ole paljoakaan miettimistä tai muisteltavaa! Ihmisiä, jotka olen tavannut ehkä kerran tai pari, mutta he ovat olleet jollain tavoin erityisiä. Minulla on ikävä muutamia oikeastaan. On hämmentävää, kun minulla ei ole heihin mitään yhteystietoja tai mitään... Pitäisi ehkä tuhlata kuukausi jossain Helsingin, Tampereen tai Turun kahviloissa/kulmissa, joissa olen moisiin törmännyt. Ehkä törmäisin uudestaan.

Kirotut ennakkotehtävät vyöryvät taas syliini näinä ihastuttavina kevään ensikuukausina! Ne ovat haisevia, typeriä ja päänkivistystä aiheuttavia, mutta ne on silti tehtävä. Typerä valtionpalvelus vielä mukavasti monimutkaistaa tätä urakkaa, joten kunnon solmuvyyhti lojuu nyt edessäni. Eiköhän se jotain kautta lähde jälleen purkautumaan.

Kirjoitan nykyään kirjeitä, suhteellisen paljon... ainakin aikaisempaan verrattuna. Vuoden sisällä olen paukuttanut selkeästi toista kymmentä menemään. En tiedä, mistä moinen sössötys sikiää. Ennen tätä olen vuosiin kirjoittanut ehkä kolme. Ihan hauskaa olisi, jos tämä nyt pysyisi päällä

HC-punk äänikirja ja muita projekteja

Bloginpitämiseeni on iskenyt pieni laiskuus, mutta ei se mitään. Mennään uusimpiin projekteihin:

HC-punk äänikirja. Se on hienoin, kaunein ja jumalaisin. Se syntyi skumpan ja markettioluen voimalla hovioikeuden rannassa. Oikeastaan se ei ollut edes synnyttämäni, vaan se tartutettiin minuun. Kertojaäänestäni kerrankin jotain hyötyäkin. Se muistettiin, ja minut signattiin mukaan. Hoidan proosan, lukemisen ja ainakin osan kuvituksesta. Jätkät hoitelee musiikkipuolen. Ehkä vielä äänitetään koko hoito yhdessä alikulussa, jossa oli teininä tapana juoda piilossa oluitaan.

Uusi äänirunosatsikin on tulossa. Kylmä kaupunkibluesin epäonnistuttua piti takertua uusiin tuuliin ja nyt kehittyy Väsähtäneen vaginan vaseliinikosteus ja Lyyrisen vitutuksen oireet. Äänikokoelmat tulenee molemmista jne. Ehkä jonkinlaista taustajuttuiluakin jaksaa rakennella tällä kertaa.

Kaikki palaa taas kovin tuttuihin uomiinsa. Projekteja syntyy ja ne etenee, sormet liimautuu bassoon ja viiniä on. Ruokaakin. Eilen tuli kotiovelle kavereiden tuomana avustuspaketti. Rocks.

Työtös tuotos ja proosaprobleema

Selkeän proosan tuottaminen on uskomattoman hankalaa pitkän runoputken jälkeen! Paria kappaletta joutuu kirjoittamaan uusiksi useita kertoja ja lauseista uhkaa tulla murhaavan pitkiä ja omituisia. Muutaman novellin kirjoittaminen on suhteellisen mahdoton tehtävä, ja kun vielä Talviprojektiakin yrittää kehittää, niin yhyy jne. Ihan hyvä silti, että taas pääsee tähänkin kirjoittamisen muotoon sisälle. Ensimmäiset tekeleet pitkästä aikaa, saattavat olla todella mielenkiintoista materiaalia, sillä kielioppisäännöt ovat hieman erit kuin runoja paukutellessa.

Helmikuu on minulle perinteisesti todella tuottoisaa aikaa. Töitä saattaa syntyä useita päivässä, niin maalauksen, piirrustukset kuin kirjoittamisenkin saralla. Pelkästään tänään olen työskennellyt (siis eilen) aamun kymmenestä eteenpäin. Keskiyöhön laskettuna se siis tekee 14 tuntia ja, ihan sanoakseni, yhä jatkuu.

Tupakkaa ja terästettyä kahvia -sarjan rinnalle on noussut Jokaisessa meissä -sarja, joka on eräs vanha sarjani uudelleen kehitettynä. Viimeksi se jäi hieman kesken. Nyt toivon loppuun asti vietyä. Tiedän paremmin, mitä OIKEASTI olen tekemässä, kuin viimeksi. Sarja ei ole kovin pitkä lähinnä neljä pientä maalausta, joten saanen sen ensiviikolla loppuun.