Tänään oli pelipäivä, joka kompressoi aika hyvin eilistä, jolloin olisi pitänyt olla pelipäivä, mutta kukaan ei muistanutkaan ilmoittaa minulle, ettei olekaan! Onneksi tänään saatiin kehitettyä hyökkäysvankkurit, kaikki ärtymys haihtui. Kehitimme niistä palonkestävät ja siinä on sisäänrakennettu ballista. Ballistaan alkemistimme kehittää juuri vaihtokärkisiä nuolia. Saatavilla räjähtäviä kärkiä, salamakärkiä, happokärkiä jne :D Kuskille on viritetty kaksi sarjavarsijousta ja etupaneeli on haarniskoitu ja varustettu keihäillä, akseleissa on viikatteenterät. Jokapuolelle on asetettu pikatoiminnallinen palonkestävä nahkahaarniskoitu suojus, joka putoaa alas narua vetäisemällä :P On sehieno vehje! Varmasti harvinaisen tyylikästä saapua uuteen kaupunkiin. Täytyy vain vältellä ballistan kanssa epic faileja, tai voi tulla räjähtävät vankkurit, hmm.
Pelin jälkeen oli pakko käydä kiskomassa pizzat ja sen jälkeen vielä muutama tuoppi. Ihme kyllä onnistuimme pysäyttämään kriittiseen kolmanteen (jos sen jälkeen juo yhden, niin loppua ei ole :P) Gringossa olisi ollut 2.5€ Crowmore, mutta me kestimme! Ah, olen tyytyväinen itseeni, en edes tarjonnut kaikilla junalippurahoilla!
Hmm, voisin kertoa tähän yhden dyykkaustarinan, joka tuli mieleeni miettiessäni, että pitäisi käydä dyykkaamassa ennen kuin olen skruuditon.
Muutama viikko sitten olimme menossa Happy Barrelissa vietetyn viininmakuisen Monsters & Cultists -peli-illan jälkeen dyykkaamaan Euromarketille (ehdottomasti Vaasan parhaat apajat), kun kerran piilailimme. Kaarsimme tyylikkäällä hidastehypyllä pihaan, ja huomasimme, että siellä on rekka, Arg. Kuski halusi sinne kuitenki väkisin ja kahden sekunnin kiistan jälkeen saimme sen kaartamaan puoliksi nurkan taakse ja odottamaan, joka näytti vähintäänkin typerältä sillä perä oli nurkan toisella puolella niin, että rekkakuski näki sen.
Emme ehtineet montaa minuuttia jurottamaan kun haalariääliö sähelteli takavaloissamme, väänteli käsiään, katosi, ilmestyi uudestaan ja ihmettelimme, onko rekkakuski vähintään LSDssä... Ei se ollut, vaan huolissaan kuormastaan.
Neljä parrakasta (okei kolme, yksi oli nainen) nahkatakkipitkätukkaa vanhalla Skodalla oli ilmeisesti liian epäilyttävää seuraa sankarille (myös parrakkaalle), sillä kohta se rynsi ovelta puoliksi hobittimittaisemman partanaamamme syliin ja ärisi meitä lähtemään, ennen kuin kutsuu poliisit, emme lähteneet. Kuskimme vinesi. Toinen komennus sai siirtymään meidät sata metriä ja kolmas parkkiin... Lopulta kyllästyimme ja lähdimme kotiin.
Teimme saman seuraavana torstaina... Hmm. Rekkamies on päättänyt alkaa arjen sankariksi ja nököttää siellä nyt aina torstaiyöt (tai sitten sen työajat ovat muuttuneet? Eei voi olla mahdollista...). Oli varmaan vain mielenkiintoista, kun sama rämäskoda taas vääntää pihaan samaan aikaan kello kolme yöllä :P Mitä me edes olisimme sieltä vieneet? Läjän purkkaa? Hitto! Me haluamme vanhaa leipää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti