Ottakaapa ensin taustamusiikkia:
Lacrimosa - Einsamkeit
Älkääkä antako nimen häiritä. Se on yksinkertaisesti hyvä biisi eikä tulossa ole masisteluviestiä. Tuo on ollut hyyvin kovassa soitossa viimeaikoina, mutta sitten itse asiaan:
Jälleen asunnolla. On ihanaa huomata, kuinka Knäckebröd arvostaa olemassaoloani sillä olemassaolottomuuteni tuottaa intressanttia kissanpissalampea puhtaille pyykeille, pyykkikassille ja kirjekuorille... Nojaa, johdot säilyivät ja pyykkäily toimittuu siihen verrattuna suhteellisen yksinkertaisesti.
Miitissä viihdyynnyin, sillä seurani oli varsin arvostettavaa ja intressanttia. Kovin usein ei tule mietittyä, onko enemmänkin sokea kuin opaskoira, greatful ja upeaa.
Kotikaupungin asemaporteilla onnistuin aiheuttamaan lievää hämminkiä, sillä ilmeisesti kovin matkustelematon friidu etsi hätäpäissään jotain kaveriaan, jonka kanssa oli saapunut, ja käveli päin nyrkkiäni... hittovie! Luulin, että tuollaista tapahtuu vain Tenavissa... Ihan hupaisa tilanne silti. Onneksi ei kolauttanut kovin kovaa, mutta ainakin rauhoittui, toimivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti