Armeijan pikakahvi. Se on uskomatonta. Se on pahaa. Se on firmalta, jonka vastustuslappuja ammattikoulun vaatetus-, ja kulttuurilinjan maailmanpelastajaneitoset tunkivat aikanaan kouriini, että levittäisin. En levittänyt, mutta kyllä niillä nuotion sytytti... joka tapauksessa sillä hirveydellä on tultava toimeen, sillä parempaa ei ikinä ehdi keittämään, eikä kyllä huvita kantaa mukanaankaan. Rinkassa jo muutenkin paljon tuubaa, ja puolikin kiloa tsuffea melkein kävisi ärsyttämään. Muista soturinkorvikkeista kahvinlitkimiseni on tosin kovinkin hauskaa. He tunkevat minulle omat pikakahvinsa, ja nyt minulla on sitä jo useampi sata pussia. Enemmän melkein kuin SiRadien ylijäämävarastossa!
Minä kuuntelen Trip Hop:ia. Kyllä! Teen sen. Kuuntelen sitä! Pidän siitä! Löysin artistin, joka on hyvä. Sen musiikkia oli jossain Wong Kar Wain leffan (oliko Blueberry Nights, en jaksa tarkistaa, vaikka juutuubiin pääsisi klikkauksella), enkä voinut muuta sanoa kuin HELMI! Artisti on Tricky ja se laulaa (hyvästä) kahvista mm:ssa.
Pistetäänpä vaikka Black Coffee esimerkkinä, kun siitä kuitenkin puhunut olen, ugh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti