Vuoden 2010 jälkipuoliskon kuvamateriaali huipentui vihdoin näyttelyyn ja tammikuu löi kivasti sinetin menneelle vuodelle (pahoittelut kaikille, joihin en ole projektin kevytrankkuuden vuoksi jaksanut olla yhteydessä. Mentaalia on pitänyt teippailla välillä ihan sillä, että yksinäistyy hieman). Toivottakaa minulle myyntiä ja happea, niin jaksan taas lähteä kiertämään inspistä uuteen materiaaliin. Siihen on sitten taas aikaa, kun saan tämän projektin jälkeisen masennuksen pois alta (pakollinen tauti, prkl!)
Hmm, pelkäänpä, että saan ulosheiton Mac:ltä. En vain osaa pitää söpöä turpaani kiinni, kun asiakkaat muistuttaa mentaaliltaan pyllyä. Tosin, jos eivät tajua minua erottaa, otan loparit. Miksi ääliöallergikko ikinä päätyy tuollaiseen duuniin? Kolme kuukautta on lobotomia. Tahdon välillä vaikka landelle (voi ei, taas tämä tauti!)
Minulla on myös kivaa. Olen maksanut suurimman osan maksettavista murhista pois, leikkautin Näckebrödin ja ensi kuussa ostan postiluukun tuohon ammottavaan reikään ovessani. Sitten voin vakavoitua helveteen -suunnitelman kanssa. Paskaduuneja on kaikkialla. Ehkä yritän taas hakea niitä muistakin kaupungeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti