Syksy on mitä hienoin aika valaa itsensä kyllästyneisyyteen. Itse en ole kauheasti syysmasennuksesta kärvistyvää tyyppiä, mutta ihmiset alkavat usein kallottaa. On jännä saada kännykkäänsä viestejä jotka kuuluu jotakuinkin näin (yksi esimerkki, suora lainaus):
"Olen saapunut nyt elämässäni pisteeseen, josta en enää itse selviä. Kaipaan apuasi, rukoile puolestani"
Tällaista materiaalia siis ihmiseltä, josta en ole oikeasti kuullut mitään yli puoleen vuoteen. Kerran käynyt ohimennen kahvilassa. Hienoa. Jos itse en jaksa jatkuvasti inistä jokaisesta ylisuuresta laskusta tai muistutuslaskukirjeestä, niin se ei tarkoita, että en niitä saisi ja sen kaiken voi oksentaa niskaani. Ja mitä jumalaa minä hänelle rukoilen? sitäkään en tiedä.
Väillä on väsyttävää olla se tyyppi, joka säätää jännää ja heiluu ja jolle nyt voi avautua kun sillä on aina kivaa. Paskat. Toivon minäkin, että joku kävisi välillä ihan kääntymässä ja sanomassa "Tänään oli hyvä päivä" vaatimatta mitään. Sitä ei kuitenkaan tapahdu, joten voipi tässä yhtä hyvin uida takaisin vanhaan perjaatteeseen:
My favored drink? Broked relationships and bleeding hearts with a little tip of misery.
2 kommenttia:
mulla oli tänään hyvä päivä!
Heh, kiitän! Tällaista kaivataan maailmankaikkeudelta kyllä täälläpäin. Muuten hajoan ihmiskuntaan :P
Lähetä kommentti