Nyyh, hukkasin pienen mustan kirjani, jota ihmiskunta yrittää aina lurkkia. Nyt joku iloinen löytäjä saa tehdä sitä mielin määrin ;___; kiinnyn aina muistikirjoihini ja niissä on aina tarpeistoa aika hemmetin moneen runoon, joten on aika persiistä kadotella niitä. Ihmetelköön nyt joku kaikkia parin säkeen heittojani.. toivottavasti edes joku tuttu löytäisi, joka tunnistaa käsialani. Voisin jopa saada sen joskus takaisin... anyways. rauha sille. Pitäisi varmaan liittää aina osoite mukaan tai jotain.

Uskomattomat säät hivelevät pyöräilyn kivettämää pyllyäni (320 kilometriä ma-ti -aikana oli aika hanurimurhaa sanan koko rumassa merkityksessä. Jopa lomadösän pehmeät penkit tuntuivat raastavan anaalia juustohöylällä). Joka tapauksessa sekin on alta pois. Aamut vähenee ja elämä hiljalleen palailee. Muutamia tauluja kehittyy ja runosarjat kokoontuvat jälleen papereille ja sähköruudulle.