Olen Vaasassa. Näköjään blogitekstini kirjoittuvat ainoastaan täällä. Edellisestä on kulunut noin puolivuotta, mutta näköjään en ole silti kuollut. En tunne oloani edes zombie-maiseksi. Siitä huolimatta ajattelin tehdä katsauksen, kun teitä kuitenkin kiinnostaa (menkää siitä vasaroinenne heleveteen! En minä kolauttelusta hiljene).
Olen nykyään vähän kaikkea. Peligraafikosta (rikkinäiseen)matemaatikkoon ja runoilijaksi. Asiat, josta saan rahaa, ovat edelleen kuvataide, mutta uutena kokeiluna on tullut Art Designer, joka on aika kiinnostava pesti. Tienaamiseen on tavallaan paremmat mahdollisuudet kuin perinteisellä kuvallisella tuotannolla, mutta se on myös vastapainona aikaa vievempää. Eli jos produktiosta tulee floppi, olen PA puolen vuoden edestä, enkä viikon, jonka käytän keskimäärin isomman ja monimutkaisemman maalauksen valmiiksi saattamiseen. Tähän pisteeseen oli kuitenkin tie, ja siinä tiessä on muutamia mainittavia osioita:
1) HOMODISKONATSIPITSAROBOTTI! Nimenmukaisesti... Kyseessä oli siis robotti, joka oli puolen vuoden mittainen projektimme liittyen opintoihimme. Voi kuulostaa hienolta, kun sanoo, että kokoonnuimme tarkkaan suunniteltuihin produktiotiloihin maanantaisilla tuotekehityspäivillä tehtävänämme tuottaa robotti, joka on ratkaisu arjen pulmiin... Niin, arjen pulmiin. Koska kaikki meni pieleen päätimme, että arjen pulma on mikropitsan leikkaaminen, jota varten kehitimme sitten robotin. Robotin heppoisuusväitteen täydelliseksi kumoamiseksi loimme siis järjestelmän, joka soitti esimerkiksi tätä:
Lisäominaisuutena saimme tahattomasti sitten ominaisuuden, jonka vuoksi leikkuri ei halkonutkaan pitsoja, vaan leikkasi niihin hakaristejä.... onneksi saimme virheen korjattua juuri ennen esittelytilaisuutta! Olisi mm. saattanut olla noloa esittää Ylen uutisissa hakaristejä leikkelevää lurittelijaa :P
2) Olin vähän liikaa ihmissuhdesurffauksella. Nyt vähän asetetaan taas kiinnepisteitä. Viimeinen tikki oli, kun heräsin jonkin valasmaisen asian vierestä hyvin vaaleanpunaisesta huoneesta toiselta puolelta kaupunkia rahattomana... Onneksi ei sentään seksin jälkeistä fiilistä, joten sen olin tajunnut jättää pois. Ehkä ensimmäinen morkkis aiiiiikoihin. En halua toista. On ehkä aika hiukan esimerkiksi aikuistua ;)
Nyt ollaan kuitenkin tässä. Joulussa. Suklaa on hyvää & Lovecraft.
