keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Örkki/possufetissi

Muhaha! Täten tyhjä ilta tuotti uuden tuotoksen suloiseen artikkelisarjaani. Hmm, toivottavasti tästä eteenpäin kirjoittamistahtini on astetta nopeampi (joka ei vaatisi paljoakaan), muttah... Tässäpä teille. Olkaa onnelliset, ja. öh, nauttikaa (!?)

FETISSIARTIKKELI II – POSSU/ÖRKKIFETISSI

I

Edellisestä artikkelista on vierähtänyt tovi, mutta siitä syytän täysin tämänkertaisen kohteeni mielenkiintoisuutta, ja esiintyvän fetissin äärimmäistä harvinaisuutta. Tätä on tähän mennessä tavattu ainoastaan yhdestä kotimaisesta kirjailijasta, ja fetissi on niin äärimmäisen syvä ja mutkikas, etten kyennyt kovinkaan syvälliseen käsittelyyn tällä yhden ja puolen kuukauden varjoissa ryönimisen, komeroon piiloutumisen ja muistikirjoihin syventymisen tuottamilla materiaaleilla. Keskityn siis lähinnä fetissin kuvailuun ja salavihkaiseen julkituomiseen syvemmän analyysin sijasta. Tätä materiaalia ei suositella kovin herkkämielisille tai sikopaimenille.


II

Eräs Suomalainen (ei niin)kovan luokan kaljuuntuva kirjailija, joka naamioituu gothicneidoksi tullakseen erään toisen nimeltämainitsemattoman maailmanluojan raiskaamaksi, kirjoitti maailman, joka perustuu hänen surimpien seksuaalisten inspiraatioiden risteymään, örkkeihin ja sikoihin, luoden sikopaimenörkit, jotka ovat hänen fantasiointinsa huippu.

Hän sai julkaistuksi kyseenalaisen teoksensa huumaamalla kustantajan sisältään huokuvilla pimeillä aalloilla ja irstailla silmillään (ja roikkumalla tämän ikkunan alla kielestään valopylväässä palvojiensa kanssa ja ölisten tyhmästi varsin korkeana kaartuvan otsansa alta).. Hänen auransa osoittautui pelottavan vahvaksi hänen kyettyään juurruttamaan kyseenalaisen teoksensa erään Suomalaisen alakulttuurin ytimeen ja vaikuttamaan täten salakavalasti isoon osaan kansaa (mm. itäsuomessa on eräs ryhmä, joka keskittyy vahvasti tämän luomuksen saloihin, joka on niin huolestuttavaa, että aiheutti minulle Tilapäisen mielenhäirön).


III

Itse kuvauksessa nämä olennot esiintyvät porsasmaisen suloisina (kuten tarkkailtavani niitä fantasioi) yksinkertaisina idiootteina (vrt. merimiehet 1600 luvulla, jotka rakastelivat mielellään yksinkertaisina pitämiään saarelaisneitoja) joilla on seksikkäänvihreä iho. Täten hän yhdistää luomuksensa hoidokkeihinsa, vai pitäisikö sanoa hoitoihinsa, sikoihin, joiden vaaleanpunainen (seksuaalinen väri) nahkansa vihreän örkinihon rinnalla saa hänen sielunsa värisemään ihastuksesta.

Tuossa maailmassa örkkien tappaminen on häpeä (tosin muita toimintoja ei kielletä), joka kuitenkin kielii hänen hellästä yksinkertaisuudestaan (jonka vuoksi en ilmoita epäiltyä poliisille, hänellä ei ole kykyä vaarantaa itseään ja muita). Maailman ihmisillä/muilla älykkäillä olennoilla, ei ole tapana häiritä sikopaimenörkkien rauhaa, joten kirjailijamme jätti sopivan tilan, johon hän voi kuvitella ja kirjoittaa itsensä örkkien eräänlaisena seksuaalisena jumalana, jota örkit palvovat iltaisissaan sikaorgioissa. Tämä mielessään hän sitten onanoi yön pimeydessä, täysikuun laskiessa terävät säteensä hän autuudesta hytkyville hatioilleen, onhan hänellä sentään erinäisiä goottisia taipumuksia.


IV

Kaikki sai mitä luultavammin alkunsa joulupöydässä kaksikymmentä vuotta sitten, kun hän muisteli näkemäänsä eläinoikeusliiton julistetta, jossa seisoi suurin kirjaimin sian anaalin yläpuolella ”Kinkku on mun kankku, siihen älä tartu”. Tulevalla kirjailijalla oli tuolloin kehittynyt obsessio kinkunrasvan maukkauteen, ja ajatus jonkin takamuksen syömisestä järkytti hänen herkkää mieltään ja seksuaaliset reiät ja sika oli yhdistetty hänen kallossaan loppuiäksi.

Murrosiässä hän kiinnostui fantasiakirjallisuudesta ja luki paljon tarinoita, joissa esiintyi örkkejä. Hänen silmissään örkit olivat väärinkohdeltuja porsaskasvoissaan ja siksi väkivaltaisia. Tuolloin syntyi ensimmäisen kerran ajatus maailmasta, jossa örkit olisivat älykkyydeltään tasoisiaan veljeseläimiensä, sikojen, kasvattajia, ja eläisivät rauhaisassa kommuunissaan erillään maailmasta.

Myöhemmin, hänen seksuaalisuutensa vahvistuessa, hän ymmärsi, etteivät tytöt, tai edes ihmiset häntä kiinnostaneet. Hän syventyi mieluummin fantasiakirjallisuuteen ja yhä enenevissä määrin luomaansa kaikkeuteen, jossa hän esiintyi eräänlaisena sikoja rakastelevana örkkien jumaluutena, joka toi hänelle suurinta mielihyvää. Yhä enemmän hän eristäytyi ihmiskunnasta huomaten, etteivät tavalliset työt häntä kiinnostaneet. Sen jälkeen hän kirjoitti tämän maailmankuvauksen ja sai sen julkaistuksi.

Näihin sanoihin päätän artikkelini, ja toteam: Uuden fetissin maailmanvalloitus on julistettu alkaneeksi!

Toim. Seksuaalipsykologi Morgan Blood