lauantai 9. tammikuuta 2010

Imbesilliytymisestä - veikkaisin

Arjella on tyhmentävä vaikutus - etenkin sotilasarjella. Aivoja ei joudu käyttämään mihinkään ellei väkisin painele kirjastoon ja hanki sieltä jotain raskaampaa, mutta totuus on, ettei se raskaampi oikein tahdo painua kurkusta alas, kun aikaa voi niin kätevästi tuhlata istuen sotilaskodissa munkkia turvassa ja kahvia mukissa alapäähuumoria laukoen. Se on varusmiehen perussairaus.

Tahtoisin opiskelemaan, mutta huomasin, että ennen kuin voin oikeastaan opiskella muuta kuin elokuva-alaa (jota en nyt välttämättä tiedä, viitsinkö. Joskus tulevaisuudessa olisi ehkä ihan ok tulla toimeen muuten kuin arvalla - näin kokemuksen mukaan voisin sanoa), minun täytyy päntätä joitain hikisiä lukiokursseja iltaopiskeluna tai jonain. Päivälukioon ei näin päälle kaksikymppisenä yllättäen ihan haluta. Ehkä vain opettelen keittämään hyvää kiljua ja trokaan sitä alaikäisille loppuelämäni (eikunhä?)... siinä sentään olisi täydellistä tyylittömyyttä!

____

Puolet asepalveluksesta on nyt takana... On tehtävä päätös, aionko tosiaan hajatusteni mukaan pyrkiä rauhanturvahommiin - ja ehkä jopa hetkeksi sopimussoltuksi - ennen kuin teen mitään muuta. Oikeastaan se houkuttaa suhteellisen paljon. Tulisi kokemuksia, joita muuten ei mistään ja matkarahaakin sitten kun pääsen pois, eikä mitenkään vähääkään... Huoh näitä käännekohtien pähkäilyjä. Ne ovat maailman haastavimpia, ja lopulta kuitenkin - kaikki uusi, minkä jättää toteuttamatta - jää häiritsemään.

Anyways.. Aarne meni naimisiin ja hankki kersan... kuherruskuukausikin... toivottavasti ei käy näin: