Minut on asetettu taidealakurssille ja nyt ruma pärstäin kummittelee siellä. Tahtovat ilmeisesti väkisin minusta rahattoman laitakatulaisen, mutta mikäs siinä!
Luokka on helvetenmoinen jännäseos, ja sieltä löytyy porukkaa joka lähtöön. On piirtäjää, kirjoittajaa, videotaitajaa, epämääräisyyttä ja kotiäitejä, joka ilmoitti vahvuuksiseen (joita ei meinannut sadan vuoden kuristamisen uhallakaan löytää) mm. imuroinnin ja "olen aika hyvä kuskaamaan lapsia". Siinä sitten taidealan sankari.
Mukana on myös Irakin kansallisteatterin entinen suurnäytelmien ohjaaja ja Apuraha elokuvatuottaja, ts. ihan helvetenmoisia ammattilaisia, jotka nyt on vain pistetty tuonne haisemaan, kun tällä hetkellä ei ole projekteja.
En oikeasti ymmärrä, mitä helvettiä teen väärin, mutta nuo saatanan työnhakuperseet päättävät ikuisesti ja aina ikuisesti, että minusta tulee laulaja, jolle on uhrattu hakurumuuden KAKSI ensimmäistä sijaa, sitten olen kuvataiteilija, sitten kirjailija, sitten ÄIDINKIELENOPETTAJA O.o tulisi murhattuja lapsia. Mutta joo, nuo alkupäät on ihan typeriä, sillä mistä helvetistä ne voi edes ehdottaa tuollaista, sillä joku täysin laulutaidoton (minä lähes) voi saada tuollaisen tuloksen ja älynväläyksen, että hitto, alan laulajaksi! ja sukeltaa sitten täysillä unelmaansa ja johonkin kirottuihin idolskisoihin o.o On se hienoa...
Blöö, nyt minun pitäisi keksiä, mitä tahdon olla. Huomenna on joku haastelujuttu. Tuo yksi pitäisi olla täytettynä ja olen tehnyt sitä koko päivän ja puolet on vielä keksen, hmm.
Hmm, ja joo. Uusi runokokoelma on suunnitteilla. Kirveellä veistetyt sydämet on vahvoilla sijoilla tulevasta. Tiedossa siis kulmikasta ja rosoista rakkaustarinaa.Rakkaudesta on vaikea kirjoittaa HYVIN paskaa on maailmansivut täynnä. On mukava haastaa itseään.
