Olen palannut Vaasaan. Masentavaa ahtautua taas näihin kortteleihin tietäen, että huomenna paluu teh Mäntykaupunkiin - Kajaaniin... Reissuni oli kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä. Oli maukasta hailuilla pitkin Treen katuja ja maistella eksyen asuinalueita joille, noh, ei ennen ole eksynyt. Ne lehmät asuinkortteleiden väleissä ovat kyllä äärimmäisen viihdyttäviä. Citylehmiä... pumppaakohan ne bensaa.
Pääsykoe ei mennyt ihan niin kuin halusin, sillä myöhästyin vähän liian pirullisesti. Älä suunnista GoogleMapsin avulla on sääntö nro 1 kaupungeissa, joita ei täysin muista.
Loppuviikosta Turku oli kyllä varsin onnistunut. Rakastan sen Miljöötä, ja vaikka kaikki nurkat tursuavatkin hippihemmoja, olivat ne silti tosi kivoja hippihemmoja. Pidin heistä kyllä vaikka usein moisia möllejä hieman vitsillä dissailenkin... Viivi ja runokeikka ja lopun jamit. Tosi hienoutta. Ajattelin koko illan, että mitä hittoa nämä jamit tulevat mieleen. Tänään junassa keksin sen!! Jos kukaan muistaa/oli tilitykseni uhri, kun hukkasin laukkuni luonnoksineen hautausmaalle? Siellä oli käsikirjoitus nimeltä Kuutamo Café. Kuutamo Café:ssa oli tämäntyylinen kohtaus. Yökahvilan runokohtaus muuttuu uskomattomiksi jameiksi keskellä yötä nukkuvassa korttelissa ja tyypit tanssii ympäri aluetta. Hupaisa yhteissattuma.
uutta levyäkin tuli ostettua. Jotain siltä:
Joku runokin syntyi... ei suoranaisesti Turusta, mutta Turussa kun tiistaina pääsykoepäivänä jäi yllättäen jumahtamisaikaa:
Tänä aamuna se oli kahvi
joka asettui käteeni, Take away
ja varastettujen vertausten luettelo
kun Aurajoki
kuljetti muovisia esineitä merellepäin
Niin kuhisi tekemättömyyteni
uskomattomalla sykkeellä
kesäpäivän pysähtyneisyyttä
Runo jatkuukin, mutta nyt, tätä kirjoittaessani, päätin, että loppu on kyllä perseestä. Jääköön tuo säe kuitenkin tuohon, sillä en jaksa sitä kummata.
