Hmm-m ehkä kerrankin jätän yöllisen soosauksen olemassaolevaksi, sanokoon se jotakin, jos on sanoakseen.
Aamulla minulla oli outo tunne. Minulla oli yksinäinen olo. Se on todella omituista, enkä osannut siitä mitenkään surustua, lähinnä hämmentyä, sillä yleensä viihdyn omissa oloissani. Tänään se tuntui painostavalta. Kaikuva asunto, kissa, läjä levyjä ja kirjoja, ontto maalausteline, basso. Ehkä se oli seurausta edellisen illan sekoilusta - mentaalinen krapula.
Luin tässä kaiken maailman nettirunoja (ts. kaiken maailman paskaa)ja törmäsin pelottavaan tyyppiin. Se oli kuin minun naispuolinen versioni, melkein tasan yhtä vanha kuin minäkin, sillä oli niin paljon samoja teemoja runoissaan, ja jopa joitain samoja rivejä, että oli pakko tarkastaa kuvasta, ettei hän olekin minä.
Tarkastin siis naamansa, sekin oli jossain päin blogspottia, se oli otettu samanlaisella surkealla kännykkäkameralla kuin omanikin, siinä oli samanlainen ilme, samanmalliset kasvot... naispuolinen versio minusta ARG! Sekin piti jazzista, bluesista, Tom Waitsista, Doorsista, ihan pimeää!
3 kommenttia:
Ooh. Maagista. (Kaksi aina kaunihimpi, tokihan otit häneen heti yhteyttä? .p)
Pelottavaa, todella. Ehkä se olet sinä jollakin toisella olemisen asteella? Kauan kadoksissa ollut sukulainen? Horcrux? Doppelgänger?
Öh, en ottanut, olkoon vain onnellisen tietämätön. Kokemukseen järkyys saattaa olla vauriollisen suuri ;)
Hmm, ehkä se on vain jonkun hirveän vainoajan juoni. Tahtoo murhata minut kauhulla, jota tällainen oivaltaminen huokuu.
Mutta emmekö me saa tietää ollenkaan kenestä on kyse? Olisi jännittävää tutkia näitä yhtäläisyyksiä... :P
Edellinen merkintäsi oli aika wau, ja melkein inspiroiva (mutta laiskuudelle ei aina voi mitään).
Lähetä kommentti